Amadee (1)

Kirjoittanut: MikkoL, 30.04.2007 21:22


Kirjoitan tässä toukokuun aikana hijalleen Amadeen elämästä, Jumalan lapsesta Jumalan lapsille.

kirjoituksellani on kolme tavoitetta

muistuttaa kristityille, mitä todellinen uskon koetteleminen voi merkitä. ettemme aivan pienestä alkaisi napista "miksi juuri minulle näin kävi".

valaista suurta kansansuosiota nauttivan presidenttimme Tarja Halosen edustaman henkisen ja hengellisen maailman taustaa.

kirjoittaa erityisesti kristitylle perheenäidille, jota kunniallinen aviomies kodin hiljaisuudessa väkivaltaisesti pahoinpitelee. Seurakunnassa on oltava pokka päällä ja jokunen "kaatuminen" kuitataan sillä, kompastumisella.

kolme aika erilaista tavoitetta.

Amadeen henkilökohtainen kertomus omista kokemuksistaan ansaitsee tulla kuulluksi nettiruukussa.
Kirjoittanut: MikkoL, 01.05.2007 20:50


Pyhän Bartolomeuksen päivän massamurha Pariisissa elokuun 24. 1572 aloitti Ranskan katolilaisten hyökkäykset protestantteja vastaan.

Voimme olla varmoja, että raivostuneiden ja järjiltään kiihtyneiden kansanjoukkojen repimiksi ja surmaamiksi joutui Pariisissa yhdessä päivässä satoja ihmisiä.

Väkivaltaisuudet levisivät pääkaupungista provinsseihin. Kun tilanne vähän rauhoittui saman vuoden lokakuussa, arviot kuolonuhreista vaihtelivat kahdesta tuhannesta aina sataan tuhanteen surmattuun kristittyyn asti.

Pyhän Bartolomeuksen päivän massamurha sytytti Ranskan järkyttävät uskonsodat, tulipalon, johon Saksan protestantit joutuivat kohta mukaan 30-vuotisessa sodassa.

Euroopan kappaleiksi repineen evankeliumin vastaisen sodan sytytti yksi henkilö, korkea-arvoinen nainen, kuninkaan äiti.

Totta kai tilanne oli kytenyt evankelisia vastaan jo pitempään.

Katariina de Medici tunnetaan kuitenkin historiassa erityisesti Pariisin verisen päivän ja yön takia elokuun 24. jolla oli niin kohtalokkaat seuraukset.

Aikanaan myös Amadee joutui näiden syvänä leiskuvan uskonnollisen vihan pyörteiden keskelle.
MikkoL: massamurha... verilöyly ehkä parempi sana
Kirjoittanut: Sepe, 01.05.2007 05:51


Koskahan me saisimme lukea miehestä nimeltä MikkoL? Ihan hänestä itsestään, hänen uskostaan elämästä perheestä + kaikesta muusta henkilökohtaiseen uskoonsa liittyvästä.

Tätä on paljon jo aiemminkin kyselty, muidenkin toimesta, että saataisiin mies itsekin paikalle. Syntyisi mahdollisesti mielenkiintoista keskustelua.

Pitäisi päästä uudelleen keskustelemaan. Henkilöt henkilöiden kanssa, ihmiset ihmisten kanssa.

Tiedon tuottaminen urakalla keskustelupalstalle ei vastaa mielestäni nettikettiä.
Kirjoittanut: MikkoL, 01.05.2007 06:30


"Ehtoollisen lahja, syntien anteeksisaaminen, annetaan meille niissä sanoissa, jotka meille sakramentin saadessamme lausutaan: ?sinun puolestasi annettu?. Kun uskomme nämä sanat ja otamme vastaan leivän ja viinin, nautimme hengellisen aterian, joka uudistaa elämämme ja lisää meissä rakkautta lähimmäisiimme. Ehtoollinen yhdistää meidät Kristukseen ja toisiimme. Sitä vietetään yhdessä taivaan joukon ja kaikkien pyhien kanssa."

Suomen ev.lut. kirkon kateksimus
Kirjoittanut: MikkoL, 01.05.2007 06:32


"Sitä vietetään yhdessä taivaan joukon ja kaikkien pyhien kanssa."

kun kerran taivaan juokko ja kaikki pyhä kokoontuvat, moni luterilainen raapii päätään, kuka tuokin on?

ortodokseille ja katolisille monet pyhät siellä ovat jo lapsesta asti nimeltä tuttuja.

tutustutaan kärsivällisesti Amadeehen ja toivotaan, että saamme häntäkin kerran moikata

Jeesuksen tähden
Kirjoittanut: jorma, 01.05.2007 08:24


Ne ovat merkillisii', ne saapasjalkaisten kansanmiesten puheet, kun niita muistelee.
"Parempi julkisuruton hulivili kuin hengellinen.."
Pelastumaan.
Neulansilmavertakseen kai liittyy
Kirjoittanut: MikkoL, 01.05.2007 08:48


osuvasti sanottu Mikostakin, hengellinen hulivili!

ja vielä kouluja käymättömän saapasjalkaisen kansanmiehen suusta :-)

kun olet tutustunut Amadeen tarinaan, saat nähdä että hän ei tosiaan ollut mikään hengellinen hulivili!

satatuhatta kuollutta ranskalaista kristittyä 400 vuotta sitten, satatuhatta kuolluta etelä-Sudanin kristittyä tänään

mitä se meitä koskee!

Jeesuksen Kristuksen ruumiiseen se koskee kovasti
Kirjoittanut: jorma, 01.05.2007 14:14


Voi voi, menevat vertaukset ihan hukkaan.

Kuka nyt Mikkoa sanoisi hengelliseksi huliviliksi!!!
Kaikkea muuta!!
Kirjoittanut: Sepe, 01.05.2007 16:34


Suomessakin menee epäuskoisina joka vuosi helvettiin paljon suurempi määrä ihmisiä, kun nuo Mikon mainitsemat. Eipä nyt aleta rakentelemaan mitään näyttäviä uhreja ihmisten tekopyhyyden ja turhamaisuuden alttarille.
Kirjoittanut: Sepe, 01.05.2007 16:37


Menkää viemään evankeliumia kaikkeen maailmaan, se on Jeesuksen käsky.

Kunkahan moni äveriäs on rikastunut hyväuskoisuudessa lähetystyöhön uhratuilla varoilla?
Kirjoittanut: MikkoL, 01.05.2007 20:10


mahtaako tämä kuulostaa yhtään tutulta nettiruukussa?

katolinen kirkko on maallinen valta, joka tyrannisoi Jumalan kirkolle antamia hengellisiä aarteita ja tarvitsee uudistusta ja puhdistusta.

komeat kirkolliset menot lauluineen ja soittoineen, pyhine savuineen ja kumarruksineen, ikonit ja kristilliset maalaukset, paavin, kardinaalien ja papiston koko joukko hierarkioineen, pyhimykset, pyhiinvaellukset, munkkilaitokset, luostarit ja komeat kirkkorakennukset

mikään tällainen ei voi tuoda ihmiselle pelastusta

Jumalan tarkoitus on, että ihminen, joka on saanut syntinsä anteeksi armosta Kristuksen tähden, elää jumalista ja hurskasta elämää Raamatun ohjeiden mukaan.
Kirjoittanut: MikkoL, 01.05.2007 20:20


Erityisen vaikutuksen ranskalaisten kristittyjen elämään teki Jacques Lefèvre d'Étaples (1450-1539), joka opetti Pariisin yliopistossa.

Hän sai Martti Lutherilta paljon vaikutteita ja halusi uudistaa Ranskan kirkkoa sisältäkäsin.

Lefevre halusi antaa Raamatun kansan käsiin sen omalla kielellä. Jo vuonna 1523 hän julkaisi Uuden testamentin ranskaksi. Se on kaikkien myöhempien ranskannosten perusta.

Vuonna 1530 valmistui koko Raamatun käännös Hieronymoksen Vulgatan pohjalta.

