Amadee (4)

Kirjoittanut: MikkoL, 19.05.2007 08:39


Myös pahamaineinen Salemin noitia vastaan käyty oikeudenkäynti Uudella mantereella ajoittuu Ludwig XIV hallintoaikaan Ranskassa, 1692, Amadeen elinaikaan.

Tuossa puritaanien kaupungissa puhkesi hysteerinen taikuuden pelko ja syyskuussa 1692 kaikkiaan yhdeksäntoista ihmistä hirtettiin Salemissa noituudesta.

80-vuotias vanhus, joka ei suostunut oikeudenkäyntiin surmattiin tukehduttamalla, painavia kiviä pantiin hänen rinansa päälle.

Oikeudenkäynnin asiakirjat saavat kulmakarvat nousemaan ihmetyksestä, tämmöisten todisteiden varassa ihmisiä teloitettiin.

Mielenkiintoista on tuo ajoitus ja varmaan tämä saatanististen noitavainojen surkea harha saapuikin Salemin kaupunkiin Euroopasta.
MikkoL: yliopiston lakitieteen osaston mielenkiintoinen sivu - tutustu, niin ei tarvitse olla luulojen ja huhupuheiden varassa!

http://www.law.umkc.edu/faculty/
projects/ftrials/salem/SALEM.HTM
Kirjoittanut: MikkoL, 19.05.2007 08:48


Mutta takaisin Ranskaan.

Tutustuin Amadeen kertomukseen amerikkalaisen Hanna F. Leen kirjasta "The Huguenots In France and America" Cambridge, Massachusetts, 1843.

Nykyään jo hyvin vaikeasti saatava vanha teos kertoo laajasti Amerikkaan saapuneiden hugenottien taustoista ja heidän vaiheistaan Uudella mantereella.

Amadeen osalta (ss. 132-164) kertomus pohjautuu autenttiseen ranskankieliseen dokumenttiin 1700-luvun alusta, joka mitä ilmeisimmin on Amadeen itsensä kirjoittama.

Palaan tähän lähteeseen myöhemmin, mutta haluan tässä korostaa, että kyseessä ei ole H.F. Leen hurskaan mielikuvituksen tuote, vaan aito historiallinen kertomus, joka perustuu kauttaaltaan tosiasioihin ja oikeisiin tapahtumiin Ludwig XIV ajan Ranskassa ja Englannissa.
Kirjoittanut: MikkoL, 19.05.2007 09:13


Amadeen kertomus alkaa lyhyellä ja karulla kuvauksella hänen pakomatkansa alusta, koetan sitä tähän hieman laajentaa historian tietojen perusteella.

Tämä hugenotteihin kuuluva perhe asui länsi-Ranskassa Perigordin kuuluisassa viinejä tuottavassa provinssissa. Bergesac on alueen tunnetuin kaupunki, lännempänä on Bordaux.

Isä oli kuollut aikaisemmin ja leskiäiti hoiti yksin kotona kolmea poikaansa ja tytärtään. Amadee oli pojista vanhin, jo 18 vuoden ikäinen nuori mies.

Toivoisin, että hetken antaisit noiden kuvien painua mieleesi. Kaunista viiniviljelmiä kasvavaa kukkulamaastoa, jokia laaksojen pohjilla, lempeä ilmasto.

Rauhallinen kristitty koti, jossa neljä lasta ja äiti elävät hiljaisuudessa, elättäen itseään työllään. Ketään häiritsemättä.
Kirjoittanut: MikkoL, 19.05.2007 09:13


Iltaisin kokonnutaan vähän pelokkaasti Raamattua lukemaan ja rukoilemaan. Voimme vain kuvitella, millaisia nuo rukoushetket ovat olleet. Veisataan äidin johdolla psalmeihin perustuvia virsiä, kuten hugenoteilla on tapana.

Ne huokuvat luottamusta Jumalaan elämän kaikissa vaiheissa.

Mutta sunnuntaisin ei menty messuun kirkkoon eivätkä seurakunnan papit astuneet jalallaan protestanttien kotiin.
Kirjoittanut: MikkoL, 19.05.2007 09:18


Siunausta ja Jumalan rauhaa toivottavien pappien sijasta tähän leskiäidin kotiin astutaan sotilasten saappain paljon ovelle koputtelematta.

22 ranskalaista sotilasta on saanut tehtäväkseen toimia dragonetteinä. Heidän tehtävänään oli asua hugenottien kodeissa näiden ylläpidettävänä.

Koeta taas kuvitella tilannetta mielessäsi, miehensä kuolemalle menettänyt yksinäinen äiti, kolme alaikäistä lasta ja Amadee.

Ja sitten 22 härskiä sotilasta, joilla on käytännössä vapaus tehdä aivan mitä lystäävät näiden katolisen kirkon tuomitsemien harhaoppisten talossa.

Kuningas Ludwig XIV oli laillistanut dragonettien aseman surkeassa Fontainebleaun ediktissään, jonka allekirjoittamista, kuten muistamme, hänen hurskas, älykäs ja kaunis katolinen vaimonsa sydämestään kannatti.
Kirjoittanut: MikkoL, 19.05.2007 09:21


minun on helppo kuvitella tuota tilannetta kun oma kotini on ollut sotilaiden saappaiden tallattavana, kokonainen yksikkö majoittuneena. yli 90 miestä upseereineen yläkerrassa.

siinä vanha isoäiti seisoi aamulla vessajonossa israelilaisten sotilaiden kanssa! oli se näky

mutta en ollenkaan vertaa heidän asiallista ja kohteliasta käyttäytymistään Amadeen kotiin tulleisiin dragonetteihin.

sanon vain, että osaan kuvitella miltä Amadeesta tuntui.
Kirjoittanut: jorma, 19.05.2007 09:23


ei Jeesus Kristus koskaan sanonut, että menkää pakanoiden luokse ja tappakaa ne, jotka eivät usko minuun niinkuin uskontunnustuksissa sanotaan.
(MikkoL)
-----------
Aivan, mutta näin "Pyhän" Birgitan mukaan Jeesus juuri hänelle sanoi. 4 paksua kirjaa ilmestyksiä Jeesukselta Birgitalle, josta tämä itse käytää nimeä "morsian."

Birgitan "pyhyys" tuli esille täällä kun paheksuttiin parin muun kanssa pyhimysten rukoilua ja avuksi pyytämistä.
Turussa on Pyhän Birgitan sisaristo. Hiipivät kaupungilla.

Suomessakin monien naisteologien ikoni.

Tämä asettaa kyseenalaiseksi koko pyhimysinstituution ja katolisen teologian.

Kristikunnassa on muutakin väärää ja kartettavaa kuin pastori Koiviston erottaminen Nokialla.
Kirjoittanut: MikkoL, 19.05.2007 09:25


Aikansa mekastettuaan dragonettien johtaja kutsui Amadeen äidin eteensä ja antoi tälle allekirjoitettavaksi paperin, jossa tämä sanoo luopuvansa hugenottien uskosta.

Uskova äiti ei tietenkään sellaista mennyt allekirjoittamaan.

Mistä tiedän, että uskova?

Kun tutustut Amadeehen paremmin, ymmärrät että tuollainen hengellinen elämä syntyi syvällisesti kristillisessä kodissa. Näet myös, miten lähellä Jeesus oli häntä koko ajan, äidin rukousten kantamana poika selvisi Jumalan armosta ja tuli yllättäen tämän kauhujen ajan kirkkaimmaksi todistajaksi jälkipolville.
Kirjoittanut: MikkoL, 19.05.2007 09:30


Sotilaat kuljettivat nyt Amadeen äidin viranomaisten eteen.

Siellä häntä taivutettiin luopumaan uskostaan perkeleellisellä tavalla.

Viranomainen sanoi neljän nuoren lapsen äidille, että jos allekirjoitat, sinun lapsiasi ei raiskata ja pahoinpidellä.

Helvetin syvyydestä tämmöinen haiseva sonta nousee - ei Kristuksen kirkosta.

No, äiti on äiti.

Mitä sinä olisit tehnyt? Pitänyt taivasosasi vai antanut lapsesi julmien sotilaiden käsiin itse pelastuaksesi.

Sofian valinta.

Amadeen äiti allekirjoitti paperin, mutta lisäsi allekirjoitukseen sanat "pakon edessä".
Kirjoittanut: MikkoL, 19.05.2007 09:35


Viranomainen oli mielestään yhden kuninkaan, yhden kirkon, yhden Jumalan pyhällä asialla, ja tämän harhaoppisen naisen vastarinta tympäisi häntä.

Koska nainen oli tuolla tavalla väittänyt "pakon edessä" tuomio oli nopea.

Äiti sai pitää henkensä, kun oli allekirjoittanut, mutta lapset päätettiin ottaa huostaan ja lähettää luostareihin kasvatettaviksi kunnon katolisiksi.

Jätän lukijan mietittäväksi, millaista oli olla Ludwig XIV ajan ilmapiirissä pienenä hugenottiperheen lapsena katolisessa luostarissa.

Isä kuollut, äiti yksin kotona, lapsen kyyneliä sellin karussa yössä nunnien laulun kaikuessa käytävillä.
Kirjoittanut: MikkoL, 19.05.2007 09:37


Amadee otti ja lähti.

Ehkä hän näki metsän piilosta, miten äiti hyvästeli hänen sisarensa ja veljensä, jotka sotilaat raahasivat kodista.

Ehkä ei. Kaiketi olisi ollut parempi niin.
Kirjoittanut: MikkoL, 19.05.2007 09:44


Parin ystävänsä kanssa Amadee onnistui pakenemaan Perigroden maakunnasta. Nuoret saapuivat monien seikkailujen jälkeen lokakuun 10. 1700 Pariisiin.

Sieltä he jatkoivat varovaista matkaansa kohti Hollannin rajaa.

Vapaamielinen Hollanti oli turvapaikka, josta monen pakolaisen matka jatkui usein Uudelle mantereelle.

Englantiin tuli myös tuhansia hugenottipakolaisia.

Saksassa oli myös suojaa, samoin tietenkin Sveitsissä.

Brandenburgin Frederik toivotti lahjakkaat ja työteliäät ihmiset mielellään vastaan, oikein asetus oli sitä varten annettu.

Ranska menetti nopeasti suuren juokon lahjakkaita, uuraita ja hurskaita asukkaitaan.
Kirjoittanut: MikkoL, 19.05.2007 10:02


Hollannin rajaa vartioitiin, koska pakolaisvirran aiheuttama vahinko oli tajuttu ja yritys lähteä Ranskasta oli jyrkästi kielletty.

Marienburgissa pakomatka päättyi: Amadee jäi ystävineen kiinni ja vietiin viranomaisten eteen. Nuorten yritys paeta uskonvainojen Ranskasta vei heidät nyt vankilaan ja kuulusteltaviksi.
Kirjoittanut: MikkoL, 19.05.2007 10:06


Kertomuksen "Marienburg" aiheuttaa kartan kanssa vähän vaikeuksia.

Ilmeisesti kyseessä on nykyisen Saksan alueella oleva Marienberg Aachenin pohjoispuolella, lähellä Luxemburgin ja Hollannin rajoja.
Kirjoittanut: MikkoL, 19.05.2007 14:35


Nuoren Amadeen ja hänen ystäviensä kohtalo sinetöitiin Marienbergissä.

Ensimmäisessä kyselyssä Amadee myönsi että oli hugenotti, mutta sanoi, että hän ei aikonut paeta Ranskasta. Myöhemmin häntä kadutti tämä vale, joka ei auttanut häntä yhtään.

Kuulusteleva hallintomies kutsui nuoret useamman kerran vankilasta ja koetti turhaan saada heidät kääntymään katolisuuteen, koska vakava tuomio uhkasi heitä.

Jeesus lähetti omiaan puhuttelemaan myös miehen, joka oli ollut samassa tilanteessa ja luopunut. Kyynelin tämä kertoi, ettei omatunto antanut hänelle lainkaan rauhaa. Hän antoi nuorille miehille rahalahjoja.
Kirjoittanut: MikkoL, 19.05.2007 14:38


Mistä tiedän, että se oli Jeesus, eihän kertomus niin sano?

Hänen näkymätön läsnäolonsa tuntuu niin vahvasti tässä kertomuksessa, ei rivien välissä vaan koko tapahtumasarjassa, joka siis kauttaaltaan on todellista ihmiselämän historiaa, ei mielikuvituksen tuotetta.

Amadee ei ystävineen ollut yksin tuomarin edessä Marienbergissä, vaan siellä oli liekeissä myös "neljäs mies".

Varmasti tuon uskostaan luopuneen näkeminen vahvisti nuoria päätöksessä olla luopumatta uskostaan.
Kirjoittanut: MikkoL, 19.05.2007 14:42


Vankien luo tuli myös katolisia pappeja, jotka sydämestään tekivät parhaansa saadakseen hereetikot takaisin kirkon suojiin.

Kun keskustelu ei auttanut, heille tarjottiin lahjuksia.

Pappi sanoi Amadeelle, että hän tuntee rikkaan miehen, jolla on kaunis tytär. Tämä on valmis ottamaan Amadeen miehekseen, kun tämä antaa todistuksen hurskaasta katolisesta uskostaan.

Tämä suostuttelu tuo kyllä mieleen jesuiittojen kuuluisan periaatteen, että tarkoitus pyhittää keinot.

Hyvä tarkoitus tässä tapauksessa oli kerettiläisen tuominen pelastavan kirkon piiriin.

Yritys ei ollut enää saada heitä puhumalla ymmärtämään erheensä ja vastaanottamaan totuus.

Kun pelottavat uhkaukset eivät tehonneen niin vielä vedota ahneuteen ja avioliiton kaipuuseen.

Niinkuin perkele kiusasi Jeesusta autiomaassa.

Pappi sanoikin, kun nuoret kestivät heille asetetut kiusaukset, että itse piru heissä on. Toivottomia tapauksia.
Kirjoittanut: MikkoL, 19.05.2007 14:47


Hallitusmiehet saivat papeilta ja muilta Amadeeta ja hänen ystäviään vankilassa puhutelluilta raportin. Asia oli selvä.

Meille on säilynyt tuomarin päätös, joka vapaasti kääntäen kuuluu näin:

"Koska he olivat ilman oikeuden antamaa passia raja-alueella ja koska he sanovat kuuluvansa uskontoon, joka on olevinaan uudistusliike, heidät on havaittu syyllisiksi yrityksestä lähteä kuningaskunnasta vastoin Hänen Majesteettinsa nimenomaista määräystä.

Tästä syystä heidtä tuomitaan elinkautiseksi palvelemaan Hänen Majesteettinsa kaleereissa ja kaikki heidän omaisuutensa takavarikoitavaksi"
Kirjoittanut: MikkoL, 19.05.2007 14:51


Tämä on aivan kauhea rangaistus, kuten kohta käy ilmi. Pahempi kuin kuolemantuomio.

Saamme oikeudenkäynnistä sen kuvan, että kyse oli todella vain kahdesta asiasta, 1. ovatko nämä reformoituja ja 2. oliko tarkoitus paeta maasta.

Ensimmäiseen syytetyt itse vastasivat myönteisesti, toisen he aluksi kiistivät, mutta asia oli aivan ilmeinen.

Muita keskusteluja ei käyty tässä Marienbergin oikeudenkäynnissä. Sitä edeltävässä vankeudessa heille oli monin tavoin tarjottu vapautusta syytteestä, kunhan luopuvat harhauskostaan.

Ei tuomari välttämättä ollut paha mies, vaan teki, minkä ymmärsi Jumalan tahdoksi tuhotessaan näiden ihmisten elämän.
Kirjoittanut: MikkoL, 19.05.2007 15:11


Tästä Amadeen elämäntarinan alkuvaiheiden lyhennelmästä alkaa yksityiskohtainen kuvaus hänen vaiheistaan Ludwig XIV Ranskassa.

Elinkautinen tuomio kuninkaan kaleereihin annettiin 1700, kun hän oli 18 vuotias. Amadee syntyi tämän perusteella vuonna 1682. Hän oli kolmivuotias, kun hugenottien kohtalon sinetöinyt Fontainebleaun edikti annettiin.

Aurinkokuningas Ludwig XIV oli tuomion jälkeen vallassa vielä 15 vuotta. Hän vietti aikansa Versaillesin palatsissa, Amadee hänen pahamaineisissa kaleereissaan.

Kumman osa on onnellisempi?

Riippuu, mistä näkökulmasta asioita katsoo.
Kirjoittanut: MikkoL, 19.05.2007 15:15


eikö ole muuten erikoista, miten Jeesus onnistuu meidät rakkaudellaan valtaamaan, vaikka tämmöisiä savimajoja olemme?

Olen aika varma siitä, miten kävisi, jos nettiruukkulaiselle annettaisiin mahdollisuus valita elämä kaiken haltijana Versaillesissa tai kaleeriorjana Jeesuksen seurassa.

Maailma ei sitä käsitä, ettei ole mitään suurempaa aarretta kuin Herra Jeesus Kristus.
Kirjoittanut: MikkoL, 19.05.2007 16:26


vielä oudommaksi asian tekee, että Jeesus ei todellakaan lupaa eikä anna elämän ruusutarhaa, vaan kutsuu mukaan kärsimystielle.

Amadeen ja hänen ystäviensä tie alkoi Marienbergin vankilasta. Neljä kuninkaan jousimiestä, jotka laittoivat heidät käsirautoihin ja kahlitsivat heidät toinen toiseensa.

Matkan tavoitteena oli vanha Tournain kaupunki länsi-Belgiassa.
Vangit kulkivat sinne yötä päivää lepäämättä jalan toisiinsa kahlittuina Philipvillen, Maubeugen ja Valenciennesin kautta. Varijoilla oli toki hevosensa ja tahti oli juhdille leppoisa. Silloin tällöin vangit saivat hieman vettä ja leipää.

Arvioin kartasta, että jalkapatikkaa tuli vangeille reippaat 200 km ennenkuin Tournain vanhan goottilaisen Notre Dame katedraalin korkeat tornit alkoivat näkyä.
Kirjoittanut: MikkoL, 19.05.2007 16:29


Tournaissa Amadee ystävineen suljettiin parlamenttitalon vankilaan, jossa he saivat päivittäin niukan leipäannoksen.

Nälkä alkoi vaivata niin että he myivät lopulta räsyiset vaatteensa leipäpaloista. Lika ja saasta oli sellaista, että nuoret miehet olivat pian varmoja, että vain kuolema voi tuoda vapautuksen kurjuudesta.
Kirjoittanut: MikkoL, 19.05.2007 16:41


Mutta heti näin matkan alussa näemme, että Herra Jeesus oli antanut enkeleilleen käskyn pitää huolen Amadeesta.

Laihtuneena, nälkäisenä ja täiden ja ötököiden kiusaamina hän lojui sellissä lähes toivottomana.

Silloin ovi kolahti auki ja sisään heitettiin kaksi uutta vankia. Amadee tunnisti leikkitoverinsa, ja tapaaminen ilahdutti häntä kovasti.

Katsoessaan vankeja nämä kysyivät, voisiko rahalla mahdollisesti helpottaa heidän tilannettaan. Vaatteidensa salataskuista he poimivat kaikkiaan neljäsataa kultarahaa, louis-d'or (6.7 gr puhdasta kultaa), jossa oli joko Ludwig XIII tai XIV kuva. He antoivat yhden Amadeelle.

Tämä oitis kutsui vartijan, ja kysyi saisiko tällä mitään ruokaa. Vartija kumarsi kohteliaasti "herralle" ja lupasi välittömästi tuoda vangeille soppaa ja lihaa.

Näin he jaksoivat synkässä vankeudessa, ystävien lohduttamana ja vanginvartina iloitessa helposti ansaitusta upeasta kultarahastaan.
MikkoL: tuollaisen komean kultarahan kuva on nähtävissä verkossa. Se on Aurinkokuninkaan seuraajan, Ludwig XV lyöttämä vuonna 1718 ja toisella puolella on Maltan risti

http://www.pierre-marteau.com/wiki/index.php?
title=Louis_d'or
Kirjoittanut: MikkoL, 19.05.2007 16:48


Jonkin ajan kuluttua tilanne parani entisestään. Amadee siirrettiin ystävineen pois pahamaineisesta parlamenttitalon vankilasta siistimpään.

Lapsuudenystävät jäivät parlamenttitaloon ja antoivat pienen summan rahaa ystävilleen (Amadee muisti kauan tuon summan pienuuden!)

Eräs Tournain papeista sai tehtäväkseen koettaa käännyttää vielä kerran nuorukaiset. Vaikka tämä ei onnistunut hän osoitti sääliä ja rakkautta heitä kohtaan ja sai monin tavoin heidän olonsa helpottumaan.

Lopulta tämä pappi vetosi parlamentin esimieheen, että nuoret armahdettaisiin, koska heidän aikomustaan paeta ei ollut oikeudessa todistettu.

Tilanne kehittyi nopeasti ja viestit kertoivat Amadeelle että vapaus saattoi pian koittaa, sillä myös parlamentin esimies piti nuorukaisten saamaa rangaistusta kohtuuttomana.
Kirjoittanut: MikkoL, 19.05.2007 16:53


Tournain kaupungin edustajat lähettivät oikeuteen kirjeen Villieren markiisille, jossa he kertoivat Amadeesta ja anoivat heidän tuomionsa kumoamista.

