Amadee (6)

Ludwig XIV halusi paljon kaleereita Ranskan laivastoon, syytä en tiedä.

Kaleeri oli jo vanhahtava taistelualus tyyppi, miehistön kohtelu sietämättömän julmaa, mikä aiheutti kansassa napinaa, ja kaleeri oli heikoilla nopein purjein kiitävien fregattien ja laivatykistön kehittyessä.

Hitaat kaleerit eivät yleensä lähteneet kauas rannasta, mutta kyllä Englannin kanaalinkin yli kyllä joskus mentiin.


KUVIA VERKOSSA
aikalaisen maalaus ranskalaisesta kaleerista ja hollantilaisista sota-aluksista Amadeen ajoilta

piirros kaleeriorjien kuljetuksesta satamaan, etualalla oleva nuori mies voisi olla vaikkapa Amadee


Paolo Veronese Lepanton meritaistelua kuvaava maalaus, jossa taivaanjoukot osallistuvat sotaan


Barcelonan suuren kaleerin komea takaosa



Amadee antaa kaleeriorjan näkökulmasta ainutlaatuisen kuvauksen ranskalaisen aluksen kamppailusta elämästä ja kuolemasta rohkean brittiläisen fregatin kanssa Englannin rannikolla.

Amadeen elämän olisi pitänyt päättyä siihen, mihin hänen vierellään istuvien päättyi. Mutta Jeesus oli antanut enkeleille käskyn varjella häntä. Pelastuminen varmasta kuolemasta oli ihmeellinen.

Kirjoittanut: petsi

Minua henk. koht. kiinnostaa edelleen Amadeen kohtalo ja se, saiko yksikään laivan miehistöstä piston omaan sydämeensä Amadeen itsensä kertomusesta-uskonsa tunnustamisesta- ja käyttäytymisestä.

Joutuiko Amadee lopulta kärsimään muitakin rangaistuksia kuin kaleeriuden uskonsa takia ja miten hänen lopulta kävi.

Kirjoittanut: mama, 29.05.2007 20:36


Täytyy myöntää, että MikkoL osaa pitää jännitystä yllä. Meitä lienee monia, jotka mielenkiinnolla seuraamme Amadeen kohtaloa. Jotenkinhan hänen siitä täytyi selvitä, jos hän kerran on itse elämäntarinaansa kertonut.

Alkuun muuten ajattelin Amadeen olevan nainen. Johtuisikohan siitä, että nyttemmin nettiruukusta kadonnut Amadeuskin oli nainen. Kuin lienee.

Kirjoittanut: MikkoL, 29.05.2007 20:39


Amadeen kertomuksessa ei ole mainintaa, että rikollisista kukaan olisi ryhtynyt keskustelemaan hänen kanssaan uskonasioista.

itse näen hänen todistuksensa hieman toisesta näkökulmasta. enemmän meille kuin hänen aikalaisilleen tarkoitettuna. (Ei hänen tarinaansa vielä 1700-luvulla juuri yleisemmin tunnettu. Vasta myöhemmin se on alkanut levitä ympäri maailmaa.)


elämä on elettävä.

tämä on aika synkkä lause, jonka joku on joskus sanonut. meillä voi olla harhakuvitelma, että Herra pelastaa omansa kärsimyksiltä, sairaudelta, onnettomuudelta toisin kuin jumalattomat.

Amadeen kertomus osoittaa, että näin ei ole. Usko Jeesukseen voi itsessään tuoda syvää kärsimystä elämään tässä maailmassa, kuten hugenoteille kävi.

Kertomus osoittaa kuitenkin, että salliessaan kärsimyksen omalleen, Jeesus on siellä mukana. Hän ei heitä lapsiaan oman onnensa nojaan.


Lisää kuvia

Tämä komea maltalainen kaleeri on varmaan samaa kokoluokkaa kuin Amadeen soutama. Sitä katsoessa käy selväksi, että noita pitkiä airoja oli pakko liikuttaa tarkasti tahdissa.


Aikalaisen piirtämä kuva, pieni kaleeri saapuu satamaan


telakalle nostettu omaan aikaamme säilynyt kaleeri


orjat soutamassa rummun tahdissa

Kirjoittanut: mama, 29.05.2007 20:52


Luin alkukeväästä tuollaisen hömppäromaanin (joo, sorrun sellaiseen silloin tällöin). Siinä oli kehyskertomuksena hugenottivainot ranskassa. Näkökulma tosin oli katolisen köyhän tytön, joka alettuaan odottaa lasta hugenottimiehelle joutui pakkonaimisiin ja perheeseen muutettuaan joutui kääntymään hugenotiksi, vaikka salaa olikin katolinen. Sen kirjan perusteella sai hugenoteista melko taikauskoisen käsityksen. Kirjassa osa kyläläisistä pakeni Sveitsiin ja kylään jääneet poltettiin taloihinsa. (Tracy Chevalier: The virgin blue)


mielenkiintoista kun on kirjoitettu aivan toisesta näkökulmasta kuin Amadeen tarina. Tasapainottaa!