Lefevre säilyi katolisena koko elämänsä ajan. Hän joutui hereetikon maineeseen ja välillä maanpakoonkin kirkon painostuksen takia.

Mutta Lefevren työ oli tehty kun kirjapainoista alkoi tulla Raamattuja.

Tämä hengellinen räjähdysaine alkoi levitä Pariisissa ja etenkin etelä-Ranskassa, kun Jumalan Sanaa ryhdyttiin lukemaan omalla kielellä.

Se oli aika erinäköinen maailma kuin mihin kirkossa oli opittu, Jeesuksen hahmossa ja kohtalossa uskonnollsiten viranomaisten käsissä oli jotain sytyttävää ja esikuvallista.
Kirjoittanut: MikkoL, 01.05.2007 20:26


Jaques Lefevrellä oli kaksi lahjakasta opiskelijaa Pariisin yliopistossa, William Farel ja Jean Calvin.

Molemmat vakuuttuivat reformaation tarpeellisuudesta katolisessa kirkossa ja heistä kasvoi Sveitsin merkkihenklöitä, reformaation johtajia Alppien maassa.

Ranskassa alkoi eri puolilla kokoontua salaa, joskus yön hiljaisuudessa kuin Neuvostoliitossa konsanaan raamattupiirejä, joissa luettiin Jumalan Sanaa, rukoiltiin ja laulettiin hengellisiä lauluja.

1500-luvun puolivälin jälkeen näitä äidinkielisen Raamatun lukijoita ja kirkon uudistuksen vaatijoita oli jo lähes miljoona, katolisia tuohon aikaan noin 16 miljoonaa.

Ranskan protestantteja alettiin kutsua hugenoteiksi (huguenot) - kukaan ei ole aivan varma mistä sana juontuu.
Kirjoittanut: MikkoL, 01.05.2007 20:48


Tilanne kärjistyi nopeasti kansan keskellä, kun hugenotit alkoivat käytännössä toimia uskonsa mukaan kirkon uudistamiseksi.

Ikonoklasmin myötä hyökättiin kirkkoihin ja luostareihin, kuvia raastettin ja patsaita kaadettiin maahan epäjumalanpalveluksena. Alttarit ja joskus koko kirkkokin kaadettiin maahan.

Liike nousi kansan keskeltä eikä sillä ollut selvää hengellistä johtoa Saksan reformaation tapaan.

Sen sijaan asiaan tarttuivat sotilaat ja poliitikot, jotka näkivät reformaatiossa mahdollisuuden murtaa katolisen kirkon valta Ranskassa.

Aivan samaan tapaan kuin kuningas Kustaa Vaasan Ruotsi-Suomessa, uskonto antoi hallitsijoille keinoja vallan kaappaamiseen ja vanhojen katolisten ruhtinassukujen kukistamiseen.
MikkoL: Philip Melanchton yritti rauhoittaa ranskalaisia uskonpuhdistajia, mutta turhaan.
Kirjoittanut: MikkoL, 01.05.2007 20:36


Sotilaiden, politiikan ja uskonnon sekoituksesta syntyivät ns. Ranskan uskonsodat vuosien 1562 - 1598 välillä.

Katolisten ja hugenottien välillä käytiin kamppailua, joka huipentui kahdeksaan veriseen taisteluun. Käytännössä kyseessä oli sisällisota.

Kamppailut jatkuivat 1600-luvulla kunnes verinen kulovalkea liittyi Saksan suureen tulipaloon, 30-vuotiseen sotaan.

Mahtoivatko Luther ja Lefevre arvata, mitä Raamatun sanan kääntäminen kansankielelle tulisi merkitsemään!

Suomalaiset juhlivat nyt Mikael Agricolaa hyvällä syyllä - Raamatun suomennos on kansallinen ja historiallinen merkkiteko.
Kirjoittanut: MikkoL, 01.05.2007 20:50


Kuningas Francois I (hallitsi 1515 - 1547) suhtautui aluksi protestantteihin suopeasti.

Mutta sitten iskivät julisteiden tekijät, ja muuttivat kuninkaan asenteen heitä vastaan ja vainot alkoivat.

Olihan se törkeää, että lauantain ja sunnuntain välisenä yönä lokakuun 17 - 18, 1534, levitettiin katolisen kirkon viettämää Herran pyhää ehtoollista loukkaavia julisteita julkisille paikoille Pariisiin, Bloiriin, Roueniin, Tuloisiin ja Orleansiin.

Mutta mikä pahinta, kuningas oli yöpymässä Amgoisen palatsissa Loire joen laaksossa, kun aamulla hänen makuuhuoneensa ovesta löydettiin aamulla sellainen juliste.

Turvallisuuden pettäminen ja protestanttien röyhkeys kerraassaan shokeerasi kuningas Francoisin.

Julisteissa sanottiin, kuinka paavin keksimät mento ehtoollisenvietossa ovat jyrkässä ristiriidassa ainoan välimiehen ja pelastajan Jeesuksen Kristuksen asettaman ehtoollisen kanssa.
MikkoL: po. Amboise
Kirjoittanut: MikkoL, 01.05.2007 20:57


Julisteet oli ilmeisesti painettu Sveitsissä.

Kirkon vastaus oli nopea. Seuraavana sunnuntaina eri puolilla maata pidettiin jumalanpalveluksissa asiaa esilllä ja surtiin pyhän loukkausta.

100 ecun palkinto luvattiin sille, joka antaisi tietoja julisteiden tekijöistä tai levittäjistä.

Ensimmäisenä kiinni jääneistä rampa Barthélemi Milon tuomittiin poltettavaksi roviolla marraskuun 10. Monia muita Ranskan protestantteja paloi tuhkaksi pian sen jälkeen.

Rohkea julisteiden temppu oli ehkä Lutherin Wittenbergin kirkon teesien innoittama.

Mutta tulokset eivät olleet hyvät, kirkon uudistusta tahtovat katoliset joutuivat vaikeuksiin ja esimerkiksi Jean Calvin joutui maanpakoon kuninkaan vihaa.

Ei sitä nyt sentään mitä tahansa naulata kuninkaan makuuhuoneen oveen!
Kirjoittanut: MikkoL, 01.05.2007 21:07


Uskonpuhdistus Ranskassa ajautui siis sotilaiden ja poliitikkojen maailmaan ilman selvää teologista ohjausta.

Sveitsissä nopeasti kasvanut reformoitu kirkko antoi tietysti mallia.

Suurista hallitussuvuista Bourbon tuli hugenottien puolelle ja Guise katolisten.

Legendaarinen amiraali Gaspard de Coligny (1519 - 1572) johti Ranskan uskonsodissa hugenotteja voitosta voittoon.

Tavoitteena ei enään ollut Rooman kirkon uudistaminen vaan Ranskan valtaistuimelle nousu, uskonto on aina helposti vaihtunut ihmisten väliseksi valtapolitiikaksi.

Saint-Quentinin kohtalokkaassa puolustuksessa 1557 Gaspard de Coligny taisteli rohkeasti, mutta hänen joukkonsa voitettiin ja hän joutui itse sotavangiksi.

Vankeuden aikana Gaspard omaksui uskonpuhdistuksen ajatukset ja liittyi hugenotteihin. Vapauden hinta oli huikeat 50.000 kruunua.

Hän kunnostautui myöhemmissä taisteluissa ja onnistui saamaan hugenoteille tärkeitä uskonnonvapauden oikeuksia.

Merkittävä mies, jonka elämä päättyi satojen muiden kanssa Pyhän Bartolomeuksen yön verilöylyyn.

Kuuluisa hugenotteja johtava ja puolustava amiraali oli yksi Katariina de Medicin murhasuunnitelman tärkeimpiä kohteita.
Kirjoittanut: Sepe, 02.05.2007 03:33


Hurskasta elämää Raamatun ohjeiden mukaan???
=========

Ei pitäisi käyttää sanoja ellei ymmärrä mitä ne sanat merkitsevät.