Olen sitä mieltä, että kaupunkilaiset osoittivat belgialaista mieltä, jolle Ludwig XIV fanaattinen katolinen maailma oli vieras.

Varmaan myös Amadeen ja hänen ystäviensä olemus ja käytös kertoivat jotain siitä, että nämä eivät olleet jotain tavallisia rikollisia, vaan uskonsa tähden vangittuja.
Kirjoittanut: MikkoL, 19.05.2007 16:57


Asiaa pidettiin jo niin varmana, että Amadeen puolesta jo iloittiin. Hän itse varmaan rukoili hartaasti ja oli kiitollinen Jumalalle, että vapautus oli koittamassa.

Mutta niin ei käynyt, kärsimystie oli tuskin vielä alkanut.

Markiisi kirjoitti lyhyesti "Amadee ja Daniel de Gras on otettu kiinni rajalla ilman passia, ja Hänen Majesteettinsa tahto on, että heidät tuomitaan kaleereihin"

Siihen loppui ilo, vapautumisen toivo katosi ja matka maanpäälliseen helvettiin alkoi.
Kirjoittanut: MikkoL, 19.05.2007 17:04


Miksi, Jeesus?

Jos Amadee olisi vapautettu Tournaissa, emme koskaan tietäisi hänen tarinaansa?

Ei niin.

Sillä onhan ihmisillä noita tarinoita.

Vaan näin.

Jos Amadee olisi vapautettu Tournaissa, emme koskaan olisi kuulleet hänen todistustaan siitä, miten Jeesus oli kaikkien Ludwig XIV kammottaviin kaleereihin tuomittujen lastensa luona, unohtamatta yhtäkään omaansa pimeyteen.

Totisesti maan alimpiin paikkoihin asti!

Amadee oli valittu näiden marttyyrien joukosta Kristuksen todistajaksi kaikille kansoille, hänen kertomuksensa on äskettäin käännetty japaniksi.

Mutta "tie se oli tuskien".
Kirjoittanut: jorma, 19.05.2007 21:03


Belgialainen mieli?

Belgia syntyi vasta 1831.
Voi tietysti olla flanderilainen mieli tai brabantilainen mieli.
MikkoL: Brabant kuulostaa hienommalta kuin Flanders, kiitos korjauksesta taas
Kirjoittanut: MikkoL, 21.05.2007 06:54


Amadee ystävineen oli nyt tuomittu lopullisesti ja heidän tilanteensa muuttui.

Vangit kävelivät kahleissaan raskaat kolmekymmentä kilometriä Lislen kaupunkiin, jossa heidät heitettiin muiden kaleereihin tuomittujen kanssa sysipimeään maanalaiseen selliin.

Siellä oli monenlaista rikollista ja murhamiestä, jotka laki oli tuominnut kuninkaan kaleereihin. HE eivät olleet siellä uskonsa tähden.

Uudet tulokkaat joutuivat heti ahneiden käsien ja vaatimusten keskelle, josta he pimeydessä selvisivät vain jakamalla jotain pienestä omaisuudestaan.

Amadee teki sen virheen, että luuli vielä olevansa ihminen ja meni sanomaan jotain vanginvartijalle. Hänet hakattiin siihen paikkaan pahan kerran ja heitettiin virumaan selliin, jossa oli napaan asti vettä.

Hän ajatteli pimeässä ja kylmässä taas kuolemaa ja päätti näännyttää itsensä henglitä. Hän kieltäytyi syömästä edes vankilan antamaa päivittäistä leipäpalaa.
Kirjoittanut: MikkoL, 21.05.2007 06:59


Vartijoiden johtaja tuli katsomaan Amadeeta eristyssellissä, ja odotti tapaavansa kovettuneen rikollisen.

Sen sijaan hän tapasikin nääntyneen nuoren miehen, joka oli sivistynyt ja asiallinen ja kertoi hyvällä ranskalla, miksi oli vankilassa.

Tämä otti Amadeen hoitoonsa, vei ensin kotiinsa ja käski antaa aamiaista ja lähetti sitten parempikuntoiseen kuivaan selliin, jossa oli valoa. Vangin pyynnöstä hän siirsi myös tämän ystävän sinne.

Voi olla että ahneus oli taustalla, halu saada Amadeelta mitä rahoja tällä vielä ehkä oli, mutta sellin vaihto ja ruoka palauttivat tämän elämänhalun.

Pienestä on joskus aihetta kiittää Jumala, vaikkapa vain yhdestä auringon säteestä pitkän pimeyden jälkeen.
Kirjoittanut: jorma, 21.05.2007 09:42


Voi se kuullostaa paremmalta, mutta siitä huolimatta Ranska omi Flanderin.
Kirjoittanut: petsi, 23.05.2007 14:25


Luther cd:

Ps. 118:19. Avatkaa minulle vanhurskauden portit, käydäkseni sisälle kiittämään Herraa.

... evankeliumi antaa synnit anteeksi sekä on vanhurskauden ja armon sana. Siispä merkitsevät vanhurskauden portit kristillistä kirkkoa eli seurakuntaa, jossa opetetaan ja annetaan uskon vanhurskautta. Ne portit olivat lukossa lain, synnin ja kuoleman aikana, sentähden hän rukoilee, että ne nyt avattaisiin selkoselälleen, jotta kaikki pakanat koko maailmassa kävisivät niistä sisään. Sillä niissä porteissa vallitsee kokonaan ja täydellisesti ylistyksen, autuuden ja kiitoksen ääni; sentähden - hän sanoo - minä tahdon käydä sisälle ja kiittää Herraa.
Kirjoittanut: jorma, 23.05.2007 14:36


Psalmisti lienee ajatellut konkreettisemmin: käyntiä sisälle temppelin esipihaan tai ennen sitä ilmestysmajan alueelle tms.

Aina hyvä muistaa, että VT:n kirjoittajat puhuvat ja ajattelevat omassa kulttuurissaan.

Kun siis "Herra vastaa pyhältä vuoreltansa", ei ole tarkoitettu ketään seurakunnan saarnaajaa, vaan just ja prikulleen sitä vuorta, jolla Herra puhui. Siinailla, Dzebel Musa, vai kui hänt ne rättipää ylensä kuttuva..
Kirjoittanut: petsi, 23.05.2007 14:39


tuo Luther cd-kopio piti tulla UUSIA SEURAPAIKKOJA-palstan viimeiseksi, mutta jostain syystä se kopioitui miltei keskelle aiempia tekstejä ko palstalle. Syytä en tiedä !
Kirjoittanut: petsi, 23.05.2007 14:57


Oletko nyt tosissasi ? Sovelsiha Jeesus itsekin monia VT:n tekstejä itseään tarkoittaviksi !
Kirjoittanut: Sepe, 23.05.2007 15:36


Kirjoittanut: petsi, 23.05.2007 14:25

Hallelujaa!! Kiitos Jeesus!
Kirjoittanut: jorma, 23.05.2007 18:35


Petsille:
Totta kai olen tosissani.

En näe tämän asian kanssa mitään yhteyttä Jeesuksen mainitsemiin kristologisiin kohtiiin.

Mitä ne kohdat mahtoivat olla?

Kun psalmisti puhuu Herran esikartanoista, tarkoittaa hän temppelin esipihaa, sehän on aivan selvä. VT on kirjoitettu juutalaiseen maailmaan eikä pohajalisiin kyläseuroihin.
Kirjoittanut: Haamul, 23.05.2007 19:46


Luther:

"Raamatussa on sopiva vertaus: Mooses teki ilmestysmajan, jossa oli kolme eri osaa. Ensimmäinen oli nimeltään »sanctum sanctorum», kaikkein pyhin; siellä asui Jumala eikä siellä ollut lainkaan valoa. Toinen osa oli »sanctum», pyhä; siellä oli seitsenhaarainen kynttilänjalka. Kolmas oli nimeltään »atrium», esipiha; se oli taivasalla, avoinna auringon valolle. Samaa kuvaa voidaan käyttää kristitystä. Hänen henkensä on »sanctum sanctorum», Jumalan asumus pimeässä uskossa, vailla valoa, sillä hän uskoo sen, mitä hän ei näe, tunne eikä käsitä. Hänen sielunsa on »sanctum», seitsemän valon valaisema, joihin kuuluu kaikenlaisten ruumiillisten, näkyvien asioiden ymmärtäminen, erottaminen, tietäminen ja tunteminen. Hänen ruumiinsa on »atrium». Se on jokaiselle avoin, niin että voidaan nähdä, mitä se tekee ja miten se elää."
Kirjoittanut: Haamul, 23.05.2007 20:01


Mutta minä kyllä vielä toteaisin, että kun Jumalan pilvi täyttää temppelin, esipiha kyllä tulee täyteen Herran kirkkauden hohdetta, eikä silti Hengestä syntymätön maailma näe esipihan tulvivan hohdetta.

Uskottomien mielet on tämän maailman jumala sokaissut niin, ettei heille loista se valkeus, mikä lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista. Hän on Jumalan kuva. Hän! Emme julista itseämme, vaan Häntä, että Hän on Herra ja me pelkkiä palvelijoita Jeesuksen tähden. Emme julista itseämme - miten saattaisimmekaan? - sillä Aarre on meillä saviastioissa.
Kirjoittanut: jorma, 23.05.2007 20:18


Mitä tarkoitat, rakas ystävämme Haamul?

Kai me sentään olemme yhtä mieltä siitä, että Raamatun teksti merkitys on ensin luonnollinen ja vasta toiseksi allegorinen?

Jos siis psalmisti puhuu kaihoisasti Herran huoneesta, kaiketi hän puhuu temppelistä, eiks vaa?

Tämä meidän kummankin kunnioittama Luther antaa allegoriselle selitykselle vasta toissijaisen arvon.
Kirjoittanut: Haamul, 23.05.2007 20:31


Totta kai ensin on luonnollinen merkitys. Mutta allegorinen merkitys on mielestäni kristityille sittenkin olennaisempi kuin se luonnollinen.
Kirjoittanut: Haamul, 23.05.2007 20:41


Psalmin tekijä on varmastikin miettinyt Herran temppeliä. Allegorinen merkitys on tullut siinä, että sanoitus on tullut Hengen inspiroimana, ja Henki on tiennyt enemmin kuin psalmin sanoittaja on käsittänyt.

Mutta meidän on ihan hyvä tietää, millaista on ihan konkreettisestikin esim. vaellus autiomaassa, minkälaisia hedelmiä ylipäätään voi kasvaa vedettömässä maassa, niin ei niin paljon ihmettele kristittynä omassa vaelluksessaankaan vastaantulevia kuivia hiekkamaita. On hyvä tietää, minkälainen kärsimättömyys ihmisessä voi saada vallan, kun siinä hirvittävässä paahtavassa autiomaassa jano ja helle vaivaa. Ja silloin on erityisen hyvä myös tietää (kun Sana niin lupaa), että Kalliosta sen kaiken kuivuuden keskellä voi pulputa virvoittavaa, elävää vettä.
Kirjoittanut: Haamul, 23.05.2007 20:56


Eikä ole ollut sattumaa, että temppeli rakennettiin sellaiseksi kuin se rakennettiin. Sehän tapahtui Jumalan ohjeiden perusteella, siitä tuli pikkutarkka kuva, jostakin...
Kirjoittanut: jorma, 23.05.2007 20:56


Minua on ruvennut risomaan tuo kaiken pukeminen allegoriseen muotoon ensisijaisesti.

Muutamille ei kelpaa Postilla, koska siinä on käytetty sanaa nainen, vaikka pitäisi sanoa "vaimo". Nainen näätkös voi olla yleinen nainen, mutta "vaimo" tarkoittaa seurakuntaa. Jeesus ei siis tavannut kaivolla naista, vaan vaimon... (nyt en jaksa kaivaa esiin, mitä se on kreikassa..).

Meillä on siksi kaveri joka uudesta postillasta saarnaa lukiessaan muistaa korvata strategiset sanat vanhan laitoksen autuaallisemman murteen mukaan. Voi pimeyttä!
Kirjoittanut: jorma, 23.05.2007 21:00


Huvikseni katsoin, mitä tämä yks kaveri sanoo:

"Vastaus Leipzigin pässi Emserin ylikristilliseen ja ylihengelliseen ja ylitaiteelliseen kirjaan. Ohessa tarkastellaan myös hänen renkiään Murnaria..

Keskeistä ovat selitykset yleisestä pappeudesta ja Raamatun ymmärtämisestä, Sanasta ja traditiosta, hengestä ja kirjaimesta. Raamatussa on vain yksinkertainen sanan merkitys, sillä Pyhä Henki on ?kaikkein yksinkertaisin kirjoittaja ja puhuja, mitä taivaassa ja maan päällä on, siksi ei hänen sanoillaankaan voi olla kuin yksi yksinkertainen merkitys, jota me kutsumme kirjalliseksi ja kirjaimelliseksi kielenmerkitykseksi?. Paavalilainen kirjaimen ja hengen erottaminen ei liity sananmukaiseen ja vertauskuvalliseen sananmerkitykseen, vaan kuolettavaan lakiin ja eläväksi tekevään henkeen.

(Jälkimmäinen periaate on hyvä täälläkin:)

Kansanomaisen satiirikon MURNERIN kirjoitelmat Luther kuittaa lyhyesti; niin kauan kun tämän argumentit eivät ole Raamatullisia, vaan ainoastaan sanavuolautta, ei tälle tarvitse vastata.
Kirjoittanut: Haamul, 23.05.2007 21:04


No juu, allegoria voi olla tosi surkea juttu, etenkin jos kyse on sairaasta mutta luutuneesta tulkinnasta, jossa kaikki pyhyys yhdistetään vaikka väkipakolla siihen tiettyyn vaimoon, joka kotkan siivin lapin erämaihin pakeni.
Kirjoittanut: petsi, 23.05.2007 21:05



Ei mitään lisättävää Haamulin sanoihin.

Mooseksen kirjoituksistakin Jeesus sanoo:"Minusta hän kirjoitti."
Kirjoittanut: jorma, 23.05.2007 21:07


Hyvä Petsi!
Ihan oikein, mutta ei sun kommenttis kyllä millään tavalla mun juttua sivunnut.
Kirjoittanut: Haamul, 23.05.2007 21:10


Eikä tainneet nämä meidän kommentit MikkoL:n otsikkoakaan hirveästi sivuta...
Kirjoittanut: MikkoL, 24.05.2007 06:31


keskustelunne allegorisesta ja typologisesta Raamatun tulkinasta ovat todella tärkeitä ja niistä voisi avata oman palstan.

jatkan täällä Amadeen tarinaa kunhan nettiruukku vain antaisi viestien kulkea!
Kirjoittanut: jorma, 24.05.2007 07:37


Emme taida viihtyä Amadeen seurassa, mutta Haamul sinänsä sanoi tärkeän asian.

Toisaalta Raamatusta ei ole mitään iloa, jos se latistetaan pelkäksi folkloristiseksi annaaliksi, josta tämä allegorinen puoli lukemisessa puuttuu.

Kuolleen uskon profeetta, mitä hän pystyy Jumalan sanasta kertomaan, kun kokemukset kokonaan puuttuvat?
Kirjoittanut: MikkoL, 24.05.2007 08:47


Kristitty joka ei ole kiinnostunut esi-isiemme ja äitiemme vaelluksesta uhkaavat pudota sellaiseen "piiri pieni pyörii" seurakuntaan.

Oma itse alkaa nostaa päätään, tulee helposti jopa uskosta ylpeäksi vaikka kätkee sen nöyristelyyn. Minä uskon puhtaasti ja oikein, minä suojelen Jeesuksen lampaita vääriltä opettajilta, minä, minä minä...

Kirkkohistoria sen sijaan pistää vahvankin kristityn hiljaiseksi ja nöyräksi mutta se lisää myös uskoa.

Kehoittaahan heprealaiskirje tähän selvästi puhuessaan siitä suuresta pilvesta uskon todistajia, jotka meille on annettu rohkaisuksi ja esikuvaksi.

nämä eivät olleet suuria itsessään, ei heitä kukaan muistaisi. He olivat suuria todistaessaan uskossa, näkemättä, Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta mitä erilaisimmissa olosuhteissa.
Kirjoittanut: MikkoL, 24.05.2007 08:48


Amadeen todistus on äärimmäisen puhutteleva ja hänen aikansa ymmärtäminen antaa avaimia modernin yhdentyvän Euroopan henkisen ja hengellisen ilmapiirin tajuamiseen.

Amadeella on myös yhteyksiä aikamme ainoan supervallan, Yhdysvaltojen, keskeiseen historiaan ja henkiseen ja hengelliseen rakenteeseen.

jos nämäkään aiheet eivät sinua jorma kiinnosta, olet toki vapaa Amadeesta!
Kirjoittanut: MikkoL, 24.05.2007 08:49


Uskon esikuvia

Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut.

Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä.

Uskon vuoksi oli Abelin Jumalalle antama uhri Kainin uhria arvokkaampi. Koska Abel uskoi, hän sai vanhurskaudestaan todistuksen, kun Jumala otti vastaan hänen lahjansa, ja uskovana hän puhuu vielä kuoltuaankin.

Uskon vuoksi otettiin Henok pois niin, ettei hän kokenut kuolemaa. "Sitten häntä ei enää ollut, sillä Jumala otti hänet luokseen." Ennen kuin hänet otettiin pois, hän näet oli -- niin hänestä todistetaan -- elänyt Jumalan mielen mukaisesti.

Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä.
Kirjoittanut: MikkoL, 24.05.2007 08:52


Mitäpä tähän enää lisäisin?

Minulta loppuisi aika, jos kertoisin Gideonista, Barakista, Simsonista ja Jeftasta, Daavidista, Samuelista ja profeetoista.

Uskon voimalla he kukistivat valtakuntia, pitivät yllä oikeutta ja pääsivät näkemään lupausten täyttymisen. He tukkivat leijonien kidat, sammuttivat roihuavan tulen ja välttivät miekaniskut.

He olivat heikkoja, mutta he voimistuivat, heistä tuli väkeviä sotureita, he työnsivät takaisin vihollisen joukot.

Jotkut naiset saivat kuolleet omaisensa elävinä takaisin.
Kirjoittanut: MikkoL, 24.05.2007 09:00


Monet kidutettiin hengiltä. He olivat torjuneet heille tarjotun vapautuksen, koska halusivat parempaan ylösnousemukseen.

Toiset saivat osakseen pilkkaa ja ruoskaniskuja, jopa kahleet ja vankeuden.

Heitä kivitettiin kuoliaaksi, heitä sahattiin kahtia ja surmattiin miekalla lyöden. He joutuivat kuljeksimaan lampaan- ja vuohennahat vaatteinaan, he kärsivät puutetta, heitä ahdistettiin ja piestiin.

He olivat liian hyviä tähän maailmaan, ja niin heidän oli harhailtava autiomaassa ja vuorilla ja asuttava luolissa ja maakuopissa.

Tähän uskon todistajien joukkoon kuuluu käsitykseni mukaan myös Amadee ja hänen äitinsä, veljensä ja sisarensa.
MikkoL: Kirje herpealaisille 11 luku
Kirjoittanut: MikkoL, 24.05.2007 08:57


älä siis, Jorma hyvä, halveksi Jumalan suuria miehiä ja naisia olivat he sitten Vanhan tai uuden testamenin maailmasta tai kirkkohistoriasta.

koeta itsekin päästä heidän joukkoonsa, uskon todistajaksi.

älä myöskään halveksi heikkouskoista, joka ei koetusta kestänyt. kestäisimmekö me tuollaiset koetuksen?

Että sinusta jälkipolvet antaisivat hyvän todistuksen
Kirjoittanut: MikkoL, 24.05.2007 09:38


1.
Ne jotka täällä uskossa
tunnusti Herraa Kristusta,
luopuivat tiestä maailman
hyljäten vallan, kunnian.
He valtakuntaa tulevaa
tahtoivat täällä odottaa.

2.
Ei heitä saanut pelkokaan
maan valtiaita palvomaan.
Ei heitä saatu milloinkaan
kuvia kunnioittamaan.
Uskossa aina pysyen
he tunnustivat Kristuksen.

3.
He saivat sietää kovuutta
ja sortajainsa julmuutta,
joutuivat pilkkaan, häpeään,
maanpaon kauhut kestämään,
kärsivät vainot maailman
ja kidutukset, kuoleman.
Kirjoittanut: MikkoL, 24.05.2007 09:39


4.
Nyt kunniassa suuressa
he ovat taivaan riemussa.
He ovat saaneet autuuden,
perintöön päässeet pyhien,
kiittävät Herraa Kristusta
Jumalan lasten juhlassa.