Kirjoittanut: MikkoL, 29.05.2007 20:57


kuva kaleerista suoraan ylhäältä, ihmisten keksimä helvetti merellä



aikalaisen piirros, huomaa hyvin korkea peräkoroke ja lähes vesirajassa oleva soutajien kansi

ryhmä kaleereja airot nostettuina


Espanjan komea kaleeri Reale, huomaa pitkä nokka joka toimi hyökkäyksen puskurina iskettäessä toisen aluksen kylkeen



kuva "sinä varmaan tarvitset paremman aamiaisen, maissihiutaleita, jugurttia, appelsiinimehua... paljon C vitamiinia"


kaleerin pienoismalli

eiköhän noista kuvista jo saa käsitystä, mistä on tuon laivatyypin kanssa ollut kyse



Amadee joutui uuden ajan laivaston kanssa hengenvaaralliseen tilanteeseen.

voimme hetken koettaa miettiä, millaista oli Lepanton tai Flandersin meritaistelussa, kun tuommoiset airomeret kohtasivat väkivaltaisesti.

kovassa vauhdissa tuo raskas puinen airo, jonka ääreen vanki on kahlittu, saattaa vääntyä voimalla soutajan päälle toisen kaleerin airoihin sotkeutuneena.

soutaja voi jäädä penkillään kahden kovalla voimalla vääntyvän airon väliin puristuksiin, hän ei pysty pakenemaan.

puulaivat syttyivät helposti tuleen purjeineen - ja aluksen uumenissa olevine kahlittuine miehineen.

ja tietenkin hukkuminen oli mahdollista, kun vihollisen puskuri murskaa aluksen seinän ja tunkee voimalla sisään.


Kirjoittanut: jorma, 29.05.2007 21:50


Levanton meritaistelu. Levantti.
Turkkilaisten ja venetsialaisten välillä.

MikkoL:
ok, kiitos

Kirjoittanut: MikkoL, 30.05.2007 06:24


Niin, siitä naisesta.

Ensinnäkin tämä on täysin teoreettinen juttu, en kuuna päivänä kirjoittaisi tällaista kenestäkään joka edes vihjaa minulle tämän suuntaisesta. siis ei perustu mihinkään tositapaukseen.

ulkonaisesti asiat ovat hyvin ja esikoisten seurakunta arvostaa miestäsi ja sinä arvostat häntä ja suojelet hänen mainettaan ja kunniaansa vaikenemalla.

mutta näin olet haudannut itsesi omaan elinkautiseesi, omaan kaleeriisi, jossa teet henkisesti raskasta soutuasi päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen.

perustava tunne on pelko. sillä miehesi voi olla hyvin mukava mutta kun on sillä päällä, hän purkaa sen nyrkein ja ruoskaniskuin sinuun, arvaamatta, niin että silmissä säkenöi ja kipu voi tuntua monta päivää. sinun bastinadosi.


tätä on kestänyt kauan, vuosia, ja jotenkin vain olet jaksanut, lasten tähden, miehesi tähden ja itsesikin tähden, sillä toki rakastat häntä, väkivaltaisuudestas huoliamtta.

jotenkin kuulut hänelle kuin omaisuus, jota hän saa kohdella miten lystää. ehkä koet ansaitsevasi sen ostain syystä.

eristys ja hiljaisuus on täydellinen eikä kahleista ole tietä ulos. ihmisten neuvot tuntuvat hajottavan liittosi, "avioero" ei ole vaihtoehto.


toivoton tilanne, elinikäinen rangaisuts, kunnes väsynyt ruumiisi kuopataan kirkkomaahan, ehkä jonkun päähän sattuneen lyönnin auttamana henki on hiljalleen lähtenyt?

ei näin

katso tuota Amadeen kaleeria. näkymättömissä ihmisiltä, kaukana mereltä, orjapiiskurin armoilla, äärettömän raskaassa päivätyössä, elinkautisessa.

mutta hän ei ollut yksin.

Jeesus oli siellä. kun hän lyö sinua hän lyö Jeesusta.


en tiedä miten Jeesus sinun kohdallasi tulee apuun, mutta hän tulee. ei sinun rukoustesi tähden tai asiaa sivusta huolestuneina seuraavien ystäviesi takia, mutta ne ovat avuksi.

hän tulee lähimmäisen kautta. yhtenä päivänä sinun on rikottava tuo omertta, hiljaisuus, ja avauduttava

mutta vasta sitten kun olet täysin varma että voit tuohon toiseen luottaa.

siitä se hiljalleen alkaa, vapautuminen ja tilanne muuttuu kohdallasi, pääsi nousee kohti taivasta ja tajuat, Jumala ei ole luonut sinua miehesi nyrkkeilyharjoituksia varten.

valo alkaa koittaa päivä päivältä, hetki hetkeltä ja yhä useammat ihmiset tulevat enkelten lisäksi kotiisi.

sinä saat olla siunaukseksi heille, sanomattomien hiljaisten kärsimysten keskellä yksin kasvanut Jumalan lapsi.

näin kävi Amadeelle.


ihmiset, ammattilaisetkaan, eivät osaa hoitaa asiaa niin, ettei miehesi maine mene ja vahinko tapahdu.

mutta Jeesus osaa. Seuraa hänen johdatustaan askele askeleelta myös puhuessasi ihmisten kanssa.

älä käytä elisa.fi tms sähköpostia vaan avaa eri nimellä hotmail tai yahoo. älä kirjoita kotoa, sillä kotikonetta voidaan vakoilla, vaan katukahvilassa naputtele kaikessa rauhassa. sitä ei kukaan koskaan saa tietää.

merituuli puhaltaa raikkaana, keskiyö on ohi ja aamu sarastaa taivaanrannalla


Kirjoittanut: Olli, 30.05.2007 09:38


Kaleerien kuvauksista tulee
mieleen kysymys siitä mitä
niillä kuskattiin..? Jos ne
olivat orjia ja airoja täynnä,
ei sinne paljon sotaväkeä
enää mahtunu... Ei ihme että
niitä täytyi sitten olla
paljon, jos niillä maailmaa
yritettiin valloittaa.