Suomeksi: Uskoo Jumalan sanan todistuksen jokaisen ihmisen kokosyntisyydestä TODEKSI, (jonka laki vääjäämättä todistaa).

JA uskoo Jumalan sanan armolupaukset tosiksi. De facto Jeesuksen nimessä ja veressä (Jumalan valmistama uhri), on kaikkien syntisten kaikken syntien sovitus. - Piste!

Jeesus Kristus on tie totuus ja elämä. Muuta tietä ei taivaaseen ole.

Raamattu ei ole ensisijaisesti ohjekirja, vaikka siellä on paljon ohjeita elämää varten,
vaan tienviitta, (Jumalan Sana)joka osoittaa mistä tie menee taivaaseen.

Harvat ovat jotka sen tie löytävät, tämä pitää edelleen paikkansa.

Tietä etsitään varsin usein ihmislihan kuvitelluista hyvistä elämäntavoista ja arvoista.

Laki kuitenkin osoittaa vääjäämättä, että sillä tiellä mennään auttamatta helvettiin.
Se on vain itsepetosta.

Ainoastaan syntisairaan kääntyessä hädässään Kristuksen tykö häneltä apua pyytäen, saa aikaan sen että Jumala kääntyy, ja armahtaa syntisen.

Missä on siis kerskaus? Se on Krisatuksessa Jeesukseksessa.
Kirjoittanut: Sepe, 02.05.2007 03:37


Fil. 1:19 Sillä minä tiedän, että tämä on päättyvä minulle pelastukseksi teidän rukoustenne kautta ja Jeesuksen Kristuksen Hengen avulla,

Fil. 1:20 minun hartaan odotukseni ja toivoni mukaan, etten ole missään häpeään joutuva, vaan että Kristus nytkin, niinkuin aina,

on tuleva ylistetyksi minun ruumiissani kaikella rohkeudella, joko elämän tai kuoleman kautta.

Fil. 1:21

Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto.
Kirjoittanut: MikkoL, 02.05.2007 06:07


tartuit Ranskan ja Sveitsin uskonpuhdisuksen tärkeään kohtaan, jolla on ollut syvällistä vaikutusta kristillisen kirkon vaiheisiin myös Hollannissa, Englannissa, Yhdysvalloissa ja etelä-Afrikassa.

Reformoidun kirkon hengelliselle elämälle on tyypillistä oikean uskon tuottamien hyvien seurausten korostaminen ihmisten elämässä.

presbyteerinen kirkko ja puritaanit ovat tästä esimerkkejä Skotlannissa ja Englannissa. elämän yksinkertaisuus, ahkeruus ja työteliäisyys, jumalanpalveluksen karuus ja keskittyminen Jumalan Sanan saarnaan ja opetukseen.

tämä toimii vähän samaan tapaan, kuin esikoislestadiolaiselta odotetaan tietynlaista käyttäytymistä seuroissa ja kotona, tietynlaista pukeutumiseta ja tietynlaisten asioiden välttämistä.

teoriassa ihmisen autuus ei siitä riipu, mutta käytännössä näistä säännöistä poikkeaminen luetaan tämän ihmisen hengellisen elämän ongelmaksi.
Kirjoittanut: MikkoL, 02.05.2007 06:10


ajatuksena oli Jumalan kaupunki

siis yhteisö, jota Jumalan sanan mukaan ja Jumalan tahdon mukaan ohjataan.

siitä käytetään kristinuskossa nimeä teokratia, Jumalan hallinta.

ilmiö esiintyy myös islamissa, kun uskonnolliset ihmiset pyrkivät hallitsemaan yhteiskuntaa, esimerkiksi Iran tai uskonnollsiten kasvava mahti Israelissa.

Sveitsissä yritystä oli 1500-luvulla ensin Zurichissä ja sitten Genevessä, jonne uskonpuhdistus keskittyi.

Geneve oli Jean Calvinin aikana "kristittyjen kaupunki" jossa Jumalan Sanan mukaista elämää koetettiin saada aikaan sekä hengellisin että maallisin keinoin.

Se johti nopeasti ristiriitoihin kaupungin porvariston ja aateliston kanssa, mutta yritys jatkui Calvinin kuolemaan asti.
Kirjoittanut: MikkoL, 02.05.2007 06:15


tietty tasapaino tässä tarvitaan

jos kristityillä ei ole mitään vaikutusta arjen elämään, mitä uskoa se on

oman aikamme Suomessa voimme esimerkiksi ajatella aborttikeskustelua tai kauppojen aukioloa sunnuntaisin.

suuria huvituksia ja remujuhlia ei sallita lain mukaan pitkänä perjantaina.

Turun tuomiokirkon edestä luetaan edelleen joulurauha. nyt se on kaunis perinne, aikanaan rangaistusten koventaminen joulurauhan aikana oli laillinen asia.

mitä merkitsee käytännössä, että suuri enemmistö suomalaisista kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon?

eivät nämä asiat ole pelkästään menneisyyttä
Kirjoittanut: jorma, 02.05.2007 08:33


Joulurauha ei ole kirkollinen perinne, vaan maallinen. Sen julisti Turulle raati.

RAnskan kuningas oli Frans I. ei Francois.
Kirjoittanut: jorma, 02.05.2007 08:40


En ole pedantti, mutta faktojen vastainen viestinta harmittaa.

Turun tuomiokirkon edessa ei ole koskaan luettu joulurauhaa, eika tulla lukemaan.
Se tapahtuu maallisen vallan keskuksessa raatihuoneella. Toki samassa kaupungissa. Mutta, ei Forumillakaan luettu teksti ole luettu paavin istuimelta.
Ei siis tule luoda epahistoriaa.
Kirjoittanut: MikkoL, 02.05.2007 08:50


kiitos Turun joulurauhaa koskevien asiavirheiden korjauksesta

Francois on ranskalainen muoto, sitä ei siis suomenkielessä käytetä, mielessäni kävi Fransis, mutta mikäs siinä, Frans niinkuin saksassa sanotaan
Kirjoittanut: MikkoL, 02.05.2007 15:00


Katariina de Medici on itsessään melkoinen tarina. Vaikeudet ympäröivät tätä naista syntymästä alkaen.

Caterina Maria Romola di Lorenzo de' Medici syntyi Firenzessä huhtikuun 13, 1519. Aiti kuoli noin kaksi viikkoa myöhemmin, huhtikuun 23. Vauva oli vain 21 vuorokauden ikäinen kun myös isä kuoli toukokuun 4.

Sukulaiset lähettivät isättömän ja äidittömän Katariina myöhemmin luostarikouluun.

Katariinan setä, paavi Klemens VII, järjesti 14 vuotiaalle tytölle aateliselle sopivan avioliiton Orleansin kreivin kanssa 1533.

(Sanotaan, että Katariina de Medici on historian ensimmäinen nainen, joka asteli alttarille korkeakorkoisissa kengissä)

Hänen aviomiehestään tuli Frans I kuoleman jälkeen Ranskan kuningas, Henri II (1547-1559).
Kirjoittanut: MikkoL, 02.05.2007 15:01


Kokematon ulkomaalainen nuori vaimo joutui Pariisissa vaikeaan hyvin tilanteeseen.

Henri II otti pian rakastajattarekseen Diane de Poitiersin.

25 vuoden ajan tämä toinen nainen käytännössä hallitsi hovia ja oli vaikutusvaltainen valtion asioiden hoitaja kuninkaan taustana.

Voi vain kuvitella, miltä laillisesta vaimosta tuntui seurata toisen puuhia käytännössä kaikesta sivussa 25 vuoden ajan.

Katariina ja Henri II eivät myöskään saaneet lapsia 10 ensimmäisen vuoden aikana, niin että jopa avioerosta alettiin hovissa kuiskia. Mutta sitten tilanne muuttui ja Katariina synnytti kaikkiaan yhdeksän lasta.
Kirjoittanut: MikkoL, 02.05.2007 16:15


Heinäkuussa 1559 Katariinan puoliso, kuningas Henri II osallistui ritarien turnajaisiin.