5.
Suo, Jeesus, kanssa pyhien
myös meidän kiittää riemuiten,
tunnustaa täällä sinua
ja kilvoitella uskossa.
Kunnia olkoon iäinen
Jumalan kolmiyhteisen.
MikkoL: VK 141 Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605.
Kirjoittanut: MikkoL, 24.05.2007 09:44


Tätä pyhien ihmisten, uskomme esikuvien, suurten Jumalan miesten ja naisten joukkoa älkoon yksikään itseään kristityksi kutsuva halveksiko

vaikka he eivät kuuluisi
- omaan tuttuun pikku lähiryhmään
- omaan seurakuntaan
- omaan paikkakuntaan
- omaan kirkkoon
- omaan kansaan
- omaan kieliryhmään
- omaan rotuun
- omaan aikakauteen

vaikka joku heidän muistoaan väärin käyttäisikin

sillä Herran Jeesuksen Kristuksen oma, pienestä Galilean ja Jerusalemin sinapinsiemenestä kasvanut universaali kirkko ulottuu yli koko maailman ja kaikkien aikojen ja paikkojen niinkuin tuuhea puu, ja monet taivaan linnut tekevät pesänsä sen oksille.

se on rakennettu apostoli Pietarin kallioperustalle eivätkä helvetin portit sitä voita
Kirjoittanut: MikkoL, 24.05.2007 09:46


ei kyse ole vain menneiden muistelemisesta

kuten Pentti Saarikoski riimitteli "tule ylös kuopasta arkeologi, älä kaivele menneitä"

vaan omasta hengellisestä elämästämme, kuten Hemminki Maskulainen kirjoitti:

"Suo, Jeesus, kanssa pyhien
myös meidän kiittää riemuiten,
tunnustaa täällä sinua
ja kilvoitella uskossa.
Kunnia olkoon iäinen
Jumalan kolmiyhteisen."

mitä lie tuo uskon kilvoitus?
Kirjoittanut: MikkoL, 24.05.2007 09:47


1.
Sukupolvet ennen meitä
vaivan teitä
ovat täällä kulkeneet,
valossa ja pimennossa,
ahdingossa
uskoneet ja toivoneet.

2.
Sukupolvet ennen meitä
taivasteitä
sanan turvin kulkivat,
lampun viimein sammuessa
Jeesuksessa
silmät uneen sulkivat.

3.
Nyt on päästy luokse Herran,
joka kerran
kaikki osti verellään.
Hän on vienyt seuraajansa
armostansa
iloon, rauhaan, elämään.
Kirjoittanut: MikkoL, 24.05.2007 09:48


4.
Täällä nyt me vuorostamme
vaellamme
tietä sukupolvien,
niin kuin lapset aikanansa
taivaltansa
käyvät meitä seuraten.

5.
Johda, Herra uskollinen,
armollinen
kotiin kaikki kulkijat.
Matkan jälkeen taivaassasi
kiitostasi
sukupolvet laulavat.
MikkoL: VK 147 Otto Laitinen 1955. Virsikirjaan 1986.
Kirjoittanut: Patu, 24.05.2007 09:54


"mitä lie tuo uskon kilvoitus?" Hyvä kysymys MikkoL!

Minusta se on ennenkaikkea kilvoittelua siitä, että olemme Jumalalle kelpaavia, vanhurskaita. Mitä se on: että yksi uskosta, yksin armosta ja Kristuksen tähden Jumala antaa meille kaikki synnit anteeksi joka päivä. Tähän uskon kilvoitukseen Pyhä Henki meitä vahvistakoon joka päivä Kristuksen tähden.
Kirjoittanut: MikkoL, 24.05.2007 09:57


Tuon kauniin sukupolvien yli katsovan virren sanoittajasta Otto Laitisesta (21.5.1901-3.5.1985) ei ole virsikirjassa tietoja.

Laitisten sukuseura on selvittänyt, että hän on Kangasniemellä syntynyt evankelinen saarnaaja. Häneltä on yhdeksän virttä "Siionin kanteleessa", joista yksi on otettu kirkkomme virsikirjaan (vk 147).

http://www.genealogia.fi/sukus/
laitinen/sivu8_files/laitiset_2004-1_nro28.pdf
Kirjoittanut: MikkoL, 24.05.2007 09:58


Tarkoitatko Patu tuota samaa, josta Sepe sanoi, että vaeltaa ristin tietä niin, ettei poikkea puhtaasta evankeliumista oikealle eikä vasemmalle?
Kirjoittanut: Patu, 24.05.2007 10:07


Kyllä minusta ainoa oikea ja Jumalalle kelpaava on Ainoa ja samalla myös Puhdas Sana.

Oletko sinä MikkoL tästä eri mieltä?
Kirjoittanut: MikkoL, 24.05.2007 10:39


minä pelkään sellaista kristillisyyttä, jossa samaistetaan kilvoittelu ja oikea oppi.
Kirjoittanut: jorma, 24.05.2007 10:42


Se on luonnollista sinun asemassasi, Mikko.

Meille taas oppi on tärkeä, koska jouduimme niin pitkään kilvoittelemaan omin eväin. Ne loppuivat ja meille tuli nälkä.
Nyt arvostamme vain taivaallista leipää.

"Kun konstit loppuu niin usko alkaa". Se on pakko, kun muuta keinoa ei enää ole.
Kirjoittanut: MikkoL, 24.05.2007 10:50


ymmärrän kyllä mitä sanot, jorma, ja olen samaa mieltä että oppi on tärkeä

jos luet vähän tarkemmin mitä kirjoitin, sanoin että pelkään sellaista kristillisyyttä, jossa samaistetaan kristillinen kilvoittelu ja oikea oppi

samaistetaan.. on sama asia.

"kun minulla on oikea oppi niin kilvoittelen, muuta ei tarvita, se on pelkkä ihmistekoa ja oman vanhurskauden etsimistä"

noin kun uskotaan, tarvitaan pian unilukkaria herättämään torkkuvat, kilvoittelemattomat, lähimmäisiään raatelevat kristityt...
Kirjoittanut: MikkoL, 24.05.2007 10:54


Makedoniaan lähtiessäni kehotin sinua jäämään Efesokseen, jotta kieltäisit siellä eräitä levittämästä vieraita oppeja ja harrastamasta taruja ja noita loputtomia sukuluetteloita.

Ne johtavat vain turhiin tutkisteluihin eivätkä palvele Jumalan suunnitelmaa, joka avautuu vain uskolle.

Kehotuksemme päämääränä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä, hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.

Eräät ovat eksyneet tästä pois ja ruvenneet jaarittelemaan joutavia. He haluavat esiintyä lainopettajina, vaikka eivät itsekään ymmärrä, mitä puhuvat ja mitä niin varmasti väittävät.
Kirjoittanut: MikkoL, 24.05.2007 10:54


Me tiedämme, että laki on hyvä, jos sitä käytetään lain tarkoituksen mukaisesti.

Eihän lakia ole säädetty kunnon ihmisten takia, vaan lain ja järjestyksen rikkojien, jumalattomien ja syntisten, rienaajien ja pyhänhäpäisijöiden, isän- ja äidinmurhaajien, tappajien, siveettömien, miesten kanssa makaavien miesten, ihmisten sieppaajien, valehtelijoiden, valapattojen ja ylipäänsä kaikkien sellaisten takia, jotka toimivat vastoin tervettä oppia.

Näin sanoo iäti ylistettävän Jumalan kirkkautta julistava evankeliumi, joka on minulle uskottu.
Kirjoittanut: MikkoL, 24.05.2007 10:56


"ylipäänsä kaikkien sellaisten takia, jotka toimivat vastoin tervettä oppia."

1 Timoteuskirjeen alussa Paavali sanoo, että tuollainen elämä on vastoin tervettä oppia.

Siis oppi ja elämä kuuluvat yhteen.

Oppia ei voi erottaa pään tiedoksi, vaan terve oppi johtaa terveeseen elämään.
Kirjoittanut: MikkoL, 24.05.2007 11:16


väärä oppi johtaa vääristyneeseen uskoon ja väärään elämään. terve oppi antaa terveen uskon ja terveen elämän.

kilvoittelu ei ole vain puhtaan opin vaalimista vaan elämää kristittynä tässä maailmassa Jeesusta seuraten.

onkohan meillä tuosta yksimielisyyttä?

esimerkiksi mies, joka tuomitsee oman äitinsä helvettiin, koska tämä ei tehnyt parannusta lestadiolaisen armojärjestyksen mukaan, puolustaa puhdasta oppiaan mutta ei omaa sen enempää puhdasta oppia kuin tervettä elämääkään.
Kirjoittanut: jorma, 24.05.2007 11:26


Se on kyllä jännää tämä sinun asenteesi lestadiolaisuuden virheisiin.

Kun aikoinaan nauroit Nilivaaran kirjeelle ja sen allekirjoittaneille saarnaajille,
haukkuiko joku lestadiolainen sinua?

Sanoiko joku, että sinä pilkkaat toisella tavalla uskovia?

Sitten kumminkin suosit aivan samanlaisia erheitä roomalaiskatolisuudessa, eikä niitä saisi moittia sanallakaan.
Tuntuu hiukan epäloogiselta, noin äkkikseltään.
Kirjoittanut: Haamul, 24.05.2007 14:48


Luulenpa, että esikoislestadiolaistyyppisestä tekoihin ja ulkoisiin muotoihin (korostunut askeesi ja vanhat tavat ym.) keskittyneestä (oma)vanhurskautusopista on moni vapautunut ryhdyttyään tutkimaan omatoimisesti raamattua, mutta myös nimenomaan Lutherin postilloita ym. hänen selitysteoksiaan.

Samalla on saatu vahvasti tietynlainen kuva siitä tilanteesta, mikä on vallinnut katolisessa kirkossa keskiajalla. Tilanteesta, johon uskonpuhdistusta tarvittiin. Luulen, että kuva on aika realistinen.

Tuossa tilanteessa ei ollut tavatonta esim. pylväspyhimysten palvonta. Yleistä oli ihmisten ns. pyhyyden näkeminen merkittävänä, ja pyhimyksinä pidettyjen korottaminen Jumalan Sanan ohi.

Se muistuttaa aivan liikaa esikoisuuden ajankohtaisia ongelmia. Itse itseään runnelleita pyhimyksiä oli ennenkin, mutta esikoisuudessa varmasti kaikki kiiltokuvapyhimykset ovat kaikesta, kaikesta, kaikesta kiiltävästä raastetuita pyhimyksiä. Kauneus ja hengellisyys onkin nyt nähty ylikorostuneessa yksinkertaisuudessa. (Eikä tässäkään ole kysymys mistään uudesta, vain meidän aikamme ilmiöstä, vaan onhan näitä vastaavia ennenkin ollut.)
Kirjoittanut: Haamul, 24.05.2007 14:48


Askeesin vaatimuskin voi johtaa epäjumalan palvelukseen. Liian tärkeäksi tulevat ulkoiset asiat.

Esikoisuudessa on mielestäni usein käsitetty perin omituisesti se, mitä paljon kyllä hoetaan: ?Pyrkikäät niiden perään, jotka ylhäällä ovat, ja ei niiden, jotka maan päällä ovat.?

?Ylhäällä oleviksi? on kaiketi usein käsitetty ne 1800-luvun ihmiset pukeutumismuoteineen ja tapoineen ja elinolosuhteineen. Edesmenneet pyhät. Heitä siis tulee jäljitellä.

Ehkäpä keskiajan katolisessa kirkossakin ?ylhäällä oleviksi? on käsitetty edesmenneet pyhät. Ja tottahan se on: taivaassa, siis ylhäällä he ovatkin.

Itse kuitenkin tulkitsisin tuon yllä olevan raamatun kohdan (Kol.3:2) tarkoittavan - ei niinkään ihmisiä vaan asioita: taivaallisia, hengellisiä, Jumalasta lähtöisin olevia asioita eikä lihallisia, maallisia, ulkoisia asioita. Pyrkimystä taivaallisiin, eikä palvomaan ketään ihmistä vaan yksin Jumalaa, eikä millään muotoa ulkonaisten maallisten seikkojen, kuten pukeutumisen tmv. korostamiseen.
Kirjoittanut: Haamul, 24.05.2007 14:49


Mutta onkin alettu palvoa ja ylistää ihmisiä Jumalan kuvina, ja myös inhimillisiä muotoja, itsensä Jumalan rinnalla olennaisen tärkeinä.

Ehkä meillä monella esikoistaustaisella on siksi tämä erityisen paha allergia katolisiakin kuvia kohtaan. On näet jo altistuttu ja saatu paha ihottuma ihan samansisältöisestä saasteesta, joskin ehkä ulkoisesti aivan eri näköisestä.

- - -

Näin ei ole, jos meillä on oikea pyrkimys niiden perään jotka ylhäällä ovat: ?Katoovaiset kappaleet ovat aina silmäsi edessä. Niitä sinä ajattelet, niistä sinä huolehdit, niistä sinä iloitset; mutta tulevaisuutta koskevia ajatuksia koetat sinä haihduttaa mielestäsi. Tosin oleskelet sinä jonkun ajan täällä maan päällä, mutta et jää ainiaaksi tänne. Sinä olet ainoastaan matkamies täällä.? (Lainaus Lutherilta)

No, sanoohan raamattukin, että kaikki on turhaa auringon alla. Mutta silti meidän tulee syödä, nukkua, pukeutua, jne. Kohtuus kaikessa, mutta kohtuus kohtuudessakin. Sekin menee överiksi, jos kieltäydytään kaikista Luojan antamista mahdollisuuksista elää hiukan mukavammin täällä maan päällä, ja pidetään syntinä sellaistakin, mikä ei syntiä ole.
Kirjoittanut: jorma, 24.05.2007 15:41


Näitähän on saanut arvostella, eikä kukaan ole sanonut, että "nyt pilkataan toisella tavalla uskovia".

Mikä kumma siinä on, että asioihin pitää vetää ihmisiä?
Kirjoittanut: MikkoL, 24.05.2007 15:58


minusta tuo Haamulin teksti on erittäin tervetullutta analyysiä.

on mahdollista tosiaan verrata katolista hurskautta ja pyhän käsitystä ja tätä "riisuttua mallia" joka voi olla yhtä voimakas ihmisten mielessä tai jopa voimakkaampi.

oikein tulee hyvä mieli tuollaisesta rauhallista ja tarkkaavaista asioiden katselusta.

se avaa tietä eteenpäin, jos joku haluaa kuunnella.
Kirjoittanut: MikkoL, 25.05.2007 10:52


Amadee on tuomittuna yrityksestä paeta ystäviensä kanssa Ranskasta. Tournaissa välähti toivo armahduksesta, mutta tyly maistraatin kirje sammutti sen tyystin. Hänet on kuljetettu Lisle kaupunkiin nykyisen Belgian alueelle.

Vankeus alkoi parlamenttitalon synkeissä kellareissa 30 muun kaleereihin tuomitun kanssa.

Tavallisista rikollisista kovin poikkeavat hugenotit herättivät vartijoiden huomiota ja heidän olonsa paranivat.

Koko vankilan komentaja sai kälyltään kuulla, että siellä virui vankien joukossa hereetikkoja. Hänellä oli itsellään protestanttinen tausta, ja hän tunsi sääliä näitä uskonsa takia vangittuja kohtaan.
Kirjoittanut: MikkoL, 25.05.2007 10:56


Amadee siirrettiin ystävineen nyt hänen käskystään huoneistoon. Kaupunkilaiset toivat vangeille ruokaa ja lahjoja.

Amadeen valittiin nostamaan ikkunasta köyden varassa roikkuvalla korilla näitä kansan tuomisia ja jakamaan ne Lislen 600 vangille.

Luottamustehtävä, josta hän iloitsi.

Kaleeriorjille kansan tuomia lahjoja ei jaettu, vaan ne annettiin heidän vartijoilleen, jotka yleensä pitivät ne itsellään.

Tätä levon ja mielekkään työn aikaa Amadee sai nauttia Lislessä kolme kuukautta vankilan päällikön suosiosta.

Mutta sitten tuli käsky viedä kalerriorjat laivoihin, toiset Dunkirkin ja toiset Marseillen satamaan.
Kirjoittanut: MikkoL, 25.05.2007 11:01


Amadee lähetettiin yli 500 kilometrin matkalle Marseillen satamaan ja siellä oleviin kuningas Ludwig XIV kaleereihin.

Kaleeriorjien tuli kävellä koko matka kaulasta kahlehdittuina. Vankilassa heikentyneille miehille se oli hyvin raskas taival.

Vankilanjohtaja sai järjestettyä asiat niin, että hereetikot, Amadee ystävineen, pantiin sotilaiden vartioimiin vaunuihin ja he saivat nukkua yön vuoteilla.

Amadeeta kohtasi nyt voimakas kiusauksen, alle kaksikymppinen ranskalaismies herätti kauniin tytön kiinnostuksen ja tarjolla oli sekä tämän rakkaus että vapautus elinkautisesta vankeudesta.
Kirjoittanut: MikkoL, 25.05.2007 13:44


erikseen otettujen vankien vaunun luokse tuli nuori nainen, joka ojensi säälimälleen Amadeelle lahjaksi matkalle rukousnauhan, jossa oli krusifiksi.

Amadee ei kuitenkaan suostunut ottamaan sitä vastaan, koska se voitaisiin katolisena esineenä ymmärtää horjumiseksi hugenottien uskosta.

Illalla sama tyttö tuli papin kanssa selliin, ja kertoi Amadeelle tulleensa palauttamaan hänet takaisin oikeaan uskoon.

Kuukausia vangittuna ollut Amadee ei pystynyt irroittamaan tytön kättä huuliltaan, ja pappi huomasi nuoren miehen huumautumisen. "Saat tuon käden ikuisesti omaksesi jos teet parannuksen harhastasi ja palaat oikeaan uskoon".
Kirjoittanut: MikkoL, 25.05.2007 13:45


Papin sanat löivät Amadeen hereille ja hän sanoi nopeasti "ei, saan hänet ehkä tämän elämän ajaksi mutta ikuisen murheen".

Ja kuitenkin, kun viehkeä tyttö poistui sellistä näky raapaisi syvältä tämänkin kiusauksen kestänyttä Amadeeta, joka puhkesi itkuun.

Hiljainen sisäinen ääni rauhoitti häntä, että enkelit olivat suojelleet. Mutta vielä vuosia myöhemmin kaleerien syövereissä tytön lempeä ja säteilevä olemus oli usein hänen mielessään.
Kirjoittanut: MikkoL, 25.05.2007 17:26


Täytyy tässä korjata asiavirhe, Amadee vietiin ystävineen Dunkirkin (ransk. Dunkerque) satamaan eikä vielä Marseilleen.

Dunkirk sijaitsee Englannin kanaalin suulla ja on edelleen tänään tärkeä satama ja kalastuskaupunki. Flaamin kielinen nimi tarkoittaa hiekkadyynien keskellä olevaa kirkkoa, 600-luvulla jkr rakennettau St. Eloin vanhaa kirkkoa.

Kaupunki tunnetaan erityisesti II maailmansodan ajalta, kun liittoutuneet joutuivat Saksan salamahyökkäyksen takia suureen ahdinkoon. 335.000 sotilasta evakuoitiin sieltä 24.5. -6.6. 1940 hätäisesti Englantiin.
Kirjoittanut: MikkoL, 25.05.2007 17:31


Ihmeellinen enkelivarjelus oli taas voimassa Amadeen ympärillä niinkuin sekä Turnkein että Lislen vankiloissa.

Vangit vietiin Dunkirkin satamassa kuningas Ludwig XIV laivaston kaleeriin nimeltä Heureuse, jota komensi kommodori de la Pailleterie.

Kerron myöhemmin lisää aurinkokuninkaan aikana vielä Ranskan sotalaivastoon kuuluneista perinteisistä kaleereista, joita liikutettiin soutamalla ja tuulen aikana purjeiden avulla.

(Joku lukija on ehkä nähnyt elokuvan Ben Hur, jossa on hieno kuvaus roomalaisajan kaleeritaistelusta).
Kirjoittanut: MikkoL, 25.05.2007 17:43


Laivalla eräs orjista vaati Amadeelta rahaa. Tämä kieltäytyi sitä antamasta, jolloin vanki valehteli upseerille (sous-comite) hänestä.

Vanki tiesi, mistä Amadee oli saanut tuomionsa, ja sanoi että tämä oli hirveällä tavalla pilkannut neitsyt Mariaa ja paratiisissa olevia pyhimyksiä.

Hugenotit olivat protestantteja, jotka olivat vipanneet Maria kultin ja pyhimyskultin laidan yli vielä luterilaisia jyrkemmin. (Jormalla olisi heidän kanssaan varmasti mehevät keskustelut pyhän Birgitan näyistä!) Syyte oli sentähden aivan uskottava.

Rangaistus määrättiin heti, kaleereilla paljon käytetty bastinado.
Kirjoittanut: MikkoL, 25.05.2007 17:51


Bastinado tulee espanjan sanasta bastón, keppi tai kävelykeppi. Uhrin jalat sidotaan siten, että paljaita jalkapohjia voidaan lyödä kepillä, raipalla, piiskalla tai ruoskalla.

Rangaistus oli yleisessä käytössä Ottomaanien turkissa ja arabimaissa (falaga) sekä Iranissa. Se sopii muslimien kulttuuriin koska sitä voidaan käyttää sekä miehiin että naisiin.

Jalkapohjien pahoinpitely tällätavoin on erittäin tuskallista, koska siellä on niin paljon hermopäätteitä ja pientä luustoa.

Ongelmana on, että pahasti lyötäessä jalkapohjiin syntyy vaikeita, hitaasti parantuvia vammoja. Kidutuksessa joskus pakotetaan uhri kävelemään bastinadon jälkeen, ehkä painoja kantaen vielä. Ihminen on kovin kekseliäs.

Kyseessä on siis erittäin vakava pahoinpitely, vaikka se vaikuttaa niin yksinkertaiselta.
MikkoL:
Kerrotaan että Uday Hussein, Irakin hirtetyn presidentti Saddamin poika, käytti bastinadoa rangaistakseen maansa jalkapalloilijoita siitä, etteivät he voittaneet maailman cupissa.