Kirjoittanut: jorma, 30.05.2007 09:39
Ei ole yritetty.


hyvä kysymys
viikinkien soutamissa kaleereissa soutajat olivat itse sotilaita eikä sinne muita mahtunutkaan.

keskiakaiset ja uudenajan alun kaleerit olivat sekä henkilöiden kuljetuksessa (pyhiinvaeltajia esim)ja arvolastin kuljetukseen mutta etupäässä sota-aluksia.

tarkoitus oli päästä lähituntumaan ja käydä käsiasein vihollisen kimppuun, työntää ehkä keulan pitkä puskuri toisen kylkeen ja upottaa se vetämällä "peruutusvaihde" päälle tosi äkkiä kun kylki on hajalla.

venetsialainen kaleeri oli keskimäärin 42m pitkiä, 4.1m leveitä ja painoivat noin 140 tonnia.
24 penkkiä, 138 soutajaa
10 upseeria
65 merimiestä, henkilökuntaa


Barcelonen merimuseossa oleva rekonstruoitu Real oli erittäin suuri, 239 tonnin alus 60m pitkä, 6.2m leveä
290 soutajaa
400 henkilökuntaa ja sotilaita
sotilaat oli asetettu 50 50 50 perään keskelle ja keulaan


Kirjoittanut: jorma, 30.05.2007 10:37


Viikingeillä ei ollut kaleereja.

Meritaistelut olivat alusten huonon merikelpoisuuden takia laivan kannella käytäviä maataisteluja.

Ne ovat saaneet alkunsa Kreikan kolmisouduista, triereistä.
Roomalaiset isonsivat ne kaleereiksi.


Kirjoittanut: MikkoL, 30.05.2007 10:48


Merenkulun historiassa viikinkien soutamat hyvin merikelpoiset, pitkät, purjeella varustetut veneet luokitellaan tietääkseni kaleeriksi. He ylittivät niillä jopa Atlantin.


Kirjoittanut: jorma, 30.05.2007 10:51


Kävivät siis ihan Nyyjorkissa?
Onka se patsas heiltä?


Kirjoittanut: MikkoL, 30.05.2007 20:01


kyllä ne norjalaiset osasivat pistää ranttaliksi, pitivät tuota laivaansa niin suuressa. että isot päälliköt polttohaudattiin niihin.

Eivät uudessa yorkissa, mutta ihan vanhassa Yorkissa mellastivat oikein tosissaan, jos en väärin muista.

niin siitä patsaasta.

Oli meillä jorman kanssa aiemmin
vähän puhetta Ranskan vallankumouksen merkityksestä ja hugenottien roolista

tuo patsas siellä on Ranskan lahja ja väkevä muistutus tuon lahjakkaan kansan merkityksestä oman aikamme ainoan sotilaallisen ja taloudellisen supervallan historiassa.


Amadeen elämä tuli käännekohtaan kesällä 1708 kun hän oli ollut seitsemän vuotta kaleeriorjana Ranskan laivastossa.

jotta tuo ei menisi ohi pikaisella lukemisella, toistan. Vuonna 1708 Amadee oli ollut seitsemän vuotta kaleeriorjana.


onkohan se niin että suomalaiset tuomioistuimet pistävät murhamiehen elinkautiseen niin se on joku tuollainen 10 12 vuotta ja hyvällä käytöksellä pääsee joskus 7 vuoden jälkeen vapauteen? en ole varma näistä lukemista.

nykyajan mittapuiden mukaan siis 7 vuotta hyvin hoidetuissa, puhtaissa selleissä, ja jatkuva terveydenhoito, ylöspito, harrastusten tarjoaminen, psykologinen ja hengellinenkin apu ja muu hyvä vankeinhoito katsotaan ankaraksi rangaistukseksi.


tapahtumiin vaikutti englantilainen Smith niminen mies, joka oli salaa katolinen. Englannissa oli katolisilla kovat oltavat, anglikaanit vainosivat heitä lähes yhtä verisesti kuin Ranska hugenottejaan.

Kuningatar Anne (1665-1714), Stuart suvun viimeinen hallitsija, antoi hänelle johdettavaksi 70 tykin sotalaivan. Mutta mies vei laivan Gottenburgin satamaan ja myi sen siellä tykkeineen kaikkineen.

Hän matkusti sitten Pariisiin ja tarjoutui kuningas Ludwig XIV palevelukseen. Aurinkokuningas otti hänet vastaan ja lupasi kapteenin aseman heti kun sellainen vapautuisi. Sitä odotellessa hänen tulisi mennä Dunkirkin satamaan herra Langeronin omistamaan kaleeriin.

Amadee oli tuossa aluksessa orjana.


Smith oli innokas käymään katolisten vainojen takia vihatun kotimaansa kimppuun.

Hän ehdotti, että ranskalaiset menisivät polttamaan rannikon kaupunkeja, Thames joen suulla olevan Harwickin ja sen lähellä olevia asutuksia.

Näin päätettiin, ja kuusi kaleeria lähti Dunkirkista soutamaan kanaalin yli. Neljän tavoite oli kaapata kauppalaivoja rikkaine saalineen ja kahden, toinen niistä kommodori de Langeron kaleeri, jota Amadee oli soutamassa, hyökkäisivät ja valtaisivat englantilaisen fregatin.

Tämä oli uhkarohkea suunnitelma, vanhanaikainen kaleeri modernia fregattia vastaan. Amadee oli menettää tässä edesvastuuttomassa meriseikkailussa henkensä. Monet menettivät.


Thamesin suulle saapuneenn fregatin suojaamien kauppalaivojen kimppuun lähti siis neljä kaleeria ja de Langoren kaleeri ja toinen hyökkäsivät niitä suojaavan sotalaivan kimppuun.

Sana fregatti tuo mieleeni usein suomalaisen kansanlaulun "Kai muistat sä kannella kun fregatin" melodian. En vain enää muista sen haikeita sanoja.