Häntä oli tästä uhkarohkeudesta kirjeessä varoittanut arvostettu lääkäri ja tietäjä, Nostradamus

"Nuori leijona voittaa vanhemman
taistelukentällä yhdessä kamppailussa
hän puhkaisee hänen silmänsä kultaisessa häkissä
kahdesta haavasta tulee yksi ja kuolema on julma"

Molemmilla, kuningas Henri II:lla ja Mongomeryn kreivillä oli leijona vaakunassa.

Viimeisessä vaiheessa Montgomeryn kreivi ei nostanut keihästä vaan se särkyi ja terävät puunkappaleet lävisti Henri II:n kypärän silmikon, toinen tunkeutui hänen silmäänsä ja toinen poskipäähän, kumpikin ulottuen aivoihin.

Ranskan parhaat lääkärit yrittivät auttaa, mutta turhaan. Tuskallisen 10 päivän jälkeen hän menehtyi vammoihinsa.
MikkoL: http://www.haciendapub.com/
jneuro1.html
on neurokirurgien keskustelua Henri II saamista aivovammoista ja keskiajan lääkärien yksityiskohtaisesta kertomuksesta miten he koettivat häntä auttaa.
Kirjoittanut: MikkoL, 02.05.2007 16:23


Katariina oli nyt käytännössä Ranskan hallitsijatar Henrin maatessa kuolinvuoteella.

Monista pyynnöistä huolimatta hän ei sallinut Diana de Poitiersin lähestyä miestään. 25 vuoden jälkeen tilanne oli yllättäen muuttunut. Henri II kuoltua hän karkoitti tämän voimakkaan naisen ja miehensä pitkäaikaisen rakastajattaren koko Ranskasta.

Katariinan vanhin poika, Frans II (1544-1560), oli jo nelivuotiaana naitettu Skotlannin Maria Stuartille, joka oli silloin vain yhdeksän kuukauden ikäinen morsian.

Kuniknkaan kruunu oli niin painava, että avustajien piti kantaa sitä 15 vuotiaalle pojalle tämän kruunajaisiisa 1559. Frans II kuoli jo seuraavana vuonna vaikeaan korvatulehdukseen.
Kirjoittanut: MikkoL, 02.05.2007 16:30


Veljensä kuoleman jälkeen alaikäinen Kaarle IX (1550-1574) kruunattiin Ranskan kuninkaaksi vuonna 1560.

Katariina nousi nyt alaikäisen lapsensa kanssa maan todelliseksi valtiaksi, kuningatar äidiksi.

Asetelmat alkoivat nyt olla erittäin kohtalokkaat Raamattua lukeville hugenoteille, sillä tämä nainen ei ollut satujen hyvä prinsessa.

Kerrotaan, että renesanssiajan myrkyt olivat käytössä ja että olisi jopa ollut salaovi, josta vihamiesten ruumiit kannettiin palatsista pois.

Ranskan historia on tässä vaiheessa painajaismaisen synkkää kuin Shakespearin tragedioissa.

Uskonpuhdistus, taistelu Jumalan Sanan arvovallasta, oli siinä hämmästyttävän keskeinen ja oudolla tavalla Jeesuksen omien kärsimystien sävyttämää.

Katariina de Medicin poika, kuningas Kaarle IX, oli pian ajautuva mielipuolisuuden rajoille ja kuolemaan hugenottien murhien takia.
Kirjoittanut: MikkoL, 02.05.2007 18:42


Uskonpuhdistuksen ajan vaiheita miettiessä on mielenkiintoista huomata, että Italian mahtavimpiin ja koko Euroopan rikkaimpiin kuuluvalla Medici pankkiirisuvulla oli sen vaiheissa hyvin keskeinen merkitys.

Ranskan kuningatarten Katariinan ja Marian lisäksi kolme Medici suvusta tulluta Rooman paavia joutui tekemisiin uskonpuhdistuksen ja suoraan myös Martti Lutherin kanssa

Giovanni de' Medici (1475 ? 1523): Paavi Leo X

Giulio de' Medici (1478 ? 1534): Paavi Klemens VII

Alessandro Ottaviano de' Medici (1535 ? 1605):
Paavi Leo XI

Marie de' Medici (1575 ? 1642): Ranskan kuningatar
Kirjoittanut: jorma, 02.05.2007 18:53


Nama rahalla tehdyt paavit olivat siis Kristuksen sijaisia maan paalla.
Kirjoittanut: jorma, 02.05.2007 19:08


Totta on, ettei mikaan Porvoon julistus muuta toiseksi sita tosiasiaa, etta Rooman kirkolla on veriset ja haisevat jaljet.

Eika vanhurskauttamisoppi ole muuttunut miksikaan.
Surkeaa on katsella, kuinka nalkaiset ja kurjat ihmiset rukoilevat apua joltakin pyhimyksen paskiaiselta..

Kuten Luther osuvasti sanoo, sellaista rukousta eivat kuuntele muut kuin rotat ja hiiret nurkissa. Tyhjiin menee.. sekin vaiva;
Kirjoittanut: MikkoL, 02.05.2007 20:53


taitaa tuo jorma ihan oikeasti uskoa, että tuommoisia kristillisen uskon irvikuvia vaeltelee katolisissa ja ortodoksissa maissa

minä kun en ole semmoisia kohdannut
Kirjoittanut: MikkoL, 02.05.2007 21:49


Uuden testamentin käännöksen ajoista alkanut Raamatun lukeminen, rukous ja uudenlaisen puhdistetun uskon etsiminen oli saavuttanut melkoiset mittasuhteet.

Pariisissa, länsi- ja etelä- Ranskassa hugenottien määrä oli 1500-luvun loppupuolella noussut parhaimmillaan jo kahteen miljoonaan ihmiseen.

Hallitseva Valoisen dynastia ja suuri Guise olivat katolisia, mutta monet Bourbonit olivat protestantteja. Keskiluokkaa ja aatelia oli liittynyt paavin vastaiseen kritiikkiin ja syvä uskonnollinen murros oli käynnissä Katariinan tullessa lopultakin valtaan.
Kirjoittanut: Paletti, 02.05.2007 21:50


Tulkoon mainituksi, etten itse mitenkään osaa pitää mitään enkä myöskään ketään ihmisen näköistä pyhimyksenä, Kristusta lukuunottamatta, joka on Pyhä. Minusta silti kuulostaa kamalalta sanoa paskiaiseksi niitä ns. "pyhimyksiä". Ehkä he ovat vähemmän paskiaisia, kuin moni muu.

Miten on?

Pyhä?....(Isä, Poika, Pyhä Henki, Sana, sakramentit) onko muuta?

Pyhimys?.....(ihmisten keksimä arvostusnimi, jolla ei oikeasti ole mitään tekemistä Pyhyyden kanssa) Arvostus on paikallaan, mutta pyhimykseksi julistaminen on kummallista mielestäni.

Niin, mitenkäs tämä nyt sitten pitäisi ymmärtää vai olisiko syytä ymmärtää pysytellä kannassani?
Kirjoittanut: MikkoL, 02.05.2007 22:06


Guisen kreivi Henri I (1550-1588)oli johtanut katolisia moniin voittoihin Ranskan uskonsodissa ja hänestä oli tullut katolisten suuri sankari.

Vuonna 1565 Henri I oli Unkarissa ranskalaisten kanssa taistelemassa turkkilaisia vastaan.

Islamin uhka oli tuohon aikaan Euroopassa hyvin todellinen. Voittamaton Konstantinapoli oli kukistunut 1453 ja nyt ottomaanien tykit uhkasivat sydän Eurooppaa.

Myös Martti Luther oli ollut näistä sotilaspoliittisista tapahtumista idän suunnalla hyvin huolissaan ja kirjoitti "lasten" virren.