Tiedosta koitui vakavia ongelmia Iraqin osallistumiseen kansainvälisiin kilpailuihin.
Kirjoittanut: MikkoL, 25.05.2007 18:00


Amadee ei ollut koskaan kokenut tuollaista rangaistusta ja hänet oli jo aliupseerin toimesta sidottu ja jalkapohjat paljastettu.

Silloin Herra lähetti paikalle korkeamman upseerin, joka näki mitä oli tapahtumassa ja kysyi, miksi tämä kova rangaistus.

Hän kysyi sitten Amadeelta kuinka tämä oli niin mieletön, että meni noin pilkkaamaan katolista uskoa.

Amadee vastasi upseerille, että syytös oli väärä ja että hänen uskonsa kielsi pilkkaamasta toisten uskontoa

(no, siinä meni nyt Amadeessa hyvä juttukaveri, hugenotit eivät pilkkaa katolisia, vaikka ovat jyrkästi eri mieltä)

Upseeri selvitti asiaa syyttäjän kanssa ja pian kävi ilmi, että koko juttu oli vale. Amadee vapautettiin jalkapohjat ehjinä.

Elinkautiseen tuomittu Amadee ei ollut Jumalan hylkäämä, vaan näkymättömät enkelit olivat hänen suojanaan.

Herra antaa palvelijoilleen enkeleille käskyjä, kuten Raamattu kertoo.
Kirjoittanut: MikkoL, 25.05.2007 18:03


Anna-Maija Raittilan hieno virsi 138

1.
Herra valtaistuimeltaan
enkeleitä lähettää
tänne, missä pahan valta
uhkaa toivon pimentää.
Niin kuin tuulen hiljaisuus,
liekkimyrskyn ankaruus
liikkuu Herran viestintuoja,
taistelun ja rauhan luoja.

2.
Herran viestissä on aina
käsky, kutsu, lupaus.
Sen voi kuulla ainoastaan
totteleva luottamus.
Tahdon niin kuin Maria
enkeliä kuunnella.
Tässä olen, työhön käytä,
armollasi köyhä täytä.
Kirjoittanut: MikkoL, 25.05.2007 18:04


3.
Enkeleitä erämaahan
Jeesukselle annettiin,
Getsemanen tuskanyöhön,
kärsimyksen syvyyksiin.
Turvakseni minäkin
saanko työhön enkelin,
joka kulkee kuilun pohjaa,
kuolemasta kotiin ohjaa?

4.
Paaden Herran haudan suulta
kirkas käsi vieritti.
Pimeyden valtaa vastaan
Jeesus yksin taisteli.
Syyttäjämme kauhea
heitetty on taivaasta.
Karitsa on saanut voiton,
yöstä luonut aamunkoiton.
Kirjoittanut: MikkoL, 25.05.2007 18:04


5.
Kerran kanssa enkeleitten,
pauhinassa kiitoksen,
laulan: Aamen! Halleluja!
luona valtaistuimen.
Väkevyys ja viisaus,
kunnia ja kirkkaus,
kaikki valta Karitsalle,
Herrallemme, Jumalalle!

Kirjoittanut: MikkoL, 26.05.2007 10:27


Viime tingassa Amadee siis vapautettiin jalkasiteistä, johon hänet oli valheellisen syytöksen takia jo sidottu odottamaan ankaraa ja vahingollista ruumiillista rangaistusta, bastinadoa.

Kirjoitan nyt hieman kaleereista yleensä, Ludwig XIV laivastosta ja 1700-luvun alun merisodankäynnin taktiikasta ja strategioista.

Ehkä joku lukijoista on laivoista kiinnostunut tai niissä itsekin työskennellyt. heidän ilokseen toistan mitä roomalaiset jo sanoivat ja jota itse olen usein miettinyt

navigare necesse est, vivere non necesse est

merenkulku on välttämätöntä, eläminen ei ole välttämätöntä

Kirjoittanut: MikkoL, 26.05.2007 11:03


kaleerilla tarkoitetaan ensisijaisesti soutamalla kuljetettavaa alusta, jossa voi kakkos energielähteenä olla purjeet.

Välimerellä niitä liikkui jo Homeroksen aikoina, foininkialaiset kaleerit olivat kuuluisia, kreikkalaiset, persialaiset ja roomalaiset käyttivät niitä.

bysantin aikaan ja arabilaivastot sekä ottomaanien turkki käytti kaleereita.

Lepanton meritaistelu lienee suurin antiikin jälkeisestä historiasta tunnettu kamppailu, jossa kaleereilla oli ratkaiseva osa.

purjelaivojen kehittyessä ja erityisesti tykistön tulivoiman kasvaessa kaleerien merkitys sodassa väheni nopeasti 1700-luvun kuluessa.

myös Amadeen tarina osoittaa kaleerien haavoittuvuuden fregatin rinnalla, kuten tulemme näkemään.

Kirjoittanut: MikkoL, 26.05.2007 11:06


niin kauan kun jokaista kaleerin airoa souti vain yksi mies, airon käyttö vaati taitoa ja tarkkaa tahtia.

ei tarvittu kuin yksi tunari niin pitkät airot alkoivat sotkeutua, aluksen kulkusuunta horjua ja ehkä kriittisessä tilanteessa vihollinen pääsi iskemään puskurinsa kylkeen.

kaleeriorjia koulutettiin sen vuoksi ja myös vapaaehtoisia palkallisia soutajia käytettiin.

aluksen koon kasvaessa kutakin airoa saattoi käsitellä 3-7 miestä. yksilön taidolla ei enään ollut niin paljon merkitystä ja sotavankeja, elinkautisia vankeja ja rikollisia saatettiin käyttää soutajina.

Kirjoittanut: MikkoL, 26.05.2007 11:11


Ranskan laivasto otti kaleerit käyttöön 1560 luvulla. Kaarle IX kielsi tuomitsemasta kaleereihin, ellei vankeuden pituus ollut kymmenen vuotta tai enemmän.

Ranskalaiset kaleeriorjat saivat polttomerkin GAL sanasta galérien.

Kuningas Ludwig XIV halusi rajusti laajentaa kaleerilaivastoaan. Hän antoi määräyksen, että kaleereille tulee tuomita ja myös epävirallisen suosituksen, että kuolemantuomion sijasta tuomittu määrättäisiin kaleereihin.

Ludwig XIV kuollessa 1715 sotatekniikka oli jo tehnyt kaleerit tarpeettomiksi, mutta Ranskan laivastossa niitä oli käytössä vielä jokunen aina vuoteen 1748 asti.

Kirjoittanut: MikkoL, 26.05.2007 11:20


Vain yksi keskiaikainen kaleeri on säilynyt meidän päiviimme, Turkissa Istanbulin merimuseossa on 1500 luvun lopulla rakennettu "Kadirga", tosin ilman mastoja. Tämä alus oli toiminnassa noin 200 vuotta aina 1839 asti.

Kadirga on 37m pitkä ja 5.7m leveä ja se painaa 140 tonnia. Kaleerin 48 airoa oli soutamassa kaikkiaan 144 miestä.

Barcelonassa on restauroituna Lepanton taisteluun 1571 osallistunut suuri kaleeri "Real". Kaksimastoinen 60m pitkä ja 6.7m leveä alus painoin tyhjänä 237 tonnia. Soutajia oli 290 joiden lisäksi aluksessa oli 400 merimiestä ja sotilasta.

Lepantossa valtavaa alusta auttoi kaksi pienempää kaleeria, jotka työnsivät sitä takaa.

Kirjoittanut: MikkoL, 26.05.2007 11:24


Viikinkien alukset ovat Pohjoismaiden tunnetuin kaleerityyppi.

Ludwig XIV ajalta peritytyvien oikeusdokumenttien perusteella on arvioitu, että hänen aikanaan kaleeriorjina on ollut jopa yli 35.000 ihmistä. Hugenotteja ainakin 1500.

Moni unohtui tähän maanpäälliseen helvettiin vapautusvuoden jälkeenkin, vain vanki itse muisti, että nyt olisi oikeastaan tuomio ohi. mutta soutaminen jatkui.

Amadee (5)

Kirjoittanut: MikkoL, 27.05.2007 13:00


Amadeen tarina on presidentti Tarja Halosen johtaman Suomen tasavallan henkisen ja hengellisen tilanteen kartoittamisen kannalta tärkeä.

voimme ohimennen todeta, että Ranskan vallankumous on lopultakin saapunut Suomeen.

tai voimme paneutua Ranskan vanhempaan historiaan, joka auttaa ymmärtämään tuon merkittävän kansakunnan vaiheita ja nykypäivää.

valitsin tämän tien. ja Ranskan historiaa katselen hugenottien näkökulmasta, en teoriassa vaan seuraten tuona aikana eläneen kristityn ihmeellistä vaellusta Jeesuksen seurassa.
Kirjoittanut: MikkoL, 27.05.2007 13:03


Suomi on tasavalta, republic, jota johtaa kansan yksillä ja yhtäläisilllä vaaleilla valitsema eduskunta sekä suoralla kansanäänestyksellä ehdokkaiden joukosta valittu presidentti.

tämä ei ole raamatullinen valtiomuoto. Taivasten valtakunta ei ole tasavalta vaan absoluuttinen monarkia, jonka kansalaisten odotetaan antautuvan täydellisesti sen Kuninkaan hallintaan.

ymmärtääkseni papiston sääty ja monet oikeistolaiset olisivat halunneet tehdä Suomesta kuningaskunnan, ja henkilökin oli jo valittu, saksalainen aatelisherra.
Kirjoittanut: MikkoL, 27.05.2007 13:07


tasavaltaista hallitusmuotoa ajoivat sen sijaan politiikan vasemmalta laidalta ja keskustasta ihmiset, joita innoitti Ranskan vallankumous 1789-1799.

tämä oli koko maailmaa järisyttänyt kansannousu, jossa Ranskan monarkia ja sitä tukenut katolinen kirkko romahtivat eivätkä ole koskaan enää nousseet entiseen mahtiinsa.

Liberté, égalité, fraternité
Kirjoittanut: MikkoL, 27.05.2007 13:17


Taustana oli Ludwig XIV yli 70 vuotta kestänyt yksinvalta, jonka synkkää puolta leimasi nimenomaan lähes kahden miljoonan hugenotin vaino.

Kaleerit olivat hänen hallituksensa vihattu symboli, ja vielä 1800 luvun lopulla vankeja kutsuttiin galerien nimellä.

Ranskan kansa sai kyllikseen tästä.

Valistusajan filosofit alkoivat miettiä vaihtoehtoisia valtiomuotoja.

Voltaire (1694-1778) kirjoitti terävällä kynällään Ludwig XIV elämänkerran (1752) ja hyökkäsi armotta kirkon ja uskonnon vääristymien kimpppuun teoksessaan "Candide, ou l'Optimisme" 1759.
Kirjoittanut: MikkoL, 27.05.2007 13:20


Ranskan kirkko, kardinaali Richelieun ajasta mukana nousevan absoluuttisen monarkian kanssa käsi kädessä, yksi Jumala, yksi usko, voitti hugenotit ja kukisti uskonpuhdistuksen, joka alkoi Raamatun kääntämisestä kansankielelle Lutherin aikaan.

Mutta ei kestänyt kovin kauan, kun tämä Raamatun kaato osoittautui Pyrrhoksen voitoksi. Merkittävä osa lahjakkainta väestöä joutui uskonsa takia maanpakoon aiheuttaen valtiolle vakavia huolia.

Mutta kun kansan karttuisa käsi antoi takaisin, siinä lensivät sekä kunkut että kardinaalit pitkin seiniä ja monet menettivät päänsä.

Ludwig XIV vammautti Ranskan hengellisen elämän eikä se ole tähän päivään asti siitä toipunut.
Kirjoittanut: MikkoL, 27.05.2007 13:26


Ranskalaisten kylmä suhtautuminen kaikkeen uskonnollisuuteen, sekä kristinuskoon että islmaiin että juutalaisuuteen, nousee varmasti juuri tältä syvältä pohjalta.

Esi-isät ja esi-äidit muutaman sukupolven takaa olivat mukana ja näkivät hallitsijoiden ja hengellisten johtajien menoa ja meininkiä.

Nyt siitä halutaan pysyä erossa. Voimme elää tasa-arvoista, veljellistä ja vapaata elämää Ranskan vallankumouksen hengessä kun pidämme nuo uskonnolliset ihmiset kauempana hallituksesta.

Tämä virtaus on saavuttanut myös Suomen älymystön ja poliittisen eliitin.

Ei niinkään neuvostoliittolainen kommunismi määrittele tasavaltamme ilmapiiriä tänään, idän suhteet ovat liian traumaattiset isosta vihasta asti, vaan Ranskan ihailtu vallankumous.

Se on myös USAn valtiomuodon ja valtion ja uskonnon jyrkän erottamisen taustana. Monet Ranskasta paenneet hugenotit olivat mukana itsenäisyysjulistusta ja perustuslakia säätämässä ja tappelemassa englantilaisia vastaan.
Kirjoittanut: MikkoL, 27.05.2007 13:28


Jeesus valitsi Amadeen kertomaan, miten Hänen omiaan Ludwig XIV aikana kohdeltiin. Mutta Hän lähetti enkelinsä nuorukaista suojelemaan Ranskan synkimmän rangaistuslaitoksen syvöreissä.

Jatkan hänen tarinaansa hiljalleen, siihen kannattaa tutustua.
Kirjoittanut: MikkoL, 27.05.2007 21:22


Cevennen 64 km pitkä vuoristoseutu on Loire ja Rhone jokien vedenjakaja. Nantesin ediktin kumoamisen jälkeen 1685 monien kylien asukkaat pakenivat näille vuorille.

Hugenotit nousivat kapinaan kuningas Ludwig XIV vastaan 1702 ja sissisota katolisia vastaan jatkui aina 1710 asti. Tämä ns. Camisardi sota on ehkä järkyttävimpiä vaiheita Ranskan uskonsotien ajalta.

Jos liikut St. Etiennen tai Cevennen suunnalla nyt kesällä käy ihmeessä "Autiomaan kirkon" museossa

Le Mas Soubeyran
30140 MIALET

Aukioloajat:
Maaliskuun 1 Marraskuun 30.
9:30am - 12:00pm
and 2:00pm - 6:00pm

Heinäkuussa ja elokuussa
9:30am - 7pm
tel +33 (0)4 66 85 02 72
fax +33 (0)4 66 85 00 0

http://www.museedudesert.com/
article5759.html
MikkoL: email musee@museedudesert.com
Kirjoittanut: MikkoL, 27.05.2007 21:26


Museon kotisivut on tehty kauniisti.

Siellä on mahdollisimman tarkka luettelo kaleeriorjiksi tuomituista ja muista "Autiomaan aikana" Nantesin ediktistä Ranskan vallankumoukseen Ranskassa tunnetuista hugenoteista.

Siellä kerrotaan nimeltä mainiten Raamattuun uskovista naisista, jotka vangittiin Konstanzan torniin.

"Jos Cevennen kalliot kertoa voisi, ei silmäkään kuivana oisi"

runoilisin, jos osaisin.
Kirjoittanut: MikkoL, 27.05.2007 21:29


Selaile pitkää aakkosjärjestyksessä olevaa listaa kaleereihin tuomittujen nimistä, laivoista, ajankohdista.

Nimet ovat aakkosjärjestyksessä
http://www.museedudesert.com/
article5810.html

Amadeen nimeä et sieltä löydä. Kerron myöhemmin miksi.
Kirjoittanut: MikkoL, 27.05.2007 21:31


Tässä vähän mallia (ranskalaisilla sivuilla on englantilaista tekstiä USAn sukututkijoita ajatellen)

DABLAIN, Fiacre voir : DABLIN, Fiacre

DABLIN ou DABLAIN, Fiacre. De Champagne Condamné pour désertion en 1692. Libéré le 20 juin 1713.

DAIRES, Pierre voir : DAYRES, Pierre

DAIRES, Pierre voir : DAZEUR, Pierre

DALENCON, Pierre. De Metz (57000). Condamné à Metz en mai 1712.

DALGUE ou DALGUES, Pierre dit PEROQUET. Né vers 1633, fils de Jean et Jacquette Verdier, époux de Charlotte Gout ; cardeur de laine. De Lasalle (30460). Condamné à Montpellier pour assemblée et avoir aidé F.Vivens, le 13 mars 1692. Mort à l?hôpital le 22 avril 1699.
Sur La Vieille-Réale et La Madame. N° écrou : 14287.

DALGUES, Pierre voir : DALGUE, Pierre
Kirjoitus poistettu / MikkoL
:
________________________________________
Kirjoittanut: MikkoL, 27.05.2007 21:34


Jokainen nimi tuossa listassa on ihmisen elämäntarinaa, joka vaipui hänen uskonsa tähden Jeesukseen Kristukseen kaleerien järkyttäviin syövereihin.

Hugenottien autiomaavaellus kesti kauemmein kuin herpealaisten 40 vuotta Siinailla.
Kirjoittanut: MikkoL, 27.05.2007 21:42


Katso tuossa edellä vaikka Damouin suvun nuoria miehiä:

Marc-Antoine (s.1670) kaleereissa L?Ambitieuse (Bordeaux) ja L?Emeraude (Marseille)

Veljensä Abel (s.1667) kaleereissa La Brave, La Grande ja La Dauphine

Etienne (s.1669) samoissa kaleereissa serkkunsa Abelin kanssa La Brave, La Grande ja La Dauphine

Abel ja Etienne kärsivat molemmat bastinadon elokuun 17, 1700.

Ehkä samoin väärin syyttein kuin Amadeelle melkein tapahtui.
Kirjoittanut: MikkoL, 27.05.2007 21:48


en tiedä, tuota voisi ehkä kutsua kamisardi sodaksi, vaikka eihän se sotaa ollut, kun kyläläisiä vastassa olivat Ranskan armeijan koulutetut ja harjaantuneet joukot.

Yli 450 kylää Cevennen vuoristossa meni maan tasalle, ja kun sotilaat lähtivät, mikä lie ollut näky.

Onkohan näistä vuorista kukaan kirjoja kirjoittanut?
Kirjoittanut: MikkoL, 27.05.2007 21:52


Tuulikki Muller kannattaa ehdotustani kayda siella, kertoen etta UNESCO ei huolinut suojeltavien listoille. Nain Tuulikki:

Ranskan eteläosassa sijaitseva Cévennesien vuoristo olisi ehkä ansainnut päästä suojeltujen suojelukohteiden sarjaan, kuten jo monet suomalaiskohteetkin ovat päässeet.

Ranskan eteläosassa, lähellä Välimerta ja Espanjan rajalla kohoavaa Pyreneiden vuoristoa, sijaitseva Cévennesien vuoristo kuuluu niihin Ranskan vielä suhteellisen neitseellisiin alueisiin siinä mielessä, että matkailu ei ole sitä vielä ehtinyt pilata. Vuoristomaisemat ovat pysyneet luonnontilassa, ökyrakennuksille ei ole annettu rakennuslupaa ja autotietkin ovat yhä niin mutkikkaita, että vuoristossa pystyy harvoin ajamaan yli viittäkymppiä tunnissa.
Kirjoittanut: MikkoL, 27.05.2007 21:53


Maisemat vaihtelevat alati, niiden jylhä ja koruton kauneus panee ainakin minut ajattelemaan Lappia. Ihminen ei ole paljoa ehtinyt vaikuttaa näihin maisemiin. Myös alkuperäistä arkkitehtuuria pidetään yhä kunniassa: vanhat liuskakivistä tehdyt, kuumina kesinä viileät talot restauroidaan, niitä ei tuhota.

Taloraunioista kiinnostuivat 1970-luvulla paitsi ranskalaishipit, sittemmin varsinkin saksalaiset ja hollantilaiset, jotka ovat sopeutuneet karuihin maisemiin.

Vuoristoalue on kiinnostava paitsi poikkeuksellisen kauniin vuoristonsa myös historiansa ansiosta. Onhan alue ollut vuosisatoja protestanttien keskus muuten katolisessa maassa. Kamisardit (camisards) olivat calvinisti-protestantteja, jotka puolustivat oikeutta omaan uskontoonsa aurinkokuningas Ludvig XIV:n aikakaudella 1700-luvun alussa. Verisistä taisteluista ja sorrosta huolimatta protestantismi kukoistaa yhä Cévenneseillä.

Pikkukylät ovat täynnä erittäin edullisia ja herkullisia ravintoloita, majataloja ja pidemmäksikin ajaksi vuokrattavia taloja ja asuntoja.

Tuulikki Muller
MikkoL: http://www.toisinsanoen.fi/
index.php?option=com_content&
task=view&id=129&Itemid=99999999
Kirjoittanut: MikkoL, 27.05.2007 21:55


Niin että sinne vain. Ja eikö ole upea kuulla, että hirveistä vainoista huolimatta, tai ehkä juuri niiden takia, uskonpuhdistuksen liekit yhä palavat Ranskassa kaukaisilla ja vaikeakulkuisilla "Sevennien" vuorilla, niinkuin niitä joku kutsuu.
Kirjoittanut: MikkoL, 27.05.2007 22:17


Lyhyesti vielä kamisardeista, että heitä johti moniin voittoisiin taisteluihin Ludwig XIV joukkoja vastaan rohkea ranskalainen sotilas, Jean Cavalier (1681-1740).