Suomen Joutsen on arvokkaan valkoisena ankkurissa Aurajoessa. Komea alus on fregatti, joka palveli Suomen laivaston koulutuslaivana 1930-1939.

Jos olet sen Turus' nähnyt (en ole varma onko rannalla täl puolen vai tuol puolen) ymmärrät oitis, että pienemmänkin fregatin kimppuun käyminen kaleerilla on vähintääkin uhkarohkea yritys.

kommodori de Langeron


Kirjoittanut: jorma, 31.05.2007 12:18


Johannes Krysostomos vertaa Vanhaa ja Uutta testamenttia kahteen airoon, joita käyttämällä ihmisen tulee ohjata olemuksensa alus
taivaalliseen satamaan. Hänen mukaansa ilman niitä on mahdoton ylittää synnin valtamerta.
Hän jopa sanoo: “Sillä mahdotonta, mahdotonta on pelastua lukematta Jumalallisia Kirjoituksia.” (MikkoL)
-----
Kumma, ettei itse käyttänyt niitä


Toisella palstalla puhuttiin referenssistä.

Jos sanotaan, että kirjassa lukee jotain, jota siinä ei lue, se ei ole referointia.

Jos on, on sitten aivan yhtä hyvin referoitu, jos sanoo siihen: "ei lue siinä niin".


Kirjoittanut: hibernatus, 31.05.2007 12:48


Jorma arveli, ettei ketään joka olisi julistanut "puhdasta Jumalan sanaa" miljoonakaupunki Konstantinopolissa olisi kutsutt nimellä Kultasuu (eli Khrysostomos). Kannattaisi tutustua Johannes Krysostomoksen elämäkertaan ja katsoa sieltä, mitä hän suorapuheisuutensa vuoksi joutui kärsimään. Alkajaisiksi voisi vaikka lukea Johannes Krysostomosta käsitelleen artikkelin, jonka kirjoitin Ruukku-lehteen pari vuotta sitten, siinä se on pääpiirteissään. Mutta jos ei viitsi, niin paljastettakoon tässä, että Johannes Krysostomos ei suinkaan kuollut arvostettuna piispana Konstantinopolissa vaan maanpakoon karkotettuna Komanassa Mustan Meren rannalla nykyisessä Abhasiassa (Gruusiasta eroon pyrkivä autonominen tasavalta).


Aikaisemmassa keskustelussa mainittiin myös sana 'pyhittäjä'. Pyhittäjiksi ortodoksisessa kirkossa kutsutaan munkkeja ja nunnia, jotka kirkko on kanonisoinut pyhinä kunnioitettaviksi. Sana tulee kuulemani mukaan karjalan kielestä, jossa pyhittämisellä tarkoitetaan kilvoittelua. Eli yhtä hyvin voitaisiin puhua "kilvoittelijaisistä". Piispoista tuota nimitystä 'pyhittäjä' ei käsittääkseni yleensä käytetä. Siksipä Johannes Krysostomoksesta tavallisesti käytetään vain nimitystä 'pyhä'. Jos halutaan tarkempi nimike, niin sitten 'pyhä isä esipaimen Johannes Krysostomos', näin varsinkin häntä puhuteltaessa.


Kirjoittanut: jorma, 31.05.2007 13:17


Laestadiolaisittain sanoen:

Joka pahana uskoo,
se pyhänä pysyy.

Siinä ei ole tätä geronimojen
henkeä....

Eero H. sanoi: Hätä panee uskomaan.


Parahin Hibernatus est:

Miksi Krysse karkotettiin:

1) Puhui kansalle synnistä
2) Tuli kollegoiden tai keisarin
kanssa riitaa

Kumpi


Kirjoittanut: hibernatus, 31.05.2007 13:36


Jokainen pyhä tuntee itsensä pahaksi, mutta yhdenkään pyhän pyrkimyksenä ei voi olla pysyä pahana, vaan pyrkimys on tulla pyhäksi. Jos ei tällaista pyrkimystä ole, ihminen elää erossa Kristuksesta eikä pelastu.

---

Krysostomos karkotettiin, koska hän julkesi kohdistaa saarnansa myös hallitsijoihin, eikä pelkästään rahvaaseen, jota tietysti olisi saanut kurittaa vaikka millä mitalla, koska rahvaalla ei kyseisessä valtakunnassa ollut mitään valtaa.

Kirjoittanut: jorma, 31.05.2007 14:22


Niin, meillä se pyhäksi tuleminen on uskossa, koska Kristus on pyhyytemme.
Se lähtee siis eri järjestyksessä kuin teitillä, sano.


Mitä K. sanoi keisarille, että hän suuttui ja karkoitti?
Kirjoittanut: hibernatus, 31.05.2007 15:31


Niin, teitillä ja meitillä taitaa tosiaankin olla eri usko, siksipä me kai eri kirkkoihin kuulummekin... :)

---

Krysostomos muistaakseni haukkui keisarinnaa Iisebeliksi, eikä keisarinna tykännyt...


Kirjoittanut: hibernatus, 31.05.2007 15:33


Niin täsmennettäköön, että onhan meidänkin pyhyytemme Kristus, mutta meidän Kristus ei ole vain joku kaukana taivaassa oleva juttu, johon uskotaan, vaan se on ihan konkreettinen juttu, johon yhdistytään kirkossa, ja joka sitten väistämättä tulee esiin myös teoissa.