Lutherin ajatus oli, että kun aikuiset eivät tajua sulttaani Suleiman I Loistavan (1494-1566) aiheuttamaa vaaraa, ehkä lasten rukoukset ovat avuksi.

Tämä virsi on säilynyt myös oman kirkkomme virsikirjassa.
Kirjoittanut: MikkoL, 02.05.2007 22:08


1.
Sun sanas suojaa, Jumala,
sen vastustajat masenna,
kun tahtovat ne alati
kukistaa valtaa Poikasi.

2.
Oi Kristus, voitonruhtinas,
sä näytä valtas, kunnias.
Sun kristikuntaas holhoa
ja sitä suojaa, vahvista.

3.
Lyö maahan sanas sortajat
ja niiden juonet kavalat.
Suo aina voittaa sanasi
ja lisää seurakuntaasi.

4.
Suo vastustajain tuntea,
ettet sä laumaas unhota,
vaan tahdot auttaa, vahvistaa,
kun vaarat sitä ahdistaa.

5.
Oi Pyhä Henki, lohduta
ja rauhaan meitä johdata.
Tuskissa anna huojennus
ja kuolemassa virvoitus.
MikkoL: VK 190 Säk:t 1, 2 ja 5 Martti Luther 1542,
säk:t 3 ja 4 Justus Jonas 1545. Ruots. 1562. Suom. Jaakko Finno virsikirjaan 1583.
Kirjoittanut: MikkoL, 02.05.2007 22:15


Paletille sanoisin, että luterilainen kirkko viettää suurinta hengellistä juhlaansa, Herran pyhää ehtoollista, "taivaan joukkojen ja kaikkien pyhien kanssa".

alttari on puolikaari, jotta nuo edesmenneet pyhät sopisivat mukaan, tämä ajallinen seurakunta kaari ei ole täysi ympyrä.

siihen joukkoon myös kristityt tahtoisivat tulla kutsutuksi mukaan, taivaan joukkojen, enkelten ja Jumalan pyhien seuraan.

suuret kirkot tahtovat nimetä näitä pyhiä ja muistaa heitä. Luterilainen kirkko on melkein tyystin karsinut pyhien muiston mielestään.

tähän on syynä sellainen kristillisyys, jossa edesmenneet pyhät kohotetaan liian korkealle.

lapsi on heitetty pesuveden kanssa, sillä luterilaiset tunnustuskirjat sanovat tervellisesti, että saamme muistella pyhiä rohkaisuna ja esikuvana elämäämme.

Heprealaiskirje puhuu todistajien suuresta pilvestä.

Miksi meidän pitäisi pyyhkiä heidät maan likaan toinen toisensa jälkeen? Eikö se lähinnä vain kerro meistä itsestämme, pyhyyden tajumme on kovin heikko ja kasvamme itse kovin suuriksi kun emme muista isiä ja äitejä jotka ovat kilvoitelleet ennen meitä.
Kirjoittanut: MikkoL, 02.05.2007 22:21


minä ihmettelen sellaista tämän palstan lukijaa, joka Amadeen tarinan kuultuaan ei jotenkin tuntisi sydämessään, että on ennenkin uskottu Jeesukseen.

Ja ehkä jotkut noista menneen ajan kilvoittelijoista ovat olleet urheampia todellisessa koetuksessa kuin minä.

heidän elämänsä on ollut pyhempää, täydemmin Jumalalle erotettua kuin minun mukava nojatuoli kristillisyyteni.

he ovat maksaneet paljon raskaamman hinnan uskostaan Jeesukseen kuin minä turvallisessa ja vakaassa Suomessa osaan edes kuvitella.
Kirjoittanut: MikkoL, 02.05.2007 22:27


Luterilainen kirkko muistaa heitä pyhäinpäivänä

1.
Ne jotka täällä uskossa
tunnusti Herraa Kristusta,
luopuivat tiestä maailman
hyljäten vallan, kunnian.
He valtakuntaa tulevaa
tahtoivat täällä odottaa.

2.
Ei heitä saanut pelkokaan
maan valtiaita palvomaan.
Ei heitä saatu milloinkaan
kuvia kunnioittamaan.
Uskossa aina pysyen
he tunnustivat Kristuksen.

3.
He saivat sietää kovuutta
ja sortajainsa julmuutta,
joutuivat pilkkaan, häpeään,
maanpaon kauhut kestämään,
kärsivät vainot maailman
ja kidutukset, kuoleman.

4.
Nyt kunniassa suuressa
he ovat taivaan riemussa.
He ovat saaneet autuuden,
perintöön päässeet pyhien,
kiittävät Herraa Kristusta
Jumalan lasten juhlassa.

5.
Suo, Jeesus, kanssa pyhien
myös meidän kiittää riemuiten,
tunnustaa täällä sinua
ja kilvoitella uskossa.
Kunnia olkoon iäinen

3.
He saivat sietää kovuutta
ja sortajainsa julmuutta,
joutuivat pilkkaan, häpeään,
maanpaon kauhut kestämään,
kärsivät vainot maailman
ja kidutukset, kuoleman.
MikkoL: VK 141 Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605.
Kirjoitus poistettu / MikkoL
:
________________________________________
Kirjoittanut: Paletti, 02.05.2007 22:48


Vastasit Mikko hyvin. Niinhän se tosiaan on. Edesmenneet uskovat kristityt, jotka autuaallisessa sieluntilassa, armoon turvaten ovat nukkuneet pois, ovat tallessa Isän tykönä. Ovathan he Kristuksen lunastustyön tähden pyhiä, niinkuin Kristus on. Saavat omistaa Kristuksen vanhurskauden. Tämä meni mulle ainakin ymmärrykseen, just nappiin.

Mut se ylikorostus? Ja ihmisen pyhyys, ei niinkään mennyt jakeluun. Ei kai tarvitsekaan.

Hyvät teot ovat aina hyvänä esikuvana muistuttaen kristillisestä elämästä ja meille annetusta tehtävästämme täällä. Ihan tarpeellista niitä on muistaa ja arvostaa.

Pitäisköhän oikein tutkiskella tietokirjoista ja hakukoneilta, mitä tarkoitetaan sanalla: pyhimys? Olen vain niin laiska, etten viitsisi alkaa kaiveleen. Ajattelin, että jos se keskustelemalla täällä selviäis. Se olis nyt jotenkin mukavampaa, ei aina jaksa seurustella vaan yksin kirjojen ja koneiden kanssa. Enkä tänään, ihme kyllä, halua edes tapella. Juu ;o)
Kirjoittanut: Paletti, 02.05.2007 22:57


Jos koette, etten ole palstaa lukenut, olen pihalla, olette aivan oikeassa - en tosiaan ole. En ottanutkaan kantaa palstan aiheisiin, heitin vain lonkalta ajatuksiani. Ja siltä se varmaan kuulostikin. Mitään lukemista vastaan minulla ei ole, varmasti mielenkiintoista, kunhan lukuinspiraatio taas iskee, se on nimittäin välistä hukassa ;o)
Kirjoittanut: Paletti, 02.05.2007 23:21


Voinhan mä ens kesän keskiviikkona lukasta jonku kirjasen asiasta, jos muistan. Nyt pehkuihin, niinkuin muutkin, eikä mitään tyhmiä kysymyksiä öiseen aikaan.
Kirjoittanut: MikkoL, 03.05.2007 06:19


tämä on tosiaan vähän raskasvetoinen palsta, jonka lukeminen vaatii luottamusta siihen, että siitä lopulta jotain takkia tulee...

selvittelen ensin uskonpuhdistuksen alkuvaiheita Ranskassa, koska arvelen että pieni kertaus ei ole kenellekkään pahitteeksi. näistä kouluissammekin kai vähemmän puhutaan kuin Saksan 1500 ja 1600 luvuista.
Kirjoittanut: jorma, 03.05.2007 06:26


Ranska oli hyvin vahvasti reformaation puolella, kunnes katolilaisten vastaisku tuhosi
kaiken.