Hän oli paennut hugenottien vainoja Sveitsiin, toimien siellä leipurina, mutta veri veti takaisin ja Cevennen vuorilla hän aloitti epätoivoisen kamppailun katolista kuningasta ja yksinvaltiasta vastaan.

pappeja surmattiin, katolisia kirkkoja poltettiin ja meno oli vauhdikasta kun hän yllättäen hyväksyi 1704 hyvätuloisen aseman Ranskan armeijassa ja jätti hugenotit oman onnensa nojaan.

Hänen muistelmansa "Memoirs of the Wars of the Cévennes Under Col. Cavalier" (1726) antavat silminnäkijän kuvauksen noilta vuorilta.
MikkoL: jollen erehdy, edellä oleva vajavainen tekstini esikoisten nettiruukun keskustelussa on pisin kuvaus kamisardeista, mitä suomenkielellä ylipäätään löytyy?
Kirjoittanut: MikkoL, 27.05.2007 22:05


"Jos Cevennen kalliot kertoa voisi, ei kenenkään silmät kuivina oisi" ...

mutta lähdetään Amadeen kanssa nyt merille.
Kirjoittanut: jorma, 28.05.2007 06:45


Se on myös USAn valtiomuodon ja valtion ja uskonnon jyrkän erottamisen taustana. Monet Ranskasta paenneet hugenotit olivat mukana itsenäisyysjulistusta ja perustuslakia säätämässä ja tappelemassa englantilaisia vastaan. (MikkoL)
..........
Pitäisi esittää nimiä.

Ei siellä ranskalaisia nimiä taida näkyä.

Oli kyllä John Morton Penssylvaniasta, joka periytyy Uudesta Ruotsista, Juho Marttinen
Kirjoittanut: MikkoL, 28.05.2007 08:28


kiva että tartuit tähän, sinä viet tällä keskustelua eteenpäin olennaisesta asiasta, hugenottien roolista Amerian Yhdysvaltojen perustamiseen ja sen perustuslakiin.

Tarkoittanet, että itsenäisyysjulistuksessa ei ole ranskalaisia nimiä ja kysyt missä hugenotit?

En tiennyt, että John Morton on Juho Marttinen, todella mielenkiintoinen asia, täytyy koettaa selvittää mikä on tuo ilmeisesti jo 1700-luvulla syntynyt Uusi Ruotsi, kauan ennen suuria Amerikan muuttoja Pohjanmaalta.
Kirjoittanut: MikkoL, 28.05.2007 08:30


Kerron tästä vähän laajemmin, koska se on oman aikamme syvien perusvirtausten kannalta olennainen.

Ajattelin myös kertoa Konstanzan tornin naisista vähän lisää ennenkuin lähdemme merisotaan Amadeen seurassa.
Kirjoittanut: MikkoL, 28.05.2007 08:32


Tuossa tuli vähän matkailumainosta etelä-Ranskaan Mullerin tekstiä hyväksikäyttäen.

Jos sattumoisein liikutte sielläpäin kalvinistien psalmilaulua kuulemassa pistäkää ihmeessä postikortti Mikko Louhivuori P.O.Box 53 Beit Jala via Israel.
Kirjoittanut: jorma, 28.05.2007 10:43


En kai minä aloittanut puhumaan USA:n historiasta? Vrt alla:

"Se on myös USAn valtiomuodon ja valtion ja uskonnon jyrkän erottamisen taustana. Monet Ranskasta paenneet hugenotit olivat mukana itsenäisyysjulistusta ja perustuslakia säätämässä ja tappelemassa englantilaisia vastaan." (MikkoL)

Minusta tällaiseen tietoon pitää ottaa kantaa, koska se tuntuu oudolta.

USA;n valtiomuoto lienee paremminkin
e n g l a n t i l a i s e n
valistushengen hedelmää. Sieltä valistus tuli RAnskaankin, aivan kuin sivistys Ruotsista Suomeen.

Sekoitettuna engl. protestanttien uskonnonvap kaipuulla.
Kirjoittanut: MikkoL, 28.05.2007 10:54


kirjoitin, "kiva että tartuit tähän, sinä viet tällä keskustelua eteenpäin olennaisesta asiasta, hugenottien roolista Amerian Yhdysvaltojen perustamiseen ja sen perustuslakiin."

ja sinä tuohon "kivaan" heti otit puolustuskannan "enhän minä USAsta alkanut puhua"

jokin ei ole lainkaan kohdallaan siinä miten tekstiäni luet. se tekee mielekkään keskustelun mahdottomaksi.
Kirjoittanut: jorma, 28.05.2007 11:52


Tico, tico, lauloi gerontiko!
Kirjoittanut: MikkoL, 28.05.2007 11:56


ei pärjännyt euroviisuissa Suomen tico tico aikoinaan

nämä ovat jossain määrin julkisia palstoja, joten ilmoitusasiana että kirjoitukseni poistettiin "asiasta ja asian vierestä" palstalta.

en itse asiassa huomannut, että palstan oli avannut henkilö jolla on mustalista, joten pidän jatkossa parempaa huolta.

myös muut sillä palstalla olevat kirjoitukseni voi huoleti poistaa, ne ovat kaikki asian vierestä.
Kirjoittanut: MikkoL, 28.05.2007 11:57


jotta välttyisimme tuollaiselta ylimielisyydeltä muita kilvoittelijoita kohtaan, jota täälläkin taas näemme, suosittelen sydämellisesti Gerontikonin lukemista.

Autiomaan isien opetukset pistää hiljaiseksi ja auttaa tajuamaan, mitä on todellinen nöyryys ja mikä pöyhkeää nöyristelyä muka oikean opin nimissä.
Kirjoittanut: jorma, 28.05.2007 14:37


Fantastico! Gerontiko III Anorektiko.
MikkoL: :-)
Kirjoittanut: MikkoL, 28.05.2007 15:02


vaikka aurinkokuningas oli kieltanyt hugenottien kokoontumiset, nama tapasivat yon hiljaisuudessa salaisissa paikoissa lukemaan Raamattua ja rukoilemaan yhdessa.

On ne olleet kokoontumisia.

kavaltaja juudaksia oli, rahaa oli tarjolla, ja sotilaat saattoivat yon hiljaisuudesa piirittaa rukoilijoiden talon.

siita sitten tuomarin eteen ja miehet kaleereihin. naisia ei sinne tuomittu vaan lahetettiin vankiloihin, usein elinkautiseen.

kuka hoiti lapset, siita eivat viranomaiset huolehtineet, heidat annettiin luostareihin kasvatettaviksi munkeiksi ja nunniksi.
Kirjoittanut: MikkoL, 28.05.2007 15:06


vankiloista kuuluisin ja pahamaineisin oli Konstantinuksen torni. 1248 rakennettu torni sijaitsee Valimeren rannalla Montepellierin ja Arlesin valissa Rhone joen suolaisessa suistossa.

kuningas Ludwig Pyha rakensi suuren Aigues-Morte linnansa ristiretkensa lahtosatamaksi ja tukikohdaksi.

Nimi tarkoittaa "kuolleet vedet" joka johtuu paksuista suolakerrostumista linnaa lahella olevalla Camarquen alueella. Samaan tapaan kuin Raamatun Suolameri on Kuollut meri.
Kirjoittanut: MikkoL, 28.05.2007 15:40


Pyorea Konstantinuksen torni on noin 30 metria korkea ja siina on 8 metria paksut muurit. Ludwig Pyha rakensi sen linnansa rakentajien turvapaikaksi. Ja turvallinen se tosiaan on!

Rukouskokouksesta vangitut naiset vietiin tuomarin eteen ja heilla oli mahdollisuus luopua harhastaan ja palata katoliseen kirkkoon.

Monen kristityn ranskalaisen naisen matka jatkui ristiretkelaisajan Konstantinuksen torniin suolatasankojen luokse.
MikkoL: paksusta tornista on kuva
http://www.assomption.org/DoImWbAA/
Alzon/SurPasAlzon/Batch5-Nimes/
aigue-morte.jpg
Kirjoittanut: MikkoL, 28.05.2007 15:30


MALZAC Des Vanels, près de Vébron. Répression de l?assemblée de la Baume Dolente tenue par le prédicant Roman en 1698. Jugement de Broglie du 2 avril 1698. Mise à la Tour de Constance avec ses 2 s?urs.

MALZAC, Marie. Des Vanels, près de Vébron. Répression de l?assemblée de la Baume Dolente tenue par le prédicant Roman en 1698. Jugement de Broglie du 2 avril 1698. Mise à la Tour de Constance avec ses 2 s?urs, rationnaire en 1698 et 1699. Marie y est seule le 31 mars 1701.

MALZAC, Suzanne. Des Vanels, près de Vébron. Répression de l?assemblée de la Baume Dolente tenue par le prédicant Roman en 1698. Jugement de Broglie du 2 avril 1698. Mise à la Tour de Constance avec ses 2 s?urs, rationnaire en 1698 et 1699.
Kirjoitus poistettu / MikkoL
:
________________________________________
Kirjoittanut: MikkoL, 28.05.2007 15:32


MANET, Isabeau. Voir : MENET, Isabeau.

MANET, Jeanne. Du Vivarais. Condamnée avec sa s?ur Isabeau par un jugement de Bernage du 1° mars 1737, pour avoir assisté à une assemblée le 29 mars 1735. Jeanne, 17 ans, s?échappe et se réfugie en Suisse.

MANON. Voir : LAPRA, Anne.

MANOUVELLE, Louise. Épouse de Jean Nègre. Assemblée de Saint-Lager-de-Peyre en 1706. Dite :"bonne pour la Tour de Constance" lors de l?instruction ouverte par le prévôt, elle a 50 ans. Écrou incertain.

MANUELLE, Catin. S?ur d?Isabeau Manuelle. Écrou le 30 juin 1693, à l?hôpital le 1° août 1693, réintégrée le 8. Sortie le 25 août 1693.

MANUELLE, Isabeau. S?ur de Catin. Écrou le 30 juin 1693. Sortie le 19 août 1693.
Kirjoittanut: MikkoL, 28.05.2007 15:43


tuossa on useampia sisaruksia, monen kohdalla tosin vankeus Konstantinuksen tornissa jaa lyhyeksi, nimi on sailynyt tuon pahamaineisen vankilan arkistoissa.
Kirjoittanut: MikkoL, 28.05.2007 16:10


MENET ou MANET, Isabeau. Née le 5 septembre 1711, de Beauchastel en Vivarais. Épouse le 18 juin ou le 19 avril François Fiales, travailleur de terre de Saint-Georges, âgé de 25 ans. Une fille aînée et un fils né dans les prisons de Pont-Saint-Esprit. Un jugement de Bernage du 1° mars 1737 la condamne à la prison à vie pour avoir assisté à une assemblée le 29 mars 1735. Sa s?ur Jeanne, 17 ans, sous le coup du même jugement, s?échappe et se réfugie en Suisse chez un oncle et une tante. Son mari, condamné aux galères, y mourra en 1742. Entrée à la Tour sur Ordre du roi, le 28 janvier 1737 avec un fils au sein, Michel-Ange. Elle demandera à sa s?ur, dans sa dernière lettre du 26 décembre 1743, de l?accueillir à Genève et il est remis à son frère à l?âge de 6 ans. Les trois lettres qu?elle envoie à sa s?ur permettent à celle-ci d?informer le Comité de soutien. Élargie le 3 mars 1750, sur Ordre de Le Nain, et rendue à son frère, sa présence étant devenue dangereuse pour les prisonnières (folie réelle ou simulée, ou phtisie). Décédée Non-Catholique à son domicile le 3 mai 1758.
Kirjoittanut: MikkoL, 28.05.2007 16:19


otetaan esimerkiksi vaikka sisarukset Isabeau ja Jeanne Manet, jotka vangittiin, koska he olivat avustaneet rukoushetkessä 29. maaliskuuta 1735.

Ankara vankeustuomio tästä rikoksesta langetettiin 1.3.1737.

Vain 17 vuotias Jeanne onnistui pakenemaan vartijoiltaan ja pääsi lopulta turvaan Sveitsiin.

Isabeau joutui kärsimään pitkään vankilassa, hänen miehensä tuomittiin kaleereihin ja kuoli niissä viisi vuotta myöhemmin, 1742. Isabeau vietiin synkkään Konstantinuksen torniin pientä poikaansa, Michel-Angea imettäen.

Veli otti vankilassa kasvaneen pojan hoitoonsa kun tämä oli 6 vuoden ikäinen.

Jeesuksen oma Isabeau kuoli 3.5.1758.
Kirjoittanut: MikkoL, 28.05.2007 16:23


Halusin tuoda näiden urheiden kristittyjen naisten nimiä nettiruukkulaisten tietoon.

Voimme yrittää ajatella, millaista oli olla vuosikaudet tornissa, aviomies jossain kaukana hirveissä oloissa kaleeriorjana, lapsi mukana pimeässä sellissä kestä talvet. Ei aivan kaikki äänet, mitä siellä öisin kuultiin, olleet lapselle sopivaa iltalaulua.

Naiset olisivat milloin tahansa voineet ilmoittaa vartijoille, että ovat tulleet parempiin ajatuksiin ja haluavat palata katoliseen kirkkoon. Vapaus olisi koittanut oitis kuninkaan käskystä.

Amadeen kertomus auttaa ymmärtämään miten he kestivät, koska Jeesus oli enkeleineen siellä pimeydessä heitä hyvin lähellä.
Kirjoittanut: jorma, 28.05.2007 19:38


jorma, sinun lienee vaikea tunnustaa, etta hibernatus kirjoitti oikein

et pysty muuta osoittamaan, ja on aivan turha kiemurrella mikkojahdissa kun on kyse keskeisesta totuudesta (MikkoL)
-------------
Minä en aio tähän polemiikkiin.
Mikko rakastaa katolilaista oppia, se on selvä, joten lipsahduksia sattuu.

On hiukan noloa, että luterilainen pappi ei tunne luterilaista oppia, mutta sattuuhan sitä paremmissakin piireissä.

Vähän noloa on myöskään muuttaa toiseksi Laestadiuksen opetusta. Joten, hold your horses..Mikko. Turha on vaivasi..

Laestadius sanoo asian selvästi saarnoissaan, sitten Hulluinhuonelaisessa. Sammeli Juntusen väitöskirja kannattaa myös lukea.

Jos joku viitsii kaivaa. Ero on suuri, siitä väiteltiin jo Lutherin aikaan paavilaisten kanssa samalla tavalla kuin me Mikon kanssa nyt.

Ukko Laestadius on tässä asiassa kirkkaan luterilainen.

Adios, senjores.
Kirjoittanut: jorma, 28.05.2007 20:09


Kannattaa muuten lukea Hulluinhuonelaisen pykälä 1462 ja 1463

Se, mitä Mikko nyt sanoi, on LLL:n lainauksen lainauksen mukaan näin: "Tämä ei nyt ole totta, vaan tyhjää kuviteltua tekopyhyyttä ja evankeliumin peittävää vääristelyä. Siksi on ennenkuulumatonta, hyödytöntä lörpötystä, mitä vanhat sofistat ovat opettaneet fides formatasta, so. siitä uskosta, joka rakkaudesta saa oikean lajinsa ja muotonsa....".

No, tämä oli LLL:n käyttämä Luther-sitaatti.

Mielenkiintoista mietiskelyä myös pykälässä 1465.

Hyvää lukuhalua!
Kirjoittanut: MikkoL, 28.05.2007 21:49


Amadee kuvaa yksityiskohtaisesti kommodir de la Pailleterien komentamaa Heureuse nimistä kaleeria, tulihan se hänelle liaankin tutuksi.

Alus oli yksikantinen, noin 50 metriä pitkä ja 15m leveä. Kansi oli loivan katon tapaan viisto, niin että vesi pääsi valumaan pois. "Kun kaleeri oli täydessä lastissa se tuntui kulkevan miltei veden alla ja laineet käyvät sen kannen yli".

Mastojen tyvet suojattiin merivedeltä korkeammalla laivan keulasta sen perään ulottuvalla rampilla.
Kirjoittanut: MikkoL, 28.05.2007 21:59


Keskellä nousevaan ramppiin oli kiinnitetty 25 aluksen kylkeen ulottuvaa lankkua, joilla soutajat istuivat. Jalkojen alla oli matalampi lankku, jonka alta jatkuvasti sisään tulviva merivesi kulki.

Puolentoista metrin välein sijoitetut penkit olivat noin kolmen metrin pituisia ja puolen metrin levyisiä. Lankkujen päällä oli vanhoja pehmykkeillä täytettyjä säkkejä, ja ne oli vielä peitetty eläinten nahoilla.
Kullakin penkillä istui kuusi kaleeriorjaa, jotka oli kahlehdittu penkkiin.

50 penkkiä ja jokaisessa kuusi orjaa, Heureuse kaleeria souti siis kolmesataa ihmistä.
Kirjoittanut: MikkoL, 28.05.2007 22:04


Amadee vietti suuren osan elämästään kahlehdittuna tällaiseen penkkiin.

No mikäs siinä olisi ollut istua.

Mutta edessä oli kaleerin airo, jota jokaisen kuuden penkillä istuvan oli soudettava tarkassa tahdissa.

Airo on noin 15 metriä pitkä ja painotettu niin, että kaleerin sisällä oleva 4 metriä painaa saman verran kuin ulkona olevat 11 metriä puuta.

Orjille oli airoon tehty käsikahvat, joita ilman he eivät olisi raskasta puuta kyenneet käsittelemään.
Kirjoittanut: MikkoL, 28.05.2007 22:10


Kapteenin luona seisoi jatkuvasti komentaja, comte, jolla oli kaksi aliupseeria, sous comte.

Tonen näistä seisoo kaleerin keskellä ja toinen sen päässä ja molemmilla on pelottava nuorasta solmittu ruoska. Sen käyttö penkeillä istuviin täysin alastomiin orjiin on vapaata.

Komentajan kaulassa on hopeinen pilli, johon hän puhaltaa. Kaikki airot nousevat täsmällisesti yhtä aikaa vedestä valmiina matkantekoon.

Ja niin matka alkaa. Jos yksikään airo poikkeaa tahdista, se sekoittaa rytmin ja voi olla kaleerille tuhoisaa. Seurakusena on välittömästi armoton ruoskinta, joka on sous comten velvollisuus.
Kirjoittanut: MikkoL, 28.05.2007 22:12


Näin tämä ihmisvoimalla kulkeva alus liikkuu. Orjat laskevat painavan airon veteen, kiskovat sitä parkittu selkä vääränä, nostavat sen tahdissa ilmaan ja laskevat taas mereen.

Oli ilma mikä tahansa, laineikko millainen tahansa, tuuli mikä tahansa.

Miehet uupuivat ja saattoivat pyörtyä, jos ruoska ei tehonnut joskus annettiin viiniin kastettua leipää kaveria virkistämään. Joskus täysin loppuun ajettu ihminen otettiin penkistä, viskattiin mereen ja toinen tuotiin hänen sijalleen.
Kirjoittanut: MikkoL, 28.05.2007 22:17


Kaleeriorja oli menettänyt kaiken ihmisyytensä, hänellä ei ollut mitään merkitystä. Pelkkä kimppu lihaksia, siinä missä joku aasi tai muu juhta.

Hänen ei tarvinnut tietää mitään, oppia mitään, ajatella mitään, rukoilla mitään. Ainoastaan soutaa, soutaa ja soutaa.

Päivästä toiseen, yöstä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen. Kunnes kuolema ehkä vapauttaisi.
Kirjoittanut: jorma, 29.05.2007 12:11


Aamulla Jormaa moitittiin siitä, ettei usko Laestadiusta, illalla siitä, että on kiinni Laestadiuksessa.
Samassa asiassa.

Olenko törmännyt narsistiseen ilmiöön?
Kirjoittanut: petsi, 29.05.2007 13:29



Kääntyikö laivamiehistöstä osa kristityiksi ?
Kirjoittanut: MikkoL, 28.05.2007 22:19


Vierellä samanlaisia ähkiviä, kivusta, lihaskrampeista, nälästä ja huonosta ruoasta ja ilmasta kärsiviä ihmisiä.

Tavallisia rikollisia, murhamiehiä, raiskaajia ja varkaita. Ja kristittyjä, joiden ainoa rikos oli heidän katolisen kirkon opetuksesta poikkeava uskonsa.

Amadee ei ollut tässä helvetissä yksin. Jeesus oli siellä hänen kanssaan, kuten tulemme näkemään.
Kirjoittanut: petsi, 29.05.2007 13:30



Kääntyikö laivamiehistöstä osa kristityiksi ?
Kirjoittanut: MikkoL, 28.05.2007 22:25


Myös synkimmissä syövereissä ihmiset ovat erilaisia, ja kaleerien pelätyin oli erään toisen kaleerin aliupseeri nimeltään Palma. Häntä pidettiin suorastaan saatanallisena tyyppinä, joka nautti vankien pahoinpitelystä.

Kun vankien määrä vain kasvoi, Heureusesta haluttiin siirtää tuohon toiseen kaleeriin soutajia. Tässä kriisissä tapahtui nyt jotain, joka on mielestäni hengellisesti hyvin opettavaista.
Kirjoittanut: MikkoL, 28.05.2007 22:30


Miehistä vedettiin arpaa, kuka joutuisi tähän Palman kaikkein pelätyimpään kaleeriin. Amadee kertoo, kuinka hän sydämestään rukoili Herraa, että ei joutuisi sinne.

Ja kuitenkin juuri hänen arpansa nostettiin eräiden muiden orjien kanssa. Ja niin mies käveli hänen luokseen, hänen kahleensa irroitettiin ja tämä käski Amadeen seurata itseään.