Kirjoittanut: Patu, 31.05.2007 15:44


"onhan meidänkin pyhyytemme Kristus, mutta meidän Kristus ei ole vain joku kaukana taivaassa oleva juttu, johon uskotaan, vaan se on ihan konkreettinen juttu," Hibbe

Minä uskon, kuten varmaan moni muukin täällä kirjoittava, että Kristus on lihaksi tullut Jumala ja ihminen, joka on edelleen lihassa. Hänessä me olemme ja elämme. Hän ei ole mikään abstrakti juttu, koska on konkreettisesti läsna kasteen ja alttarin sakramenteissa.

Näin uskon Hibbenkin uskovan. Eikä tarvitse hiekkalaatikolla kinata, että meitin isä on vahvempi kun teitin, koska Hän on sama isä.


Kirjoittanut: MikkoL, 31.05.2007 15:45


oppikeskustelut ovat käynnissä Moskovan ja Turun välillä, nämä keskeiset aiheet joita pidätte esillä ovat siellä varmaan myös keskustelun aiheina.

jatkan tässä Amadeen tarinan kelaamista



ilta oli viiden maissa kun neljä ranskalaista kaleeria piiritti ja pysäytti englantilaiset kauppa-alukset, jotka koettivat päästä Thames joen suusta sisään.

Fregatin kapteeni näki tilanteen ja viestitti kauppalaivoille "kaikki miehet purjeisiin" ja käski niiden yrittää päästä Thames joelle jos mahdollista.

Fregatti aloitti heti hyökkäyksen lähinnä olevaa kaleeria vastaan, jota kommodori de Langeron johti ja jossa myös Amadee oli airoihin kahlittuna.

Toinen fregattia vastaan lähtenyt kaleeri oli jäänyt jostain syystä kauas taakse. Kommodori arveli voivansa kaleerillaan kamppailla fregattia vastaan, lienee ollut vanhemman sukupolven miehiä...


Tultuaan kantomatkan etäisyydelle kaleeri ampui tykeillään koko laidallisen kohti fregattia.

Amadee kertoo, että "hiljaisena kuin kuolema fregatti lipui meitä kohti, ampumatta laukaustakaan. Mitään muuta ei kuulunut kuin veden kohinaa sen kokasta"

Kommodori oli nyt varma, että fregatti aikoi antautua hänelle ilman taistelua, pelästyen komeaa kaleeria ja sen kannella olevaa pientä tykistöä.

Taitaa olla niin, että kuten tämä tyhmä komentaja, väärä mies väärällä paikalla on usein sodassa kuoleman palveluksessa.



kaleeri jatkoi täyslaidallisiaan sen kuin kerkisi, kuoleman hiljaisen siron fregatin lähestyessä sitä nopeasti.

Kommodorin lisäksi jo muutkin upseerit alkoivat riemuita, että jos se ei antaudu, se upotetaan kohta tykkitulella.

Kaleerin sotilaat valmistautuivat nyt kaleerin perinteiseen taistelutapaan. Miehet olivat valmiina sotakirveineen, keihäineen ja miekkoineen ja odottivat, että kaleerin pitkä nokka upotettaisiin fregattiin ja he nousisvat sen kannelle.



Mutta voi hirveätä.

Tämä ei ollut kauppalaiva eikä kaleeri vaan sen ajan hengenvaarallinen taistelualus, kokeneen kapteenin johtama fregatti.

Lähituntumassa taitavasti purjehtiva englantilainen alus teki äkkikäännöksen ja oli kaleerin vieressä.

Kaleerista heitettiin vanhan taktiikan mukaan fregattiin paksuihin köysiin sidottuja rautakoukkuja, joilla alukset sidottiin toisiinsa.

Mutta sitten alkoi järkyttävä ihmisten teurastus.


Fregatin raskas laivatykistö avasi nyt tulen, mutta raskaiden kuulien sijasta ne oli ladattu kevyellä raudalla (engl. grapeshot).

Voimme verrata tätä sotilaskiväärin sijasta katkaistuun haulikkoon, joka tappaa aina lähietäisydeltä ammuttaessa.

Raskaiden kuulien sijasta kaleerin kantta pyyhki tulisen terävän raudan sade, jokainen laukaus fregatista sattui joihinkin ahtaalla kannella seisovista.

Fregatin mastoissa olevat miehet heittelivät lisäksi kaleerin kannelle sen ajan kranaatteja kuin raesateessa.

Kaleerin omat koukut ja köydet pitivät sitä kiinni tässä rautaisessa kuoleman otteessa ja kaleerin miehistö oli pakokauhun vallassa.



Viitisenkymmentä englantilaista sotilasta nousi nyt kaleerin kannelle ja lyöden terävillä miekoilla oikealle ja vasemmalle, he kaatoivat sotilaita.

Airoihin kahlittuihin orjiin he eivät koskeneet.

Mieti hetki ja koeta kuvitella tilannetta. Ihminen ihmistä vastaan, raudan repimiä ruumiita kannella ja meressä, hirveä jyske joka peittää kuolevien tuskanhuudot, suolet kannella, verta joka paikassa.

Englantilaisten merimahti oli nousussa ja kohta ei kukaan kyennyt heitä vastustamaan merellä. Amadeenkin silminnäkijän kertomus auttaa meitä ymmärtämään Ison Britannian nousua.



Kalliin hinnan uhkarohkeudestaan maksanut ranskalainen kommodori joutui nyt sellaiseen hätään, että hän antoi merkin muille kaleereille tulla apuun.

Kauppalaivoja piirittäneet neljä kaleeria lähtivät oitis liikkeelle kohti taistelua, ja kaikki brittien kauppalaivat pääsivät turvaan Thames joelle.

Sankarillinen fregatti pelasti ne kaikki.



Orjien käskettiin soutaa ja kyllä he sitten myös soutivat. Alle puolessa tunnissa kaikki kuusi kaleeria oli tämän yhden fregatin ympärillä.