Se oli sen ajan Unkari 1956
ja Rooma oli Moskova.
Sama kuvio ja sama henki.
----------
Kirjoittanut: MikkoL, 03.05.2007 20:24


Nuori Kaarle IX oli nyt muodollisesti Ranskan kuningas, mutta kuningataräiti Katariina käytti maassa todellista valtaa.

Katariina koetti pitää valtiota sisäisesti koossa ja saada sen talouden nousuun tukemalla vuoroin toista vuoroin toista osapuolta kitkerässä uskon sodassa.

Kolmen vuoden kiivaat taistelut hugenottien ja katolisten välillä päättyivät Katariinan johdolla Saint-Germain-en-Layen rauhaan 8. elokuuta 1570.

Protestanteille annettiin oikeuksia. Esimerkiksi Guisen klaanin kauhuksi amiraali Gaspard de Coligny pääsi kuninkaan neuvostoon syyskuussa 1571. Kiivaat katoliset, heidän johdossaan sotilasjohtaja Henri I, eivät voineet sopimusta hyväksyä ja arvostelivat Katariinaa jyrkästi.
Kirjoittanut: MikkoL, 03.05.2007 20:32


Tuon ajan tavan mukaan avioliitot olivat keskeinen osa diplomatiaa ja sisäpolitiikkaa.

Katariina de Medici päätti antaa tyttärensä Marguerite de Valoisen vaimoksi hugenottien legendaariselle johtajalle, Henri Navarrolaiselle.

Häät olivat elokuun 18 kohtalokkaana vuonna 1572.

Paavi vastusti avioliittoa jyrkästi. Kuinka voi Ranskan katolinen kuningas sallia häät protestanttien johtajan kanssa?

Ilmapiiri Pariisissa oli huono, sato oli ollut sinä vuonna heikko ja kansa yleisesti huonolla tuulella sen takia.

Jyrkästi hugenottien vastainen parlamentti yritti estää avioliiton. Koska paavi oli sitä vastaan, ei tahtonut löytyä vihkipappia.

Katariina sai protestantteja suosivan Bourbon klaanin puolelta kardinaalin toimittamaan vihkimisen monien pappien ja munkkien vastarinnasta huolimatta.

Kaupungin pormestari ei kyennyt hallitsemaan tilannetta ja poistui maaseudulle kolme päivää ennen Margueritin ja Henri Navarrolaisen hääjuhlia.

Katariina yritti kaikkensa saadakseen kiistelevät osapuolet sopimaan keskenään Ranskan parhaaksi. Mutta katoliset eivät sitä sallineet.
Kirjoittanut: MikkoL, 03.05.2007 20:39


Loppukesän kuumuudessa tilanne kärjistyi nopeasti häiden jälkeen.

Protestantit olivat tulleet hääjuhliin suurella joukolla, tärkeimpien johtajiensa kanssa. He jäivät nyt Pariisiin keskustelemaan rauhansopimuksen toteuttamisesta.

Elokuun 22. amiraali Gaspard de Coligny oli kulkemassa Pariisin kadulla kun Guisen klaanille kuuluvasta talosta ammuttiin häntä kohti laukaus.

Ampuja oli nimeltään Maurevert. Hän onnistui vain haavoittamaan Colignyä ja pakeni syntyneessä metakassa paikalta kenenkään estämättä.

Protestanttien tärkein sotilaallinen johtaja oli yritetty murhata ja makasi haavoittuneena. Turvallisuustilanne pääkaupungissa kiristyi vaarallisesti.

4000 hugenottien sotilasta oli leirissä Pariisin ulkopuolella ja kaupungissa pelättiin, mitä he tekisivät kuullessaan ihaillun amiraalinsa haavoittuneen salamurhan yrityksessä.
Kirjoittanut: MikkoL, 03.05.2007 21:58


Johtavan hugenotin attentaatista syvästi huolestunut kuningas meni haavoittuneen Colignyn luokse ja vakuutti, että syylliset löydetään ja rangaistaan asianmukaisesti.

Katariina oli syömässä illallista, kun protestantit tunkeutuivat sisään vaatien, että murhayritys tutkitaan ja selvitetään.

Kuningataräiti antoi lupauksiaan, mutta oli selvästi järkyttynyt tilanteesta. Jotain naksahti hänen sisällään tuossa tilanteessa, eräänlainen "viimeinen ehtoollinen" josta hän poistui yöhön. Viimeinen tilaisuus tehdä parannus, jonka hän hukkasi.
Kirjoittanut: MikkoL, 03.05.2007 22:08


Katariina de Medicin elämä muuttui tuona yönä. Protestanttien lähdettyä hän tapasi italialaisen neuvonantajansa, paroni de Retzin Tuiliersin palatsissa. Synkkä päätös tehtiin ilmeisesti sielllä.

Seuraavana iltana, elokuun 23., Katariina meni poikansa luokse ja taivutti tämän suunnitelmaan surmata protestanttien koko Pariisissa oleva johto.

Emme tiedä, mitä äiti ja poika keskustelivat, mutta sanotaan että Kaarle IX lopulta huusi "tapa heidät, tapa heidät kaikki, älä jätä ketään todistamaan minua vastaan!"

Kaarle IX oli silloin 22 vuotias. Hän ei kokskaan toipunut tästä yöstä eikä tekemästään kauheasta päätöksestä.


Vain kaksi vuotta myöhemmin hän kuoli mielipuolisuuden rajoilla ikäänkuin kuullen hugenottien tuskanhuutoja korvissaan.

Hän kutsui Henri Navarrolaisen luokseen viimeisenä elinpäivänään pyytäen tätä auttamaan näitä sortamiaan kristittyjä.

Kaarle IX kuoli itse huutaen "mitä olen tehnyt, mitä olen tehnyt, olen kadotettu, kadotettu"
MikkoL: 30. toukokuuta 1574
Kirjoittanut: MikkoL, 03.05.2007 22:28


Kun Kaarle IX oli antanut äidilleen suostumuksensa, tapahtumat etenivät nopeasti.

Pariisin kaupunginvirkailijat kutsuttiin koolle, ja kaupungin portit käskettiin suljettaviksi, ettei kukaan pääse karkuun. Viranomaiset aseistettiin.

Kuninkaan sveitsiläinen henkivartijakaarti sai tehtäväkseen hugenottien surmaamisen.

Merkki annettiin joskus puoliyön jälkeen Louvren lähellä olevan Saint-Germain l'Auxerrois kirkon kellojen kumahduksilla.
Kirjoittanut: MikkoL, 03.05.2007 22:33


Guisen kreivi Henri I tunkeutui itse joukkoineen taloon, jossa Gaspard de Coligny oli toipumassa haavoistaan. Hänet lävistettiin miekalla ja ruumis heitettiin ikkunasta kadulle kansanjoukkojen riepoteltavaksi.

Louvressa olleet protestantit ajettiin kaduille surmattaviksi.

Ja siitä se alkoi. Kylämverinen, järjestelmällinen ja säälimätön ihmisten surmaaminen. Hugenottien kotien ovet suljettiin rautaketjuin ettei kukaan pääse karkuun, miehet, naiset, vanhukset ja lapset tapettiin siihen paikkaan.

Tappamisen orgiat jatkuivat Pariisissa kaksi päivää huolimatta siitä että Kaarle IX turhaan yritti sitä pysäyttää.

Henri Navarrolainen otettiin kiinni, mutta hän lupasi kääntyä katoliseksi ja näin hänet säästettiin, samoin Condin prinssi.

Heti Pariisista päästyään Henri perui lupauksensa.
Kirjoittanut: MikkoL, 03.05.2007 22:37


Pyhän Bartolomeuksen yönä alkanut protestanttisten ranskalaisten surmaaminen levisi Pariisista maakuntiin ja katoliset kansanjoukot surmasivat tuhansia ihmisiä

Toulouse, Bordeaux, Lyon, Bourges, Rouen ja Orléans mainitaan verilöylyjen kohteina.