Amadee kysyi, mihin kaleeriin hänet vietäisiin ja se oli juuri tämä kaikkein pahamaineisin. Rukousta ei oltu kuultu?

"Voi ei", Amadee huudahti miehelle, "onko Jumala kokonaan hylännyt minut". Mies kysyi "miten niin" ja Amadee kertoi "tuo on orjapiiskureista pahin, täysin armoton eikän hänen julmuudelleen ole vertaa"

"Kuka on sinulle kertonut minusta tuollaista" Palma kysyi.

Ei totisesti hyvältä näyttänyt, missä oli rukouksia kuuleva Jumala?
Kirjoittanut: jorma, 29.05.2007 13:34


kriittisesti kommentoimaan samoin monet muut, etenkin naiset :-)
(MikkoL)
Kirjoittanut: petsi, 29.05.2007 14:34



Saiko laivamiehistöstä jokukaan piston sydämeensä ?
Kirjoittanut: MikkoL, 28.05.2007 22:34


Mutta yllättäen Palma ei suuttunut vaan alkoi pitää huolta Amadeesta. Nuorelle voimakkaalle miehelle jalkaan pannun painavimman kahleen sijasta hän määräsi kevyemmän.

Ja kun airoja sotkevia miehiä piti hakata, Palma näytti ottavan Amadeen kohdalla tavallista kevyemmän otteen, joka suojeli muitakin samalla penkillä istuvia.

Kun kapteeni tavan mukaan halusi valita kaleerilla tarvittavan ruoan jakajan ja luotetun miehen, julmuudesta kuuluisa Palma suositteli Amadeeta.

Kapteeni ihmetteli miten hugenotti voisi siihen sopia, mutta lopulta suostui Palman taivuttelujen jälkeen antamaan tämän paljon helpomman työn Amadeelle.
Kirjoittanut: MikkoL, 28.05.2007 22:40


Mutta nyt tapahtui jotain ennenkuulumatonta, joka hämmästytti sekä Palman että kapteenin. Jotain, joka osoitti että Herra Jeesus oli saanut muotoa nuoren Amadeen elämässä ja asui hänessä.

Amadee kieltäytyi.

"Etkö sinä koira osaa olla edes kiitollinen" raivostunut kapteeni huusi.

"Tässä kaleerissa on toinen hugenotti, joka on minua paljon vanhempi ja tuskin jaksaa soutaa vaikka häntä ruoskittaisiin. Minä olen vielä nuori ja vahva, ota hänet minun sijastani"

Kapteeni oli ällistynyt, mutta Palma sanoi, "hän puhuu vanhasta Bancillonista". Ja todella, kun harmaahiuksinen vanhus tuotiin, kaikki todistivat hänestä hyvää.

Ja niin Amadee kahlittiin takaisin aironsa luokse, mielessään jo katuen mitä oli mennyt tekemään. Mutta Bancillonin olemus kirkastui, selkä oikeni ja usein ruokaa jakaessaan hän hymyili tuolle nuorelle uskonveljelleen.
Kirjoittanut: petsi, 29.05.2007 14:39



Petsin pikkukysymykset hyppivän edellisten tekstien väliin!
Onko vika nettiruukussa vai minun tietokoneessani, en tiedä!
Kirjoittanut: petsi, 29.05.2007 16:12



Huomasitko MikkoL noita petsin pikkuisia kysymyksiä ?Ne on livahtaneet aiempien kirjoitusten väliin!
Kirjoittanut: MikkoL, 28.05.2007 22:41


Mutta nyt tapahtui jotain ennenkuulumatonta, joka hämmästytti sekä Palman että kapteenin. Jotain, joka osoitti että Herra Jeesus oli saanut muotoa nuoren Amadeen elämässä ja asui hänessä.

Amadee kieltäytyi.

"Etkö sinä koira osaa olla edes kiitollinen" raivostunut kapteeni huusi.

"Tässä kaleerissa on toinen hugenotti, joka on minua paljon vanhempi ja tuskin jaksaa soutaa vaikka häntä ruoskittaisiin. Minä olen vielä nuori ja vahva, ota hänet minun sijastani"
Kirjoittanut: MikkoL, 29.05.2007 17:06


Sape "Pitäisi päästä vihdoinkin
- keskustelemaan -, omasta henkilökohtaisesta uskosta YHDESSÄ toisten uskovien kanssa."

Amadee on niin raikas ja ylevä esimerkki henkilökohtaisesta uskosta että minä en ole mitään häneen verrattuna

anna Sepe minun nyt kertoa ihmisille oikeasta kristitystä, joka voi olla rohkaisuksi jollekin todella suurissa vaikeuksissa olevalle esikoislestadiolaiselle naiselle, jota seurakunnan kunnioittama aviomies kotona hakkaa ja joka varjelee miehensä mainetta vaikenemalla.

kunhan pääsen siihen asti...
Kirjoittanut: MikkoL, 28.05.2007 22:41


Kapteeni oli ällistynyt, mutta Palma sanoi, "hän puhuu vanhasta Bancillonista". Ja todella, kun harmaahiuksinen vanhus tuotiin, kaikki todistivat hänestä hyvää.

Ja niin Amadee kahlittiin takaisin aironsa luokse, mielessään jo katuen mitä oli mennyt tekemään. Mutta Bancillonin olemus kirkastui, selkä oikeni ja usein ruokaa jakaessaan hän hymyili tuolle nuorelle uskonveljelleen.
Kirjoittanut: MikkoL, 28.05.2007 22:46


Vanha Bancillon joutui itse nyt koetukseen. Kapteeni alkoi luottaa vanhaan mieheen jo niin paljon, että laivan henkilökunta alkoi kadehtia häntä.

Laadittiin juoni hänen päänsä menoksi, jota Bancillon ei paljastanut edes bastinadon alla. Hän vain pyysi kapteenilta saada eroa luottamustehtävästään. Se merkitsisi tietysti paluuta soutajan penkille ja nopeaa kuolemaa.

Joku salaliittolaisista luuli, että Bancillon kertoo kapteenille tapahtumista ja riensi kertomaan totuuden. Kuulustelujen jälkeen vanhuksen viattomuus todettiin ja hugenottien kohtelu kaleerissa muuttui sen seurauksena hieman paremmaksi.

Näiden kristittyjen orjien hiljainen, arvokas ja kauheaan tilanteeseen tyytyvä järjestäytynyt käytös nosti miesten ja henkilökunnan kunnioitusta hugenotteja kohtaan.
Kirjoittanut: MikkoL, 29.05.2007 18:16


nyt vasta huomasin petsin kysymyksen, saa nähdä mihin koloon tämä vastaus putoaa.

laivan miehistä suuri osa oli tavallisia rikollisia ja osa hugenotteja, kyseessä oli uiva vankila.

Amadee istui näiden tavallisten rikosten takia tuomittujen vankien parissa kahlehdittuna airoissa. nuo muut orjat olivat katolisia kristittyjä, jotka vieroksuivat harhaoppista hugenottia.

kuten kerroin, eräs heistä syytti Amadeeta Neitsyt Marian pilkkaamisesta joka johti bastinado tuomioon, joka aivan viime hetkellä peruttiin kun Amadee oli jo sidottu.
Kirjoittanut: Sepe, 29.05.2007 03:32


Ei hyvää päivää, Mikko ???

Miksi sinä sabotoit jatkuvasti nettiruukkua kaiken maailman kootuilla kyldyr sitaateillasi?

Kymmeniä juttuja peräjälkeen, ja koko ajan sama nimimerkki ja sama
idea.

Pitäisi päästä vihdoinkin
- keskustelemaan -, omasta henkilökohtaisesta uskosta YHDESSÄ toisten uskovien kanssa.
Kirjoittanut: MikkoL, 29.05.2007 07:03


olen pahoillani jos Amadee sinua ärsyttää.

tämä ei ole helppo palsta, mielestäni vastaa yliopiston laudatur tason erikoiskurssia ja useimmille aika outoa asiaa.

Amadeesta voisi helposti kirjoittaa kirkkohistorian väitöskirjan.

joka jaksaa tätä seurata sille monet asiat loksahtavat paikoilleen Euroopan kristinuskon vaiheissa ja keskeisessä historiassa.

miksi nettiruukussa?

1. en aliarvioi lukijoita. jorma pystyy tätä helposti lukemaan ja kriittisesti kommentoimaan samoin monet muut, etenkin naiset :-)

2. tämä on valtava todistus Jeesuksesta aivan toisella tasolla kuin se tuttu henkilökohtainen, jossa tavallisesti puheemme Hänestä, kuninkaastamme kulkevat

henkilökohtainen taso on varmasti olennainen, miten muuten

mutta Hän on enemmän kuin osaamme edes ajatella tai kuvitella

Amadee (6)

Ludwig XIV halusi paljon kaleereita Ranskan laivastoon, syytä en tiedä.

Kaleeri oli jo vanhahtava taistelualus tyyppi, miehistön kohtelu sietämättömän julmaa, mikä aiheutti kansassa napinaa, ja kaleeri oli heikoilla nopein purjein kiitävien fregattien ja laivatykistön kehittyessä.

Hitaat kaleerit eivät yleensä lähteneet kauas rannasta, mutta kyllä Englannin kanaalinkin yli kyllä joskus mentiin.


KUVIA VERKOSSA
aikalaisen maalaus ranskalaisesta kaleerista ja hollantilaisista sota-aluksista Amadeen ajoilta

piirros kaleeriorjien kuljetuksesta satamaan, etualalla oleva nuori mies voisi olla vaikkapa Amadee


Paolo Veronese Lepanton meritaistelua kuvaava maalaus, jossa taivaanjoukot osallistuvat sotaan


Barcelonan suuren kaleerin komea takaosa



Amadee antaa kaleeriorjan näkökulmasta ainutlaatuisen kuvauksen ranskalaisen aluksen kamppailusta elämästä ja kuolemasta rohkean brittiläisen fregatin kanssa Englannin rannikolla.

Amadeen elämän olisi pitänyt päättyä siihen, mihin hänen vierellään istuvien päättyi. Mutta Jeesus oli antanut enkeleille käskyn varjella häntä. Pelastuminen varmasta kuolemasta oli ihmeellinen.

Kirjoittanut: petsi

Minua henk. koht. kiinnostaa edelleen Amadeen kohtalo ja se, saiko yksikään laivan miehistöstä piston omaan sydämeensä Amadeen itsensä kertomusesta-uskonsa tunnustamisesta- ja käyttäytymisestä.

Joutuiko Amadee lopulta kärsimään muitakin rangaistuksia kuin kaleeriuden uskonsa takia ja miten hänen lopulta kävi.

Kirjoittanut: mama, 29.05.2007 20:36


Täytyy myöntää, että MikkoL osaa pitää jännitystä yllä. Meitä lienee monia, jotka mielenkiinnolla seuraamme Amadeen kohtaloa. Jotenkinhan hänen siitä täytyi selvitä, jos hän kerran on itse elämäntarinaansa kertonut.

Alkuun muuten ajattelin Amadeen olevan nainen. Johtuisikohan siitä, että nyttemmin nettiruukusta kadonnut Amadeuskin oli nainen. Kuin lienee.

Kirjoittanut: MikkoL, 29.05.2007 20:39


Amadeen kertomuksessa ei ole mainintaa, että rikollisista kukaan olisi ryhtynyt keskustelemaan hänen kanssaan uskonasioista.

itse näen hänen todistuksensa hieman toisesta näkökulmasta. enemmän meille kuin hänen aikalaisilleen tarkoitettuna. (Ei hänen tarinaansa vielä 1700-luvulla juuri yleisemmin tunnettu. Vasta myöhemmin se on alkanut levitä ympäri maailmaa.)


elämä on elettävä.

tämä on aika synkkä lause, jonka joku on joskus sanonut. meillä voi olla harhakuvitelma, että Herra pelastaa omansa kärsimyksiltä, sairaudelta, onnettomuudelta toisin kuin jumalattomat.

Amadeen kertomus osoittaa, että näin ei ole. Usko Jeesukseen voi itsessään tuoda syvää kärsimystä elämään tässä maailmassa, kuten hugenoteille kävi.

Kertomus osoittaa kuitenkin, että salliessaan kärsimyksen omalleen, Jeesus on siellä mukana. Hän ei heitä lapsiaan oman onnensa nojaan.


Lisää kuvia

Tämä komea maltalainen kaleeri on varmaan samaa kokoluokkaa kuin Amadeen soutama. Sitä katsoessa käy selväksi, että noita pitkiä airoja oli pakko liikuttaa tarkasti tahdissa.


Aikalaisen piirtämä kuva, pieni kaleeri saapuu satamaan


telakalle nostettu omaan aikaamme säilynyt kaleeri


orjat soutamassa rummun tahdissa

Kirjoittanut: mama, 29.05.2007 20:52


Luin alkukeväästä tuollaisen hömppäromaanin (joo, sorrun sellaiseen silloin tällöin). Siinä oli kehyskertomuksena hugenottivainot ranskassa. Näkökulma tosin oli katolisen köyhän tytön, joka alettuaan odottaa lasta hugenottimiehelle joutui pakkonaimisiin ja perheeseen muutettuaan joutui kääntymään hugenotiksi, vaikka salaa olikin katolinen. Sen kirjan perusteella sai hugenoteista melko taikauskoisen käsityksen. Kirjassa osa kyläläisistä pakeni Sveitsiin ja kylään jääneet poltettiin taloihinsa. (Tracy Chevalier: The virgin blue)


mielenkiintoista kun on kirjoitettu aivan toisesta näkökulmasta kuin Amadeen tarina. Tasapainottaa!

Kirjoittanut: MikkoL, 29.05.2007 20:57


kuva kaleerista suoraan ylhäältä, ihmisten keksimä helvetti merellä



aikalaisen piirros, huomaa hyvin korkea peräkoroke ja lähes vesirajassa oleva soutajien kansi

ryhmä kaleereja airot nostettuina


Espanjan komea kaleeri Reale, huomaa pitkä nokka joka toimi hyökkäyksen puskurina iskettäessä toisen aluksen kylkeen



kuva "sinä varmaan tarvitset paremman aamiaisen, maissihiutaleita, jugurttia, appelsiinimehua... paljon C vitamiinia"


kaleerin pienoismalli

eiköhän noista kuvista jo saa käsitystä, mistä on tuon laivatyypin kanssa ollut kyse



Amadee joutui uuden ajan laivaston kanssa hengenvaaralliseen tilanteeseen.

voimme hetken koettaa miettiä, millaista oli Lepanton tai Flandersin meritaistelussa, kun tuommoiset airomeret kohtasivat väkivaltaisesti.

kovassa vauhdissa tuo raskas puinen airo, jonka ääreen vanki on kahlittu, saattaa vääntyä voimalla soutajan päälle toisen kaleerin airoihin sotkeutuneena.

soutaja voi jäädä penkillään kahden kovalla voimalla vääntyvän airon väliin puristuksiin, hän ei pysty pakenemaan.

puulaivat syttyivät helposti tuleen purjeineen - ja aluksen uumenissa olevine kahlittuine miehineen.

ja tietenkin hukkuminen oli mahdollista, kun vihollisen puskuri murskaa aluksen seinän ja tunkee voimalla sisään.


Kirjoittanut: jorma, 29.05.2007 21:50


Levanton meritaistelu. Levantti.
Turkkilaisten ja venetsialaisten välillä.

MikkoL:
ok, kiitos

Kirjoittanut: MikkoL, 30.05.2007 06:24


Niin, siitä naisesta.

Ensinnäkin tämä on täysin teoreettinen juttu, en kuuna päivänä kirjoittaisi tällaista kenestäkään joka edes vihjaa minulle tämän suuntaisesta. siis ei perustu mihinkään tositapaukseen.

ulkonaisesti asiat ovat hyvin ja esikoisten seurakunta arvostaa miestäsi ja sinä arvostat häntä ja suojelet hänen mainettaan ja kunniaansa vaikenemalla.

mutta näin olet haudannut itsesi omaan elinkautiseesi, omaan kaleeriisi, jossa teet henkisesti raskasta soutuasi päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen.

perustava tunne on pelko. sillä miehesi voi olla hyvin mukava mutta kun on sillä päällä, hän purkaa sen nyrkein ja ruoskaniskuin sinuun, arvaamatta, niin että silmissä säkenöi ja kipu voi tuntua monta päivää. sinun bastinadosi.


tätä on kestänyt kauan, vuosia, ja jotenkin vain olet jaksanut, lasten tähden, miehesi tähden ja itsesikin tähden, sillä toki rakastat häntä, väkivaltaisuudestas huoliamtta.

jotenkin kuulut hänelle kuin omaisuus, jota hän saa kohdella miten lystää. ehkä koet ansaitsevasi sen ostain syystä.

eristys ja hiljaisuus on täydellinen eikä kahleista ole tietä ulos. ihmisten neuvot tuntuvat hajottavan liittosi, "avioero" ei ole vaihtoehto.


toivoton tilanne, elinikäinen rangaisuts, kunnes väsynyt ruumiisi kuopataan kirkkomaahan, ehkä jonkun päähän sattuneen lyönnin auttamana henki on hiljalleen lähtenyt?

ei näin

katso tuota Amadeen kaleeria. näkymättömissä ihmisiltä, kaukana mereltä, orjapiiskurin armoilla, äärettömän raskaassa päivätyössä, elinkautisessa.

mutta hän ei ollut yksin.

Jeesus oli siellä. kun hän lyö sinua hän lyö Jeesusta.


en tiedä miten Jeesus sinun kohdallasi tulee apuun, mutta hän tulee. ei sinun rukoustesi tähden tai asiaa sivusta huolestuneina seuraavien ystäviesi takia, mutta ne ovat avuksi.

hän tulee lähimmäisen kautta. yhtenä päivänä sinun on rikottava tuo omertta, hiljaisuus, ja avauduttava

mutta vasta sitten kun olet täysin varma että voit tuohon toiseen luottaa.

siitä se hiljalleen alkaa, vapautuminen ja tilanne muuttuu kohdallasi, pääsi nousee kohti taivasta ja tajuat, Jumala ei ole luonut sinua miehesi nyrkkeilyharjoituksia varten.

valo alkaa koittaa päivä päivältä, hetki hetkeltä ja yhä useammat ihmiset tulevat enkelten lisäksi kotiisi.

sinä saat olla siunaukseksi heille, sanomattomien hiljaisten kärsimysten keskellä yksin kasvanut Jumalan lapsi.

näin kävi Amadeelle.


ihmiset, ammattilaisetkaan, eivät osaa hoitaa asiaa niin, ettei miehesi maine mene ja vahinko tapahdu.

mutta Jeesus osaa. Seuraa hänen johdatustaan askele askeleelta myös puhuessasi ihmisten kanssa.

älä käytä elisa.fi tms sähköpostia vaan avaa eri nimellä hotmail tai yahoo. älä kirjoita kotoa, sillä kotikonetta voidaan vakoilla, vaan katukahvilassa naputtele kaikessa rauhassa. sitä ei kukaan koskaan saa tietää.

merituuli puhaltaa raikkaana, keskiyö on ohi ja aamu sarastaa taivaanrannalla


Kirjoittanut: Olli, 30.05.2007 09:38


Kaleerien kuvauksista tulee
mieleen kysymys siitä mitä
niillä kuskattiin..? Jos ne
olivat orjia ja airoja täynnä,
ei sinne paljon sotaväkeä
enää mahtunu... Ei ihme että
niitä täytyi sitten olla
paljon, jos niillä maailmaa
yritettiin valloittaa.


Kirjoittanut: jorma, 30.05.2007 09:39
Ei ole yritetty.


hyvä kysymys
viikinkien soutamissa kaleereissa soutajat olivat itse sotilaita eikä sinne muita mahtunutkaan.

keskiakaiset ja uudenajan alun kaleerit olivat sekä henkilöiden kuljetuksessa (pyhiinvaeltajia esim)ja arvolastin kuljetukseen mutta etupäässä sota-aluksia.

tarkoitus oli päästä lähituntumaan ja käydä käsiasein vihollisen kimppuun, työntää ehkä keulan pitkä puskuri toisen kylkeen ja upottaa se vetämällä "peruutusvaihde" päälle tosi äkkiä kun kylki on hajalla.

venetsialainen kaleeri oli keskimäärin 42m pitkiä, 4.1m leveitä ja painoivat noin 140 tonnia.
24 penkkiä, 138 soutajaa
10 upseeria
65 merimiestä, henkilökuntaa


Barcelonen merimuseossa oleva rekonstruoitu Real oli erittäin suuri, 239 tonnin alus 60m pitkä, 6.2m leveä
290 soutajaa
400 henkilökuntaa ja sotilaita
sotilaat oli asetettu 50 50 50 perään keskelle ja keulaan


Kirjoittanut: jorma, 30.05.2007 10:37


Viikingeillä ei ollut kaleereja.

Meritaistelut olivat alusten huonon merikelpoisuuden takia laivan kannella käytäviä maataisteluja.

Ne ovat saaneet alkunsa Kreikan kolmisouduista, triereistä.
Roomalaiset isonsivat ne kaleereiksi.


Kirjoittanut: MikkoL, 30.05.2007 10:48


Merenkulun historiassa viikinkien soutamat hyvin merikelpoiset, pitkät, purjeella varustetut veneet luokitellaan tietääkseni kaleeriksi. He ylittivät niillä jopa Atlantin.