Suurin vaikeuksin nyt täysin ylivoimaiset ranskalaiset onnistuivat nousemaan fregatin kannelle ja lopulta kaikki henkiin jääneet englantilaiset olivat vankina.

Kapteenia lukuunottamatta. Hän oli linnottautunut fregatin hyttiin ja ampui sieltä lakkaamatta. Ranskalaiset kehottivat häntä antautumaan, mutta kapteeni vastasi vain luodein ja huutaen, että hän aikoi räjäyttää fregatin ruutikellarin.

Se olisi ollut kaikkien kuuden kaleerin loppu, kun niiden ympäröimä fregatti olisi valtavalla paukauksella räjähtänyt kappaleiksi.



Nyt päätettiin yrittää ottaa kapteeni elävänä tai kuolleena, ja kaksitoista miestä lähti kersantin johdolla kohti hyttiä.

Fregatin kapteeni ampui kersantin ja toiset pakenivat, kun huomasivat että hän voi lähettää heidät yhden toisensa jälkeen täältä parempaan maailmaan.

Ranskalaiset yrittivät nyt suostutella häntä antautumaan, ja nähtyään että kaikki kauppalaivat olivat kamppailun kuluessa päässeet turvaan, kapteeni suostui lopulta.

Miehet olivat kovin hämmästyneitä, kun hytistä tuli ulos pieni, kalpea ja kyttyräselkäinen mies, mitättömyys, joka oli yksin saanut kokonaisen kaleerilaivaston suuriin vaikeuksiin.



Tässä kuvatun meritaistelun kuluessa Amadee oli kasvotusten kuoleman kanssa.

Kuten sanottu, de Langeron kaleeri oli tyhmästi sitonut itsensä koukuilla kiinni fregattiin.

Amadee kertoo, että hän istui soutajan penkillä, jossa hänen lisäkseen oli neljä muuta ranskalaista ja yksi turkkilainen orja.

He olivat täsmälleen englantilaisen tykin kohdalla, ja jos Amadee olisi nostanut kätensä hän olisi voinut koskettaa sen putkea. Tykki oli ladattu kuolettavalla haulien tapaisella rautapanoksella.

Muut hänen vierellään istuvat alastomat soutajat painautuivat niin litteiksi kuin kykenivät penkille. Amadee tajusi, että juuri siihen suuntaan tykki sojottaa ja koetti istua niin pystyssä kuin kahleissan kykeni.



Amadee katseli, kuinka tykkimies jonka tehtävänä oli laukaista ladatut tykit yksi toisensa jälkeen tuli savun ja paukkeen seassa kohti tätä raskasta tykkiä sytytyssoihtu kädessään.

Amadee kertoo itse varman kuoleman lähestyessä "rukoilin kiihkeästi Jumalaa, enkä ole koskaan kokenut sisälläni sellaista sisäistä vakuutusta Jumalan armosta, oli edessä sitten elämä tai kuolema."

Hän ei päästänyt tykkimiestä silmistään, istui niin suorana kuin kykeni ja näki, miten englantilaisen ampujan soihtu kosketti kuolettavaa tykkiä.



Kukaan muu ranskalainen kaleeriorja ei ole säilynyt hengissä kertomaan tällaista tarinaa.

Ymmärtääkseni Amadeen kertomus on ainoa historiasta säilynyt silminnäkijän kuvaus fregatin ja kaleerin kohtaamisesta.

mahdollisesti se on ainoa autenttinen kaleeriorjan kertomus, joka meillä ylipäätään on. Tästä en ole kuitenkaan aivan varma.



"Laukaus tyrmäsi minut täysin ja lensin niin kauas kuin kahleet antoivat periksi. En tiedä kuinka kauan olin siinä maannut ranskalaisen luutnantin ruumiin päällä, joka oli kuollut jo aikaisemmin. Kun lopulta heräsin tajuihini ja näin makaavani kuolleen päällä, ryömin takaisin penkilleni.

Oli niin pimeä yö, että en nähnyt verta enkä ympärilläni olevia tuhoa ja kuolemaa. Arvelin, että muut penkillä istuvat olivat edelleen pelon vallassa ja makasivat penkillä hiljaa välttääkseen huomion. En tuntenut lainkaan kipua ja arvelin että olin säilynyt vahingoittumattomana"



"Minua alkoi huvittaa toisten orjien liikkumaton hiljaisuus, joiden edelleen olevan siinä asennossa, jossa heidät viimeksi näin. Pukkasin vierelläni olevaa ja sanoin "Hei, nouse jo" mutta en saanut vastausta ja oli pimeää kuin Egyptin yössä.

Turkkilainen Isouf oli usein sanonut, ettei hän tiedä mitä pelkon on. Hän oli aina niin totuudellinen ja rehellinen. Kiusottelin häntä nyt ja sanoin "Hyvä ystävä, voit nousta, ole taas yhtä rohkea kuin aina, annas minä autan sinua.

Ojennuin häntä kohti ja tartuin hänen käteensä. Vereni hyytyy vieläkin kun muistan, miten käsi irtosi kylmänä ja kuolleena. Auringon vihdoin sarastaessa näin että kaikki olivat kuolleet, vain minä olin hengissä"



Amadee oli ainoa, joka tuon kaleerin orjista selvisi hengissä. Pian hän huomasi, että oli haavoittunut, ei kivusta vaan verestä, joka vuosi hänestä kolmesta eri kohdasta.

Kaleeriorjana Amadee ajatteli, että kaikki nuo olivat nyt päässeet vapauteen kuoleman kautta, mutta hänen vankeutensa yhä jatkuu.