Hugenottien omat turvakaupungit kuten merkittävä satamakaupunki La Rochelle säästyivät, mutta kohtaamme sen tragedian uudelleen Amadeen kertomuksessa.

Kun surmaaminen päättyi lokakuussa uhreja oli siis sadan tuhannen yli.
MikkoL: elokuun 24 - lokakuu 1572
Kirjoittanut: MikkoL, 03.05.2007 22:41


en kerro sen enempää Ranskan maisemista syksyllä 1572 kuin toteamalla, että mätäneviä ruumiita oli Seinessä vielä pitkään eikä kukaan syönyt siitä saatuja kaloja.

lukija voi itse mielessään kuvitella miltä maisemat ovat näyttäneet ja etenkin lemunneet kuolemalta.

Sen sijaan mietitään, miten kävi Katariina de Medicin

Kuten edellä kerroin, Kaarle IX kuoli 1574 suurissa sieluntuskissa ilmeisesti henkisesti ja fyysisesti murtuneena tapahtuneesta.

Äiti katsoi ivallisesti kuolinvuoteella hourivaa poikaansa, joka kuuli hugenottien tuskanhuutoja korvissaan "kuinka minulla on noin heikko poika".

Täysin paatunut ihminen, jos minulta kysyttäisiin.
Kirjoittanut: MikkoL, 03.05.2007 22:47


Katariinan lemmikki oli hänen kolmas poikansa, Henri III (1551-1589), jota hän hemmotteli ja kutsui "rakkaiksi silmiksi" chers yeux.

Nuorena Henri oli omaksunut hugenottien käsityksiä. Hänen sisarensa Margot oli heittänyt katolisen rukouskirjan tuleen ja kehottanut veljeään vaihtamaan uskontoa.

Äiti Katariinan ankarat nuhteet palauttivat pojan katoliseen uskoon. Sekä Frans II että Kaarle IX halveksivat ja inhosivat äidin lellimää veljeään ja Margot kirjoitti myöhemmin päiväkirjaansa syyttäen tätä sukurutsaista aikeista.

Kaarle IX kuoltua Henri III nousi valtaistuimelle 1574. Vaikka hän koetti antaa Beaulieun ediktillä jotain oikeuksia protestanteille 1576 katolisten vastarinta pakotti hänet perumaan ne.
Kirjoittanut: MikkoL, 03.05.2007 22:53


Valoisin dynastia päättyy dramaattisesti Katariina de Medicin kolmanteen poikaan.

Henri I Guisen kreivi, joka oli omin käsin surmannut Colignyn, oli noussut katolisten liigan vaikutusvaltaiseksi johtajaksi.

Hän saapui Navarron uhkaamaan Pariisiin toukokuun 12 1588. Henri I halusi selvästi saada katolisen kuninkuuden itselleen.

Äitinsä tapaan kavalasti toimien Henri III kutsui hänet ja tämän veljen, Guisen kardinaalin, huoneeseen, jossa kolme henkivartijaa surmasivat heidät ja vangitsivat Henri I pojan.

Mutta mitään siunausta ei Valoisen dynastian viimeisen kuninkaan elämässä ollut. Murha näytti vievän kilpailijan ja tämän pojan sivuun politiikasta.
Kirjoittanut: MikkoL, 03.05.2007 22:58


Kansa rakasti ja kunnioitti katolisten armeijan murhattua johtajaa, ja kuningas Henri III syytettiin avoimesti Pariisin parlamentissa.

Kuningas jätti palatsinsa ja pakeni hugenottien leiriin Henri Navarrolaisen luo suojaan.

Elokuun 1. 1589 dominikaanimunkki Jaques Clement tuli leiriin väärennetyin paperein ja sanoi, että hänellä on tärkeää asiaa kuninkaalle.

Kuningas käski vartijoita sivummalle kun munkki kumartui kuiskaamaan viestiä tämän korvaan. Samalla hän iski Henri III veitsellä vatsaan.

Munkki surmattiin siihen paikkaan ja Henrin haava näytti aluksi paranevan, ja hänen piti johtaa hyökkäystä Pariisiin seuraavana päivänä. Mutta haava oli kuolettava.

Kuin ihmeen kautta pelastuneet pariisilaiset asettivat munkin kuvia alttareille, kelloja soitettiin kiitoksena ja messuja pidettiin kaupungin näin pelastuessa uhkaavalta hyökkäykseltä.
Kirjoittanut: MikkoL, 03.05.2007 23:10


Näin siis uskonpuhdistuksen alkuajat Ranskassa on ikäänkuin täysin ihmisten ja heidän ratkaisujensa varassa, ja kuitenkin Jumala on se joka päättää.

Lefevre käänsi Uuden testamentin ranskankielelle ja sen myötä syttyi evankeliumin kaipuu ja pyrkimys vapautua Rooman paavin otteesta.

Valois dynastian kuninkaat olivat vuoroin hugenotteja tukemassa, vuoroin heitä vastaan.

Katariina de Medicin merkillisen traaginen ja vaikuttava naishahmo on avainasemassa, hänen kolme poikaansa ovat evankeliumin vastaisen taistelun kärjessä.

Jokainen Katariinan lapsi kuolee nuorena. Henri III murhan myötä koko dynastia yllättäen katkeaa ja katolisten valta murtuu hetkeksi.

Hugenottien Henri Navarrolaisesta tulee Ranskan seuraava kuningas 1589.

Valtikka siirtyy Valoiseilta Bourbon suvulle.

Katariina de Medici joutui kaiken tämänkin näkemään, poikiensa kuoleman, vallan menetyksen.

Hän kuoli tammikuun 5 1589 de Bloisin kuninkaallisessa palatsissa.

Jos liikut siellä päin Loiren laaksossa, käy ihmeessä katsomassa.

Palatsissa on Katariinan huone alkuperäisessä asussaan ja siellä voit nähdä myrkkyjä, joita hän käytti vastustajiensa tappamiseen.
Kirjoittanut: jorma, 04.05.2007 04:57


Jos reformaation historia ei ole aivan outo ja uusi asia, voisi kayttaa vakiintuneita nimia: Parttylin yo, Henrik I, Frans I jne.
Kirjoittanut: MikkoL, 04.05.2007 06:32


tietty suomenkielen ongelma on 30 v ulkomailla jo asuneella, siellä vakiintunut terminologia ei ole tuttua.

hyvä että korjaatte kieli ja asiavirheitä.

en koskaan esimerkiksi ole kuullut sanaa Parttylin yö, jonkinlainen väännös apostoli Bartolomeuksen nimestä ilmeisesti.

tai että Henry on Henrik eikä Henri... Francois Frans eikä Fransis. ehkä jostain löydän hyvän kielen ohjeita, koetan etsiä
Kirjoittanut: jorma, 04.05.2007 13:55


Jos asiat ovat mielessa, ne ovat mielessa. Ei se ole ulkomaasta kiinni, nicht wahr?


Ulkomaasta puheen ollen, on se kamalaa taas lahtea sinne synkkalaan.
Lentoaseman bussikuski on jo jarkytys. Naama kuin pyovelilla, eika koskaan ole opetellut sanomaan kiitos tai paivaa.

Odotushallin lapi kulkiessaan nakee kummallisen nakoista kansaa.
Kaikki hirveasti turvonneita, naiset seka miehet, jokaisella kaljasaavi nenan alla. Hirveissa rytkyissa. Joka toisella miehella musta nahkapusakka...
Totisia kuin Hiroshiman pelastuneet.
Miten siella taas jaksaa? Huonosti se on mennyt tahan asti... se jaksaminen.
Kirjoittanut: MikkoL, 04.05.2007 17:59


Jawohl, es ist wahr...

minusta olisi luonnollisinta käyttää alkuperäisen kielen mukaista nimeä

tässä taitaa olla kielen käytännössä eroa hallitsijoiden nimien ja muiden henkilönimien ja esimerkiksi katujen ja kaupunkien nimissä

vaikea olisi kartalta löytää Uuden Jorkin Leveätie

myös Henrik Ford kuulostaisi oudolta

Gustaf Vasa ei kuitenkaan soinnu oikein hyvältä eikä Francois I
Kirjoittanut: jorma, 04.05.2007 21:10


Niin se varmaan on, jos asiat kaivaa uutena jostakin kirjasta.