Kirjoittanut: jorma, 30.05.2007 10:51


Kävivät siis ihan Nyyjorkissa?
Onka se patsas heiltä?


Kirjoittanut: MikkoL, 30.05.2007 20:01


kyllä ne norjalaiset osasivat pistää ranttaliksi, pitivät tuota laivaansa niin suuressa. että isot päälliköt polttohaudattiin niihin.

Eivät uudessa yorkissa, mutta ihan vanhassa Yorkissa mellastivat oikein tosissaan, jos en väärin muista.

niin siitä patsaasta.

Oli meillä jorman kanssa aiemmin
vähän puhetta Ranskan vallankumouksen merkityksestä ja hugenottien roolista

tuo patsas siellä on Ranskan lahja ja väkevä muistutus tuon lahjakkaan kansan merkityksestä oman aikamme ainoan sotilaallisen ja taloudellisen supervallan historiassa.


Amadeen elämä tuli käännekohtaan kesällä 1708 kun hän oli ollut seitsemän vuotta kaleeriorjana Ranskan laivastossa.

jotta tuo ei menisi ohi pikaisella lukemisella, toistan. Vuonna 1708 Amadee oli ollut seitsemän vuotta kaleeriorjana.


onkohan se niin että suomalaiset tuomioistuimet pistävät murhamiehen elinkautiseen niin se on joku tuollainen 10 12 vuotta ja hyvällä käytöksellä pääsee joskus 7 vuoden jälkeen vapauteen? en ole varma näistä lukemista.

nykyajan mittapuiden mukaan siis 7 vuotta hyvin hoidetuissa, puhtaissa selleissä, ja jatkuva terveydenhoito, ylöspito, harrastusten tarjoaminen, psykologinen ja hengellinenkin apu ja muu hyvä vankeinhoito katsotaan ankaraksi rangaistukseksi.


tapahtumiin vaikutti englantilainen Smith niminen mies, joka oli salaa katolinen. Englannissa oli katolisilla kovat oltavat, anglikaanit vainosivat heitä lähes yhtä verisesti kuin Ranska hugenottejaan.

Kuningatar Anne (1665-1714), Stuart suvun viimeinen hallitsija, antoi hänelle johdettavaksi 70 tykin sotalaivan. Mutta mies vei laivan Gottenburgin satamaan ja myi sen siellä tykkeineen kaikkineen.

Hän matkusti sitten Pariisiin ja tarjoutui kuningas Ludwig XIV palevelukseen. Aurinkokuningas otti hänet vastaan ja lupasi kapteenin aseman heti kun sellainen vapautuisi. Sitä odotellessa hänen tulisi mennä Dunkirkin satamaan herra Langeronin omistamaan kaleeriin.

Amadee oli tuossa aluksessa orjana.


Smith oli innokas käymään katolisten vainojen takia vihatun kotimaansa kimppuun.

Hän ehdotti, että ranskalaiset menisivät polttamaan rannikon kaupunkeja, Thames joen suulla olevan Harwickin ja sen lähellä olevia asutuksia.

Näin päätettiin, ja kuusi kaleeria lähti Dunkirkista soutamaan kanaalin yli. Neljän tavoite oli kaapata kauppalaivoja rikkaine saalineen ja kahden, toinen niistä kommodori de Langeron kaleeri, jota Amadee oli soutamassa, hyökkäisivät ja valtaisivat englantilaisen fregatin.

Tämä oli uhkarohkea suunnitelma, vanhanaikainen kaleeri modernia fregattia vastaan. Amadee oli menettää tässä edesvastuuttomassa meriseikkailussa henkensä. Monet menettivät.


Thamesin suulle saapuneenn fregatin suojaamien kauppalaivojen kimppuun lähti siis neljä kaleeria ja de Langoren kaleeri ja toinen hyökkäsivät niitä suojaavan sotalaivan kimppuun.

Sana fregatti tuo mieleeni usein suomalaisen kansanlaulun "Kai muistat sä kannella kun fregatin" melodian. En vain enää muista sen haikeita sanoja.

Suomen Joutsen on arvokkaan valkoisena ankkurissa Aurajoessa. Komea alus on fregatti, joka palveli Suomen laivaston koulutuslaivana 1930-1939.

Jos olet sen Turus' nähnyt (en ole varma onko rannalla täl puolen vai tuol puolen) ymmärrät oitis, että pienemmänkin fregatin kimppuun käyminen kaleerilla on vähintääkin uhkarohkea yritys.

kommodori de Langeron


Kirjoittanut: jorma, 31.05.2007 12:18


Johannes Krysostomos vertaa Vanhaa ja Uutta testamenttia kahteen airoon, joita käyttämällä ihmisen tulee ohjata olemuksensa alus
taivaalliseen satamaan. Hänen mukaansa ilman niitä on mahdoton ylittää synnin valtamerta.
Hän jopa sanoo: “Sillä mahdotonta, mahdotonta on pelastua lukematta Jumalallisia Kirjoituksia.” (MikkoL)
-----
Kumma, ettei itse käyttänyt niitä


Toisella palstalla puhuttiin referenssistä.

Jos sanotaan, että kirjassa lukee jotain, jota siinä ei lue, se ei ole referointia.

Jos on, on sitten aivan yhtä hyvin referoitu, jos sanoo siihen: "ei lue siinä niin".


Kirjoittanut: hibernatus, 31.05.2007 12:48


Jorma arveli, ettei ketään joka olisi julistanut "puhdasta Jumalan sanaa" miljoonakaupunki Konstantinopolissa olisi kutsutt nimellä Kultasuu (eli Khrysostomos). Kannattaisi tutustua Johannes Krysostomoksen elämäkertaan ja katsoa sieltä, mitä hän suorapuheisuutensa vuoksi joutui kärsimään. Alkajaisiksi voisi vaikka lukea Johannes Krysostomosta käsitelleen artikkelin, jonka kirjoitin Ruukku-lehteen pari vuotta sitten, siinä se on pääpiirteissään. Mutta jos ei viitsi, niin paljastettakoon tässä, että Johannes Krysostomos ei suinkaan kuollut arvostettuna piispana Konstantinopolissa vaan maanpakoon karkotettuna Komanassa Mustan Meren rannalla nykyisessä Abhasiassa (Gruusiasta eroon pyrkivä autonominen tasavalta).


Aikaisemmassa keskustelussa mainittiin myös sana 'pyhittäjä'. Pyhittäjiksi ortodoksisessa kirkossa kutsutaan munkkeja ja nunnia, jotka kirkko on kanonisoinut pyhinä kunnioitettaviksi. Sana tulee kuulemani mukaan karjalan kielestä, jossa pyhittämisellä tarkoitetaan kilvoittelua. Eli yhtä hyvin voitaisiin puhua "kilvoittelijaisistä". Piispoista tuota nimitystä 'pyhittäjä' ei käsittääkseni yleensä käytetä. Siksipä Johannes Krysostomoksesta tavallisesti käytetään vain nimitystä 'pyhä'. Jos halutaan tarkempi nimike, niin sitten 'pyhä isä esipaimen Johannes Krysostomos', näin varsinkin häntä puhuteltaessa.


Kirjoittanut: jorma, 31.05.2007 13:17


Laestadiolaisittain sanoen:

Joka pahana uskoo,
se pyhänä pysyy.

Siinä ei ole tätä geronimojen
henkeä....

Eero H. sanoi: Hätä panee uskomaan.


Parahin Hibernatus est:

Miksi Krysse karkotettiin:

1) Puhui kansalle synnistä
2) Tuli kollegoiden tai keisarin
kanssa riitaa

Kumpi


Kirjoittanut: hibernatus, 31.05.2007 13:36


Jokainen pyhä tuntee itsensä pahaksi, mutta yhdenkään pyhän pyrkimyksenä ei voi olla pysyä pahana, vaan pyrkimys on tulla pyhäksi. Jos ei tällaista pyrkimystä ole, ihminen elää erossa Kristuksesta eikä pelastu.

---

Krysostomos karkotettiin, koska hän julkesi kohdistaa saarnansa myös hallitsijoihin, eikä pelkästään rahvaaseen, jota tietysti olisi saanut kurittaa vaikka millä mitalla, koska rahvaalla ei kyseisessä valtakunnassa ollut mitään valtaa.

Kirjoittanut: jorma, 31.05.2007 14:22


Niin, meillä se pyhäksi tuleminen on uskossa, koska Kristus on pyhyytemme.
Se lähtee siis eri järjestyksessä kuin teitillä, sano.


Mitä K. sanoi keisarille, että hän suuttui ja karkoitti?
Kirjoittanut: hibernatus, 31.05.2007 15:31


Niin, teitillä ja meitillä taitaa tosiaankin olla eri usko, siksipä me kai eri kirkkoihin kuulummekin... :)

---

Krysostomos muistaakseni haukkui keisarinnaa Iisebeliksi, eikä keisarinna tykännyt...


Kirjoittanut: hibernatus, 31.05.2007 15:33


Niin täsmennettäköön, että onhan meidänkin pyhyytemme Kristus, mutta meidän Kristus ei ole vain joku kaukana taivaassa oleva juttu, johon uskotaan, vaan se on ihan konkreettinen juttu, johon yhdistytään kirkossa, ja joka sitten väistämättä tulee esiin myös teoissa.


Kirjoittanut: Patu, 31.05.2007 15:44


"onhan meidänkin pyhyytemme Kristus, mutta meidän Kristus ei ole vain joku kaukana taivaassa oleva juttu, johon uskotaan, vaan se on ihan konkreettinen juttu," Hibbe

Minä uskon, kuten varmaan moni muukin täällä kirjoittava, että Kristus on lihaksi tullut Jumala ja ihminen, joka on edelleen lihassa. Hänessä me olemme ja elämme. Hän ei ole mikään abstrakti juttu, koska on konkreettisesti läsna kasteen ja alttarin sakramenteissa.

Näin uskon Hibbenkin uskovan. Eikä tarvitse hiekkalaatikolla kinata, että meitin isä on vahvempi kun teitin, koska Hän on sama isä.


Kirjoittanut: MikkoL, 31.05.2007 15:45


oppikeskustelut ovat käynnissä Moskovan ja Turun välillä, nämä keskeiset aiheet joita pidätte esillä ovat siellä varmaan myös keskustelun aiheina.

jatkan tässä Amadeen tarinan kelaamista



ilta oli viiden maissa kun neljä ranskalaista kaleeria piiritti ja pysäytti englantilaiset kauppa-alukset, jotka koettivat päästä Thames joen suusta sisään.

Fregatin kapteeni näki tilanteen ja viestitti kauppalaivoille "kaikki miehet purjeisiin" ja käski niiden yrittää päästä Thames joelle jos mahdollista.

Fregatti aloitti heti hyökkäyksen lähinnä olevaa kaleeria vastaan, jota kommodori de Langeron johti ja jossa myös Amadee oli airoihin kahlittuna.

Toinen fregattia vastaan lähtenyt kaleeri oli jäänyt jostain syystä kauas taakse. Kommodori arveli voivansa kaleerillaan kamppailla fregattia vastaan, lienee ollut vanhemman sukupolven miehiä...


Tultuaan kantomatkan etäisyydelle kaleeri ampui tykeillään koko laidallisen kohti fregattia.

Amadee kertoo, että "hiljaisena kuin kuolema fregatti lipui meitä kohti, ampumatta laukaustakaan. Mitään muuta ei kuulunut kuin veden kohinaa sen kokasta"

Kommodori oli nyt varma, että fregatti aikoi antautua hänelle ilman taistelua, pelästyen komeaa kaleeria ja sen kannella olevaa pientä tykistöä.

Taitaa olla niin, että kuten tämä tyhmä komentaja, väärä mies väärällä paikalla on usein sodassa kuoleman palveluksessa.



kaleeri jatkoi täyslaidallisiaan sen kuin kerkisi, kuoleman hiljaisen siron fregatin lähestyessä sitä nopeasti.

Kommodorin lisäksi jo muutkin upseerit alkoivat riemuita, että jos se ei antaudu, se upotetaan kohta tykkitulella.

Kaleerin sotilaat valmistautuivat nyt kaleerin perinteiseen taistelutapaan. Miehet olivat valmiina sotakirveineen, keihäineen ja miekkoineen ja odottivat, että kaleerin pitkä nokka upotettaisiin fregattiin ja he nousisvat sen kannelle.



Mutta voi hirveätä.

Tämä ei ollut kauppalaiva eikä kaleeri vaan sen ajan hengenvaarallinen taistelualus, kokeneen kapteenin johtama fregatti.

Lähituntumassa taitavasti purjehtiva englantilainen alus teki äkkikäännöksen ja oli kaleerin vieressä.

Kaleerista heitettiin vanhan taktiikan mukaan fregattiin paksuihin köysiin sidottuja rautakoukkuja, joilla alukset sidottiin toisiinsa.

Mutta sitten alkoi järkyttävä ihmisten teurastus.


Fregatin raskas laivatykistö avasi nyt tulen, mutta raskaiden kuulien sijasta ne oli ladattu kevyellä raudalla (engl. grapeshot).

Voimme verrata tätä sotilaskiväärin sijasta katkaistuun haulikkoon, joka tappaa aina lähietäisydeltä ammuttaessa.

Raskaiden kuulien sijasta kaleerin kantta pyyhki tulisen terävän raudan sade, jokainen laukaus fregatista sattui joihinkin ahtaalla kannella seisovista.

Fregatin mastoissa olevat miehet heittelivät lisäksi kaleerin kannelle sen ajan kranaatteja kuin raesateessa.

Kaleerin omat koukut ja köydet pitivät sitä kiinni tässä rautaisessa kuoleman otteessa ja kaleerin miehistö oli pakokauhun vallassa.



Viitisenkymmentä englantilaista sotilasta nousi nyt kaleerin kannelle ja lyöden terävillä miekoilla oikealle ja vasemmalle, he kaatoivat sotilaita.

Airoihin kahlittuihin orjiin he eivät koskeneet.

Mieti hetki ja koeta kuvitella tilannetta. Ihminen ihmistä vastaan, raudan repimiä ruumiita kannella ja meressä, hirveä jyske joka peittää kuolevien tuskanhuudot, suolet kannella, verta joka paikassa.

Englantilaisten merimahti oli nousussa ja kohta ei kukaan kyennyt heitä vastustamaan merellä. Amadeenkin silminnäkijän kertomus auttaa meitä ymmärtämään Ison Britannian nousua.



Kalliin hinnan uhkarohkeudestaan maksanut ranskalainen kommodori joutui nyt sellaiseen hätään, että hän antoi merkin muille kaleereille tulla apuun.

Kauppalaivoja piirittäneet neljä kaleeria lähtivät oitis liikkeelle kohti taistelua, ja kaikki brittien kauppalaivat pääsivät turvaan Thames joelle.

Sankarillinen fregatti pelasti ne kaikki.



Orjien käskettiin soutaa ja kyllä he sitten myös soutivat. Alle puolessa tunnissa kaikki kuusi kaleeria oli tämän yhden fregatin ympärillä.

Suurin vaikeuksin nyt täysin ylivoimaiset ranskalaiset onnistuivat nousemaan fregatin kannelle ja lopulta kaikki henkiin jääneet englantilaiset olivat vankina.

Kapteenia lukuunottamatta. Hän oli linnottautunut fregatin hyttiin ja ampui sieltä lakkaamatta. Ranskalaiset kehottivat häntä antautumaan, mutta kapteeni vastasi vain luodein ja huutaen, että hän aikoi räjäyttää fregatin ruutikellarin.

Se olisi ollut kaikkien kuuden kaleerin loppu, kun niiden ympäröimä fregatti olisi valtavalla paukauksella räjähtänyt kappaleiksi.



Nyt päätettiin yrittää ottaa kapteeni elävänä tai kuolleena, ja kaksitoista miestä lähti kersantin johdolla kohti hyttiä.

Fregatin kapteeni ampui kersantin ja toiset pakenivat, kun huomasivat että hän voi lähettää heidät yhden toisensa jälkeen täältä parempaan maailmaan.

Ranskalaiset yrittivät nyt suostutella häntä antautumaan, ja nähtyään että kaikki kauppalaivat olivat kamppailun kuluessa päässeet turvaan, kapteeni suostui lopulta.

Miehet olivat kovin hämmästyneitä, kun hytistä tuli ulos pieni, kalpea ja kyttyräselkäinen mies, mitättömyys, joka oli yksin saanut kokonaisen kaleerilaivaston suuriin vaikeuksiin.



Tässä kuvatun meritaistelun kuluessa Amadee oli kasvotusten kuoleman kanssa.

Kuten sanottu, de Langeron kaleeri oli tyhmästi sitonut itsensä koukuilla kiinni fregattiin.

Amadee kertoo, että hän istui soutajan penkillä, jossa hänen lisäkseen oli neljä muuta ranskalaista ja yksi turkkilainen orja.

He olivat täsmälleen englantilaisen tykin kohdalla, ja jos Amadee olisi nostanut kätensä hän olisi voinut koskettaa sen putkea. Tykki oli ladattu kuolettavalla haulien tapaisella rautapanoksella.

Muut hänen vierellään istuvat alastomat soutajat painautuivat niin litteiksi kuin kykenivät penkille. Amadee tajusi, että juuri siihen suuntaan tykki sojottaa ja koetti istua niin pystyssä kuin kahleissan kykeni.



Amadee katseli, kuinka tykkimies jonka tehtävänä oli laukaista ladatut tykit yksi toisensa jälkeen tuli savun ja paukkeen seassa kohti tätä raskasta tykkiä sytytyssoihtu kädessään.

Amadee kertoo itse varman kuoleman lähestyessä "rukoilin kiihkeästi Jumalaa, enkä ole koskaan kokenut sisälläni sellaista sisäistä vakuutusta Jumalan armosta, oli edessä sitten elämä tai kuolema."

Hän ei päästänyt tykkimiestä silmistään, istui niin suorana kuin kykeni ja näki, miten englantilaisen ampujan soihtu kosketti kuolettavaa tykkiä.



Kukaan muu ranskalainen kaleeriorja ei ole säilynyt hengissä kertomaan tällaista tarinaa.

Ymmärtääkseni Amadeen kertomus on ainoa historiasta säilynyt silminnäkijän kuvaus fregatin ja kaleerin kohtaamisesta.

mahdollisesti se on ainoa autenttinen kaleeriorjan kertomus, joka meillä ylipäätään on. Tästä en ole kuitenkaan aivan varma.



"Laukaus tyrmäsi minut täysin ja lensin niin kauas kuin kahleet antoivat periksi. En tiedä kuinka kauan olin siinä maannut ranskalaisen luutnantin ruumiin päällä, joka oli kuollut jo aikaisemmin. Kun lopulta heräsin tajuihini ja näin makaavani kuolleen päällä, ryömin takaisin penkilleni.

Oli niin pimeä yö, että en nähnyt verta enkä ympärilläni olevia tuhoa ja kuolemaa. Arvelin, että muut penkillä istuvat olivat edelleen pelon vallassa ja makasivat penkillä hiljaa välttääkseen huomion. En tuntenut lainkaan kipua ja arvelin että olin säilynyt vahingoittumattomana"



"Minua alkoi huvittaa toisten orjien liikkumaton hiljaisuus, joiden edelleen olevan siinä asennossa, jossa heidät viimeksi näin. Pukkasin vierelläni olevaa ja sanoin "Hei, nouse jo" mutta en saanut vastausta ja oli pimeää kuin Egyptin yössä.

Turkkilainen Isouf oli usein sanonut, ettei hän tiedä mitä pelkon on. Hän oli aina niin totuudellinen ja rehellinen. Kiusottelin häntä nyt ja sanoin "Hyvä ystävä, voit nousta, ole taas yhtä rohkea kuin aina, annas minä autan sinua.

Ojennuin häntä kohti ja tartuin hänen käteensä. Vereni hyytyy vieläkin kun muistan, miten käsi irtosi kylmänä ja kuolleena. Auringon vihdoin sarastaessa näin että kaikki olivat kuolleet, vain minä olin hengissä"



Amadee oli ainoa, joka tuon kaleerin orjista selvisi hengissä. Pian hän huomasi, että oli haavoittunut, ei kivusta vaan verestä, joka vuosi hänestä kolmesta eri kohdasta.

Kaleeriorjana Amadee ajatteli, että kaikki nuo olivat nyt päässeet vapauteen kuoleman kautta, mutta hänen vankeutensa yhä jatkuu.

Punaista ristiä ei tuolloin vielä ollut, ei kunnollista tietoa tulehdusten hoidosta tai anestesiasta. Amadee ei sitä kerro, mutta epäilen että kukaan ei itse asiassa mitätöntä orjaa hoitanut.

Kuolkoon jos on kuollakseen.

Amadee kärsi vakavista haavoistaan pitkään mutta kun hän oli hieman toipunut, hänet pantiin taas airon ääreen kaleeria soutamaan.



miten tuon nyt osaisi kertoa niin, että lukija voisi eläytyä Amadeen paikalle.

Kaleeri on raudoilla kiinni kylki kyljessä fregattiin. Hän on raudoilla kiinni penkissään. Raskaan rautaromulla ladatun tykin putki sojottaa häntä kohti niin että hän voisi sitä kädellään koskettaa.

Näitä varmaa kuolemaa kylväviä tykkejä on rivissä ja sieltä tallustaa mies sytytin kädessä.