Punaista ristiä ei tuolloin vielä ollut, ei kunnollista tietoa tulehdusten hoidosta tai anestesiasta. Amadee ei sitä kerro, mutta epäilen että kukaan ei itse asiassa mitätöntä orjaa hoitanut.

Kuolkoon jos on kuollakseen.

Amadee kärsi vakavista haavoistaan pitkään mutta kun hän oli hieman toipunut, hänet pantiin taas airon ääreen kaleeria soutamaan.



miten tuon nyt osaisi kertoa niin, että lukija voisi eläytyä Amadeen paikalle.

Kaleeri on raudoilla kiinni kylki kyljessä fregattiin. Hän on raudoilla kiinni penkissään. Raskaan rautaromulla ladatun tykin putki sojottaa häntä kohti niin että hän voisi sitä kädellään koskettaa.

Näitä varmaa kuolemaa kylväviä tykkejä on rivissä ja sieltä tallustaa mies sytytin kädessä.

Amadee korostaa katsettaan, hän tapitti herkeämättä tuon tyypin lähestymistä, joka paukautti tykin toisensa jälkeen lähestyen häntä.

Kyllä siinä olisi rukous lähtenyt kovemmankin kaverin sydämestä kohti taivaan Jumalaa.

Amadee joutui odottamaan varmaa kuolemaa, mutta hän ei ollut yksin. Jeesus täytti hänen sydämensä varmuudella Jumalan armosta.

Näin hän itse meille kertoo vuosisatojen takaa.

Että jos tuossa tilanteessa Herra on lähellä ja voi auttaa, niin eikö sitten meidän huoliemme keskellä?

Vaikka ukko nahkavyöllä hakkaisi.



toistan hyvin tärkeän yksityiskohdan Amadeen kohdalla

ateisti tai skeptittiko voisi sanoa, miten kaveri joutui tuollaiseen tilanteeseen, jos oli Jumalan lapsi.

vastaus on, että siinä tilanteessa oli ihmisiä, Jumalan luomia, ja Hän oli itse oman palvelijansa kautta siellä läsnä kaleeriorjana.

Sellaistakin Jeesus on soutanut, Amadeen kanssa. kyllä hän nämä meidän loukkomme tuntee, pohjia myöten.


Katulähetyksen rakastettu laulu

"Niin alhaalla ei kukaan kulje, ettei siellä Jeesus ois. Hän ei ketään luotansa sulje, eikä karkoita yhtään pois.

Maan alimpiin paikkoihin astui hän kantaen ristiään. Ja viittansa verehen kastui, repi piikit ne puhtaan pään.

Niin alas vei polkunsa mainen, tuo tuskien raskas tie, kuin missä vain syntinen nainen sekä ryöväri yössä lie.

Ei kieltäjän kurjankaan kohtaan hän vältä, vaan luokseen käy, ja rakkaus silmistä hohtaa eikä kostoa, vihaa näy.

Ja alemma vieläkin tulla hän tahtois, jos siellä ken on tunnolla haavoitetulla, hänet korjaisi taltehen" (Hgl 175:1-5)


Kirjoittanut: jorma, 31.05.2007 18:07


Niin täsmennettäköön, että onhan meidänkin pyhyytemme Kristus, mutta meidän Kristus ei ole vain joku kaukana taivaassa oleva juttu, johon uskotaan, vaan se on ihan konkreettinen juttu, johon yhdistytään kirkossa, ja joka sitten väistämättä tulee esiin myös teoissa. (Hibernatus)
------------
Vähän olet kuunnellut omien sukulaistesi kokemuksia ahdistuksesta ja uskomisesta!!
Miten Kristus on sydämessä...

Kovin on kylmää uskoa.

Muttaa, kivaa, että sulla on noita tekoja joita muistella ja näyttää..

Kirjoittanut: mama, 31.05.2007 18:16


Että sukukin pitää vetää mukaan, kun asialliset argumentit loppuu. Hyytävän kylmää. Tulee mieleen eilinen jäätelöannos, jonka söin spicy icessä: tropical split, tai jotain sinnepäin. Oli siinä hedelmiä: säilykekirsikoita ja jäisiä kiiwinkappaleita.


Kirjoittanut: jorma, 31.05.2007 21:11


En usko, että nuoruuden kokemukset luterilaisuudesta tai lestadiolaisuudesta ovat olleet Hibbelle pelkkää
"yksisilmäistä Laestadiusta ja Lutheria".

Uskon, että hyvin selvästi on lähipiirin elämässä
tullut esiin se, miten syntinen saa uskoa kaikki armosta anteeksi,
i l m a n näitä ansiosidonnaisia lisäsiivekkeitä. Raamatulla perustellen.

En ainoastaan usko, vaan tiedän.

Muisto siitä jää taatusti mieleen.

Se säilyy sydämessä, lähtipä asianomainen sen jälken mihin luostariin tai munkkikuntaan tahansa.

Uskon myös, että tässä asiassa sydän on järkeä viisaampi.
Kapinoida ja järkeillä voi miten vaan, mutta Jumalalla on viimeinen sana.