Olen vissiin liian vaativa ajatellessani, etta tuon kaiken tietaminen kuuluu yleissivistykseen.
MikkoL: minä vahvasti eppäilen, että et löydä yhtään historiankirjaa Ranskan uskonpuhdistuksesta, jossa Katariina de Medicin äidin hahmo kytketään tällä tavoin olennaisesti tapahtumiin. jos löydät, kerro minullekin!
Kirjoittanut: MikkoL, 04.05.2007 20:55


joo, tunnustan täydellisen tyhmyyteni tässäkin Ranskan uskonpuhdistuksen asiassa, sivistyksen puute on vakava

kai siitä koulussa jotain silloin puhuttiin, nykyään tuskin senkään vertaa.

meinaan kuitenkin jatkaa, hyvä jos korjaat, laajennat ja syvennät tekstiäni asiaa hyvin tuntevana

minusta oli mainio tuo Pärttyli sana, jäin sitä oikein miettimään

sen täytyy olla keskiaikaista Suomea, tulee mieleen porukkaa kylmässä kirkossa, jolle puhutaan Bartolomeuksesta ja Pariisin kauhuista.

Ei oikein jää suomalaiseen korvaan, niin kysyvät kirkon jälkeen että mikä ihmeen Pärttyli
Kirjoittanut: MikkoL, 04.05.2007 21:16


Henrik III kuoleman jälkeen protestaneille koitti hetken helpotuksen aika, kun kuninkaaksi nousi 1589 Henrik Navarrolainen (1553-1610).

Navarro on pohjois-Espanjassa Ranskan rajalla oleva maakunta, aikoinaan oma kuningaskuntansa.

Legendaarinen hugenottien sankari Henrik oli ratkaisevasti mukana kahden Katariinan pojan vaiheissa:

- Kaarle IX kutsui hänet kuolinvuoteelleen, kun omantunnon syytökset verilöylystä kävivät ylivoimaisiksi.

- Henrik III pakeni hänen leiriinsä, kun joutui tilille murhista ja Navarrolaisen leirissä hänet itsensä murhattiin.

Kuten kerroin, hänen ensimmäinen vaimonsa oli Katariina de Medicin tytär Marguerite de Valois. Ruhtinaalliset hääjuhlat 1572 olivat Pärttylin yön verilöylyn välitöntä taustaa.

Kuninkaana Henrik IV sai aikaan rauhan hugenottien ja katolisten välille. Hän antoi 1598 ns. Nantesin ediktin, joka antoi protestanteille monenlaisia myönnytyksiä.

Mutta tämä kaikki oli vain tyyntä myrskyn edellä.
Kirjoittanut: MikkoL, 04.05.2007 21:27


Sanotaan, että jokaisen suurmiehen takana on nainen.

Henrik IV Navarrelaisen kohdalla tämä nainen oli hänen äitinsä Jeanne d'Albret (1528-1572).

Voimakastahtoinen nainen, Navarren hallitseva kuningatar. Hänen puolisonsa oli Antoine de Bourbon, Vendômen kreivi.

Jeanne liittyi uskonpuhdistukseen ja määräsi, että kalvinismi on Navarren kuningaskunnan virallinen uskonto. Hän vaikutti voimakkaasti poikaansa, joka liittyi Ranskan hugenotteihin.

Kaksi vahvaa naista kohtasi Pariisissa, kun Jeannen poika Henrik Navarrelainen valmistautui hääjuhliin Katariina de Medicin tyttären Marguetin kanssa.

Jeanne sairastui yllättäen ja kuoli kaksi kuukautta ennen häitä.

Sanotaan, että Katariinan antama myrkky tappoi hänet.
Kirjoittanut: MikkoL, 04.05.2007 21:42


Henrik IV palasi katolisuuteen, mutta piti huolta hugenoteista. Monella tavalla hieno ihminen, kansa rakasti häntä ja antoi hänelle lempinimen "le bon roi Henri"

Marguerite, Katariinan tytär, oli hänen virallinen vaimonsa. Mitä lie kaveri ajatellut, kun anoppi oli myrkyttänyt hänen äitinsä?

Avioliitto oli rakkaudeton ja lapseton. Se peruttiin kirkon toimesta ja Marguerite vietti lopun elämäänsä Usson palatsissa Auvergnessä.

Henrikin elämän suuri rakkaus oli kuvankaunis Gabrielle d'Estrées (1571-1599). Kuningas oli kirkon puolesta vapaa uuteen avioilittoon, mutta yllättävä kuolema tempasi Gabriellen häneltä pois.

Henrik IV toinen vaimo oli Maria de 'Medici (1573-1642). Pari vihittiin kuninkaallisesti vuonna 1600. (Itse Rubens maalasi Marian muotokuvan).

Toukokuun 14, 1610, François Ravaillac niminen mies tunkeutui Henrik IV vaunuihin ja murhasi hänet.

Kuningas Henrik IV ratsastajapatsas on Pariisissa Pont Neufin luona, sillan, jonka hän rakennutti Seinen yli.
Kirjoittanut: MikkoL, 04.05.2007 21:48


Henrikin ja Marian ensimmäinen lapsi syntyi 1601. Henrik IV murhan jälkeen Maria oli Ranskan hallitsijatar kunnes poika kruunattiin nimellä Ludvig XIII (1601-1643).

Kodin perinne eli, sillä tämä kuningas sai lisänimekseen "Oikeudenmukainen"


Ludvigin XIII poika on ehkä Ranskan historian kuuluisin kuningas, Luis XIV Jumalan antama, Louis Dieudonné. (1638 - 1715) Aurinkokuningas.

Amadeen dramaattiset elämänvaiheet sijoittuvat Luis XIV aikaan ja niiden taustana on tässä pitkässä johdanossa kerrottu Ranskan uskonpuhdistus ja hugenottien asema tuossa yhä katolisemmaksi käyvässä valtiossa.
MikkoL: Johdannon taustatiedot perustuvat englantilaiseen Wikipediaan ja erinäisiin muihin lähteisiin.
Kirjoittanut: MikkoL, 04.05.2007 21:57


Lyhyenä yhteenvetona tästä pitkästä taustasta seuraavaa

Uusi testamentti käännettiin Ranskaksi Martti Lutherin innoittamana

Kristityt ryhtyivät lukemaan Raamattua, rukoilemaan ja laulamaan salassa katolisilta viranomaisilta.

Näitä lukijoita ryhdytiin kutsumaan hugenoteiksi, ja heidän lukumääränsä kasvoi nopeasti keskiluokan ja yläluokan parissa.

Liike levisi Pariisista maakuntiin, erityisesti etelä-Ranskaan.

Ranskan hallitsijasuvut ottivat uskonnon lipukseen valtataistelussa ja uskonpuhdistuksen asia muuttui nopeasti sotilaspoliittiseksi.

Ranskan Valois dynastian kuninkaat, Katariina de Medicin kolme poikaa, ontuivat molemmin puolin, kunnes tilanne räjähti lopullisesti käsissä Pärttylin yön verilöylyyn elokuun 24. 1572.

Valoisin hallitussuvun sammuttua Bourbon suvun kansan rakastama kunings Henrik IV auttoi hugenottien asemaa Nantesin ediktillä ja monin muin tavoin, vaikka oli palannut katoliseen kirkkoon.

Hänen murhansa jälkeen valtaan nousi hänen poikansa Ludvig XIII Oikeudenmukainen, Luis XIV isä.

Avaan aiheesta toisen palstan tämän johdannon jälkeen.