Amadee korostaa katsettaan, hän tapitti herkeämättä tuon tyypin lähestymistä, joka paukautti tykin toisensa jälkeen lähestyen häntä.

Kyllä siinä olisi rukous lähtenyt kovemmankin kaverin sydämestä kohti taivaan Jumalaa.

Amadee joutui odottamaan varmaa kuolemaa, mutta hän ei ollut yksin. Jeesus täytti hänen sydämensä varmuudella Jumalan armosta.

Näin hän itse meille kertoo vuosisatojen takaa.

Että jos tuossa tilanteessa Herra on lähellä ja voi auttaa, niin eikö sitten meidän huoliemme keskellä?

Vaikka ukko nahkavyöllä hakkaisi.



toistan hyvin tärkeän yksityiskohdan Amadeen kohdalla

ateisti tai skeptittiko voisi sanoa, miten kaveri joutui tuollaiseen tilanteeseen, jos oli Jumalan lapsi.

vastaus on, että siinä tilanteessa oli ihmisiä, Jumalan luomia, ja Hän oli itse oman palvelijansa kautta siellä läsnä kaleeriorjana.

Sellaistakin Jeesus on soutanut, Amadeen kanssa. kyllä hän nämä meidän loukkomme tuntee, pohjia myöten.


Katulähetyksen rakastettu laulu

"Niin alhaalla ei kukaan kulje, ettei siellä Jeesus ois. Hän ei ketään luotansa sulje, eikä karkoita yhtään pois.

Maan alimpiin paikkoihin astui hän kantaen ristiään. Ja viittansa verehen kastui, repi piikit ne puhtaan pään.

Niin alas vei polkunsa mainen, tuo tuskien raskas tie, kuin missä vain syntinen nainen sekä ryöväri yössä lie.

Ei kieltäjän kurjankaan kohtaan hän vältä, vaan luokseen käy, ja rakkaus silmistä hohtaa eikä kostoa, vihaa näy.

Ja alemma vieläkin tulla hän tahtois, jos siellä ken on tunnolla haavoitetulla, hänet korjaisi taltehen" (Hgl 175:1-5)


Kirjoittanut: jorma, 31.05.2007 18:07


Niin täsmennettäköön, että onhan meidänkin pyhyytemme Kristus, mutta meidän Kristus ei ole vain joku kaukana taivaassa oleva juttu, johon uskotaan, vaan se on ihan konkreettinen juttu, johon yhdistytään kirkossa, ja joka sitten väistämättä tulee esiin myös teoissa. (Hibernatus)
------------
Vähän olet kuunnellut omien sukulaistesi kokemuksia ahdistuksesta ja uskomisesta!!
Miten Kristus on sydämessä...

Kovin on kylmää uskoa.

Muttaa, kivaa, että sulla on noita tekoja joita muistella ja näyttää..

Kirjoittanut: mama, 31.05.2007 18:16


Että sukukin pitää vetää mukaan, kun asialliset argumentit loppuu. Hyytävän kylmää. Tulee mieleen eilinen jäätelöannos, jonka söin spicy icessä: tropical split, tai jotain sinnepäin. Oli siinä hedelmiä: säilykekirsikoita ja jäisiä kiiwinkappaleita.


Kirjoittanut: jorma, 31.05.2007 21:11


En usko, että nuoruuden kokemukset luterilaisuudesta tai lestadiolaisuudesta ovat olleet Hibbelle pelkkää
"yksisilmäistä Laestadiusta ja Lutheria".

Uskon, että hyvin selvästi on lähipiirin elämässä
tullut esiin se, miten syntinen saa uskoa kaikki armosta anteeksi,
i l m a n näitä ansiosidonnaisia lisäsiivekkeitä. Raamatulla perustellen.

En ainoastaan usko, vaan tiedän.

Muisto siitä jää taatusti mieleen.

Se säilyy sydämessä, lähtipä asianomainen sen jälken mihin luostariin tai munkkikuntaan tahansa.

Uskon myös, että tässä asiassa sydän on järkeä viisaampi.
Kapinoida ja järkeillä voi miten vaan, mutta Jumalalla on viimeinen sana.


Kirjoittanut: hibernatus, 31.05.2007 21:31


Olkoon. Hengellisesti sokealle nämä asiat eivät näytä valkenevan, vaikka miten selittäisi. Aina kaikki väännetään mahdollisimman pahansuovasti mahdollisimman kieroon, ja sekaan sotketaan vielä suvut ja kaikki. Eiköhän tämä ole jo nähty. Yhä enemmän ja enemmän alkaa selvetä päätös jättää Ruukku ensi kerralla tilaamatta, ja nämä keskustelut lukematta.
MikkoL:
no jospa et liittyisi näiden kavereiden ruukku-uhrien pitkään listaan noin helposti. nöyryyttä ja kärsivällisyyttä tarvitaan


Kirjoittanut: petsi, 31.05.2007 21:45



Ei näytä nuo Yksimielisyyden ohjeen loppusanat menneen perille, siksi vielä pieni katkelma:
"Nuo opettajat viittaavat isiltä poimittuihin todistuksiin vastoin isien omaa tarkoitusta, aivan kuin he vääristelevät myös Kristuksen testamentin yksinkertaiset, selkeät ja kirkkaat sanat ja Pyhän Raamatun selvät todistukset. Tämän he tekevät tieten tahtoen."
Kirjoittanut: petsi, 31.05.2007 22:09



Miten Amadee selvisi kuiville ?
MikkoL:
Amadee selvisi kuolemanvaarasta ainoana hengissä aivan ihmeellisesti. tämä on siis tosi tapaus. kertomus jatkuu hyytävällä talven kuvauksella ja eräillä muilla vaiheilla ennen kuin vapaus koitti.


Kirjoittanut: jorma, 31.05.2007 22:48


Ei tässä sukua ole mihinkään sotkettu.

Uskon, että kodin raitis uskonperintö
säilyy muistissa vuosikymmenet.
Se ääni voi yllättäen kuulua luostarin hiljaisuudessakin.

Isäsi muuten ymmärsi uskon vanhurskauden harvinaisen kirkkaasti. Oli aina ilo keskustella.
MikkoL:
poika näkee syviä ja laajoja hengellisiä maisemia toisessa kirkossa. minusta hänen kanssaan on ilo keskustella, älä karkoita häntäkin nettiruukusta kovilla kirjoituksillasi


Kirjoittanut: MikkoL, 01.06.2007 08:02


entäpä jos Hibernatuksen isä on ylpeä pojastaan?

katsos, sellainen kirja kuin Raamattu

siellä kuvataan taivaallista jumalanpalvelusta.

jos sanoisin alikanttiin, Ilmestyskirjan kuvaus muistuttaa huomattavasti enemmän ortodoksista liturgiaa kuin oikeauskoisten Pohjolan heränneiden askeettisia ja Sanaan keskittyviä seuroja.

ehkä Hibernatuksen isä ajattelee, että tämä poika etsii hengellisiä aarteita valtavasta 2000 vuoden kristillisestä sivilisaatiosta ja kirkosta, hengellisestä valtauomasta joka halkoo maailmanhistoriaa ja ihmiskunnan vaiheita

sen sijaan että tyytyisi vähän yli 150 vuoden ikäiseen hengelliseen virtaukseen, jossa teologisesti kouluttamattmat maallikot rakentavat ajatuksiaan kirkkoisä Laestadiuksen saarnojen varaan.





etkö sinä jorma voisi hoitaa ihmisiä sen sijaan että saatat heitä voimaan huonosti täällä?

Hibernatus on vaatimattomalla tavallaan ja alleviivaamatta tuonut tänne nettiruukkuun aivan huikeita ajatuksia ja näkökulmia

menevät vähän kuin vesi sorsan selästä

esimerkiksi tuo mitä hän opetti pyhän Johannes Krysostomoksen arvonimistä. "esipaimen kun häntä puhutellaan"

Hibernatus ei sanonut "kun häntä muistellaan" vaan "puhutellaan"

noin mahtavaa teologiaa en ole pitkään aikaan lukenut, todellakin, kuten Jeesus itse sanoi, Jumalalle kaikki elävät.


Kirjoittanut: jorma, 01.06.2007 09:21


Oletko yhtään ajatellut, että nöyryys ja parannus koskisi sinua itseäsikin?
Jäisi pois tuo katkeruus menetetyistä asemista. Voisit keskittyä itse asiaan.


Kirjoittanut: MikkoL, 01.06.2007 09:49


minua aivan oikeasti harmittaa kun luen kirjoituksiasi hibernatukselle

eihän asia minulle kuulu, en kumpaakaan teistä henkilökohtaisesti tunne

reagoin siihen mitä näen, ja se on puoleltasi tosi rumaa

miksi, warum?



"Piispoista tuota nimitystä 'pyhittäjä' ei käsittääkseni yleensä käytetä. Siksipä Johannes Krysostomoksesta tavallisesti käytetään vain nimitystä 'pyhä'. Jos halutaan tarkempi nimike, niin sitten 'pyhä isä esipaimen Johannes Krysostomos', näin varsinkin häntä puhuteltaessa."

näin varsinkin häntä puhuteltaessa.

mikä lause!



tuo ei ole luterilaista teologiaa eikä edusta Lutherin näkemystä kirkkoisistä. (toim huom)


Kirjoittanut: jorma, 01.06.2007 10:02


En ole kirjoittanut mitään henkilökohtaista Hibernatukselle. Toki siitä voi keksiä jutun.


Kirjoittanut: mama, 01.06.2007 10:08


Jorma, tuossa sinun todellisuudessasi on se käytännöllinen puoli, joka useimmilta muilta puuttuu, että voit halutessasi muokata todellisuutesi minkälaiseksi vain. Ei haittaa, vaikka yltä voidaan lukea mitä tahansa muuta, tarkoititkin sillä jotain ihan toista (tarvittaessa), kuin mitä siitä on luettavissa.


Kirjoittanut: jorma, 01.06.2007 10:12


Ikävää, että sinulla ei leikkaa.
Rollaa vapaasti minun tekstini ohi. Emme tuhlaa kumpikaan aikaamme.


Kirjoittanut: MikkoL, 01.06.2007 10:15


mamalla ei leikkaa...

kuulehan, kun tuota vielä vähän kehitellään, minä alan muodostaa tässä myös entistä selvempää kuvaa erästä kirjoittajaa vaivaavasta misogyniasta


Kirjoittanut: jorma, 01.06.2007 10:20


Ihan vapaasti, sitä on vähän odoteltukin.
Koetan kuitenkin itse parhaiten tietää, mitä kirjoitan.


Kirjoittanut: MikkoL, 01.06.2007 10:42


sehän se tässä on ongelma, että kirjoitat noin harkitusti ja tietäen mitä teet


Kirjoittanut: jorma, 01.06.2007 10:50


Kirjoittaako Mikko itse harkitsemattomasti?

Edelleen katson itseni viisaimmaksi tietämään, mitä sanon ja tarkoitan. Jos tämä ei sinulle sovi, jätetään kuitenkin tämä aihe. Se ei muutu miksikään.

Onko teologia nyt menettänyt mielenkiintonsa, kun persoonan mollaaminen saa tällaisen huomion?


Suomen Kirkkohist Seura kertoo, että Puolassa ja Liettuassa oli 1500-luvun lopulla runsaasti protestanttisia seurakuntia, noin 15% koko määrästä. Aatelistossa kannatus oli vankkaa.

Täälläkin ihannoidun Trenton kirkolliskokouksen jälkeen alkoi jesuuiittojen toimeenpanema vastaliike.
Vuonna 1595 koettivat protestantit saada niin ikään vähemmistössä olevien ortodoksien kanssa yhteistyötä, mutta sitä ei syntynyt. Kirkkoja poltettiin ym.

Kirjoittanut: MikkoL, 01.06.2007 17:31


Talvet kaleerissa

Ranskan kuninkaan kaleerit, uivat vankilat, tuotiin satamiin lokakuun lopussa. Laivat puhdistettiin läpikotaisin ja orjien oli oltava niissä. Jokaisella on päällsytakin tapainen, jonka peitossa hän yönsä nukkuu. Jos ilma on oikein kylmä, kaleerin ylle laitetaan villasta kudottu katos. Tulta ei saan käyttää eikä vangeilla ole huopia.

Talvi on hieman helpompaa aikaa, koska ei soudeta. Jotkut saavat luvan pystyttää pieniä puoteja laituriin kaleerin lähelle ja koettaa siellä tehdä suutarin tai räätälin töitä ja ansaita vähän rahaa. Vartijat kahlitsevat nämä vangit puoteihinsa.



Laivan aliupseerit järjestivät ajankuluksi silloin tällöin näytelmiä kaleerissaan ystävilleen. Amadee koki nämä itselleen hyvin alentavina ja häpäisevinä.

Kaleeri pestiin ja putsattiin ja vangit pukeutuivat punaiseen asuun ja lakkiin, joka oli heidän univormunsa silloin kun heillä oli yllään ylipäätään mitään vaatteita. Soudettaessa he olivat alastomia, kuten sanottu.

Orjien on istuttava penkkien välissä niin että vain punaiset lakit näkyvät laivan päästä päähän. Heidän on tervehdittävä jokaista vieraaksi saapuvaa miestä tai naista kolme kertaa surumielisellä "Hau" sanalla, joka sanotaan tarkasti yhtä aikaa, niin että on kuin vain yksi sen sanoisi.




Tervehdysten aikana rummut pärisevät ja parhaissa asuissaan olevat sotilaat marssivat kaleeriin aseineen. Mastoissa on pienet purjeet, kajuutta ja keula on koristeltu punaisin kullalla koristelluin kankain.

Keulan patsas on koristeltu ja eri värein maalatut airot nostettu ylös kuin siivet. Koko kaleeri on todella upea ilmestys näin koristeltuna.

Vieraat, joiden joukossa siis myös naisia, kulkevat kaleerin päästä päähän ja takaisin istuutuen seuraamaan kolmensadan orjan antamaa esitystä.

Upseeri viheltää, ja orjat riisuvat punaisen hattunsa. Toisella vihellyksellä punaisen takin ja kolmannella ihokkaansa, niin että miehet ovat nyt alastomia.

He makaavat ensin soutupenkeillä niin etteivät katsojat näe heitä.



Upseerin vihellysten mukaan he nostavat näkyviin ensin sormen, sitten käden, sitten jalan kunnes lopulta seisovat kaikkien nähtävissä.

Nyt alkaa "apinaesitys", jossa miesten on auottava suutaan, halattava toisiaan, asetuttava omituisiin asentoihin. Tämän pelleilyn jyrkkänä vastakohtana ovat heidän ruoskien raatelemat selkänsä ja tyhjät, ilottomat silmänsä.

Vierailijat seuraavat näytöksen loppuun asti ja varmaan monin tavoin osoittavat kiitollisuuttaan upseereille hienosta suuren alastoman miesjoukon näytelmästä.




Vapaus koittaa Amadeelle tammikuun 17, 1713 kuoleman marssin jälkeen Marseillen kaupunkiin. Hän oli ollut kaksitoista vuotta kaleereissa ja selvinnyt niistä hengissä.

Englannin kuningatar Anne oli saanut Ranskan kanssa aikaan sopimuksen, jonka perusteella 136 kaleeri-orjaa vapautettiin sillä ehdolla, että he omalla kustannuksellaan poistuivat kotimaastaan Ranskasta.

Amadee oli näiden vapautettujen joukossa.

Ja niin, eräänä kauniina sunnuntaina pieni joukko kristittyjä kaleeriorjia saapui pieneen kylään lähellä Geneveä odottamaan kaupungin porttien avaamista kello neljä iltapäivällä.



Sana oli kulkenut ja kun räsyinen ja kovia kokenut pieni miesjoukko marssi kello neljä portista sisään, miltei koko Geneve oli siellä heitä ottamassa vastaan. Aikuiset, vanhukset ja lapset ja nuoret, uskonsankarit saapuivat.

"Veljeni" "Isäni" "Mieheni" huudahdeltiin eivätkä sanat voi oikein kertoa sitä tunnelmaa.

Amadee kertoo "Seurasimme arvohenkilöitä, jotka kuljettivat meitä voittosaatossa kaupunkiin kansan hurratessa suurella äänellä. Hallitusmiehet kunnioittivat meitä orjia, joiden raataminen oli ohi, meillä oli nyt vapaus palvella Jumlaa omantuntomme mukaan"



"kunnioitettavat Sanan palvelijat lohduttivat, rohkaisivat ja suorastaan ylistivät meitä kestävyydestämme, Oi mikä Sapatin ilta tämä olikaan"

"Kuinka erilaista kuin se mihin olimme tottuneet, uupuneina tiellämme raskaissa kahleissa ja kansan meitä pilkatessa, anoen nälkäisinä ohikulkijoilta tippaa vettä puisiin kuppeihimme, saaden vain ylimielisiä herjoja vastauksena"

oli näiden kulkueiden välillä kontrastia, niin sanoakseni.



Genevessä toki tiedettiin, mistä miehet tulevat ja kaupunki oli varustautunut ottamaan heidät sairaalaan.

Mutta kansa ei sitä sallinnut vaan kaikki vietiin hyvään yksityishoitoon ja jokainen sai yöpaikan jostain vieraanvaraisesta kodista.

Oli hiljaisen kiitosrukouksen aika.




Otteita Amadeen alkuperäisestä ranskalaisesta omaelämänkerrasta (josta kohta lisää) julkaistiin Yhdysvalloissa hugenottien historiasta kertovassa suurteoksessa

The Huguenots In France and America Hannah F. Lee Cambridge, Massachusetts, 1843. pp. 132-164



Laitan tähän Amadeen kertomuksen lopuksi ainoan suomalaisessa virsikirjassa olevan hugenotti virren, Hädässä huudan Herraa (268)

Kalvinistisessa kirkossa lauletaan vain psalmeihin perustuvia virsiä

1.
Hädässä huudan Herraa
kaikesta sielusta.
Ah, auta tällä kertaa,
oi Jeesus, auttaja!
Korvasi avaa vielä
ja kuule huutoni
ja anna murheen tiellä
armosi, apusi.

2.
Jos oikeuden mukaan
tahtoisit tuomita,
ei kestää voisi kukaan,
täytyisi hukkua.
Vaan, Herra, katuville
et kosta milloinkaan,
kiiruhdat syntisille
anteeksi antamaan.



3.
Lupaukseesi varmaan
nyt panen toivoni.
Saan siitä avun armaan,
jos kuinka kävisi.
Kuin päivää aamuun asti
odottaa vartija,
niin Herraa luottavasti,
sieluni, odota.

4.
Israel, lujaan luottaa
saat Herran hyvyyteen.
Hän aina avun tuottaa,
vie viimein autuuteen,
anteeksi synnit antaa
armostaan suuresta,
kansansa kuormat kantaa,
sen päästää tuskasta.

Clement Marot psalmin 130 pohjalta 1539. Saks. Ambrosius Lobwasser 1573, ruots. Lars Wivallius 1625,
suom. 1685. Virsikirjaan 1692.




Amadeen kertomus teki minuun lähtemättömän vaikutuksen juuri sen tähden, että se todistaa niin ihmeellisesti Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta.

Luulin sitä ensin vain tarinaksi, mutta kun ymmärsin, että se on omaelmänkerta, ainoa silminnäkijän kertomus kaleeriorjasta, ryhdyin vähän selvittelemään, taustoja poikani Antin kanssa.

Löysimme englannin meriarkistoista kuvauksen tuosta samasta kamppailusta Thames joen suulla ja onnistuimme löytämään tietoja sekä fregatista että ranskalaisista kaleereista.

tätä kautta kävi ilmi, mistä Hanna F. Lee on sen suureen hugenotti historiaansa ottanut.




Kyseessä on todellakin omaelämänkerta, jonka kirjoittajan oikea nimi on Jean Marteilhe. H.F. Lee kätki sen jostain syystä Amadee nimen taakse, ehkä kertomuksen koruton alastomuus sai hänet suojelemaan henkilöä.

The Huguenot Galley-Slave: Autobiography of a French Protestant Condemned to the Galleys for the Sake of His Religion (Paperback)
Jean Marteilhe. 260 s.

Ainutlaatuisesta teoksesta on otettu uusia painoksia ja se on käännetty mm saksaksi ja nyt japaniksikin.

Kirjan pohjalta on äskettäin (2006) kirjoitettu Englannissa romaani, mutta en suosittele sitä. Amadeen aito ja vilpitön ääni on sieltä kadonnut.

Voit hankkia koko teoksen amazon.com kautta 27.50$ hinnalla plus postitus tai koettaa löytää kirjastostasi.



Kerrottakoon vielä pienenä oheistarinana, että poikamme Antti teki tuota Amadeen nimen takana olevan henkilön salapoliisi etsintää ja kirjoitti etsinnästä pienen aineen ylioppilaskirjoituksiin.

Hänen nokkela ratkaisunsa tunnistaa alukset englannin laivaston historiallisten lähteiden kautta nosti pojan historian arvosanaa päästötodistukseen.

Siitäkin olemme rohkealle kristillisen uskon esikuvalle, Amadeelle eli Jean Marteilhelle, kiitollisuuden velassa.




Hädässä huudan Herraa
kaikesta sielusta.
Ah, auta tällä kertaa,
oi Jeesus, auttaja!
Korvasi avaa vielä
ja kuule huutoni
ja anna murheen tiellä
armosi, apusi.


--------
ja anna murheen tiellä armosi, apusi.

Herra totisesti vastasi Amadeelle tähän rukoukseen