Kirjoittanut: hibernatus, 31.05.2007 21:31


Olkoon. Hengellisesti sokealle nämä asiat eivät näytä valkenevan, vaikka miten selittäisi. Aina kaikki väännetään mahdollisimman pahansuovasti mahdollisimman kieroon, ja sekaan sotketaan vielä suvut ja kaikki. Eiköhän tämä ole jo nähty. Yhä enemmän ja enemmän alkaa selvetä päätös jättää Ruukku ensi kerralla tilaamatta, ja nämä keskustelut lukematta.
MikkoL:
no jospa et liittyisi näiden kavereiden ruukku-uhrien pitkään listaan noin helposti. nöyryyttä ja kärsivällisyyttä tarvitaan


Kirjoittanut: petsi, 31.05.2007 21:45



Ei näytä nuo Yksimielisyyden ohjeen loppusanat menneen perille, siksi vielä pieni katkelma:
"Nuo opettajat viittaavat isiltä poimittuihin todistuksiin vastoin isien omaa tarkoitusta, aivan kuin he vääristelevät myös Kristuksen testamentin yksinkertaiset, selkeät ja kirkkaat sanat ja Pyhän Raamatun selvät todistukset. Tämän he tekevät tieten tahtoen."
Kirjoittanut: petsi, 31.05.2007 22:09



Miten Amadee selvisi kuiville ?
MikkoL:
Amadee selvisi kuolemanvaarasta ainoana hengissä aivan ihmeellisesti. tämä on siis tosi tapaus. kertomus jatkuu hyytävällä talven kuvauksella ja eräillä muilla vaiheilla ennen kuin vapaus koitti.


Kirjoittanut: jorma, 31.05.2007 22:48


Ei tässä sukua ole mihinkään sotkettu.

Uskon, että kodin raitis uskonperintö
säilyy muistissa vuosikymmenet.
Se ääni voi yllättäen kuulua luostarin hiljaisuudessakin.

Isäsi muuten ymmärsi uskon vanhurskauden harvinaisen kirkkaasti. Oli aina ilo keskustella.
MikkoL:
poika näkee syviä ja laajoja hengellisiä maisemia toisessa kirkossa. minusta hänen kanssaan on ilo keskustella, älä karkoita häntäkin nettiruukusta kovilla kirjoituksillasi


Kirjoittanut: MikkoL, 01.06.2007 08:02


entäpä jos Hibernatuksen isä on ylpeä pojastaan?

katsos, sellainen kirja kuin Raamattu

siellä kuvataan taivaallista jumalanpalvelusta.

jos sanoisin alikanttiin, Ilmestyskirjan kuvaus muistuttaa huomattavasti enemmän ortodoksista liturgiaa kuin oikeauskoisten Pohjolan heränneiden askeettisia ja Sanaan keskittyviä seuroja.

ehkä Hibernatuksen isä ajattelee, että tämä poika etsii hengellisiä aarteita valtavasta 2000 vuoden kristillisestä sivilisaatiosta ja kirkosta, hengellisestä valtauomasta joka halkoo maailmanhistoriaa ja ihmiskunnan vaiheita

sen sijaan että tyytyisi vähän yli 150 vuoden ikäiseen hengelliseen virtaukseen, jossa teologisesti kouluttamattmat maallikot rakentavat ajatuksiaan kirkkoisä Laestadiuksen saarnojen varaan.





etkö sinä jorma voisi hoitaa ihmisiä sen sijaan että saatat heitä voimaan huonosti täällä?

Hibernatus on vaatimattomalla tavallaan ja alleviivaamatta tuonut tänne nettiruukkuun aivan huikeita ajatuksia ja näkökulmia

menevät vähän kuin vesi sorsan selästä

esimerkiksi tuo mitä hän opetti pyhän Johannes Krysostomoksen arvonimistä. "esipaimen kun häntä puhutellaan"

Hibernatus ei sanonut "kun häntä muistellaan" vaan "puhutellaan"

noin mahtavaa teologiaa en ole pitkään aikaan lukenut, todellakin, kuten Jeesus itse sanoi, Jumalalle kaikki elävät.


Kirjoittanut: jorma, 01.06.2007 09:21


Oletko yhtään ajatellut, että nöyryys ja parannus koskisi sinua itseäsikin?
Jäisi pois tuo katkeruus menetetyistä asemista. Voisit keskittyä itse asiaan.


Kirjoittanut: MikkoL, 01.06.2007 09:49


minua aivan oikeasti harmittaa kun luen kirjoituksiasi hibernatukselle

eihän asia minulle kuulu, en kumpaakaan teistä henkilökohtaisesti tunne

reagoin siihen mitä näen, ja se on puoleltasi tosi rumaa

miksi, warum?



"Piispoista tuota nimitystä 'pyhittäjä' ei käsittääkseni yleensä käytetä. Siksipä Johannes Krysostomoksesta tavallisesti käytetään vain nimitystä 'pyhä'. Jos halutaan tarkempi nimike, niin sitten 'pyhä isä esipaimen Johannes Krysostomos', näin varsinkin häntä puhuteltaessa."

näin varsinkin häntä puhuteltaessa.

mikä lause!



tuo ei ole luterilaista teologiaa eikä edusta Lutherin näkemystä kirkkoisistä. (toim huom)


Kirjoittanut: jorma, 01.06.2007 10:02


En ole kirjoittanut mitään henkilökohtaista Hibernatukselle. Toki siitä voi keksiä jutun.


Kirjoittanut: mama, 01.06.2007 10:08


Jorma, tuossa sinun todellisuudessasi on se käytännöllinen puoli, joka useimmilta muilta puuttuu, että voit halutessasi muokata todellisuutesi minkälaiseksi vain. Ei haittaa, vaikka yltä voidaan lukea mitä tahansa muuta, tarkoititkin sillä jotain ihan toista (tarvittaessa), kuin mitä siitä on luettavissa.


Kirjoittanut: jorma, 01.06.2007 10:12


Ikävää, että sinulla ei leikkaa.
Rollaa vapaasti minun tekstini ohi. Emme tuhlaa kumpikaan aikaamme.


Kirjoittanut: MikkoL, 01.06.2007 10:15


mamalla ei leikkaa...

kuulehan, kun tuota vielä vähän kehitellään, minä alan muodostaa tässä myös entistä selvempää kuvaa erästä kirjoittajaa vaivaavasta misogyniasta


Kirjoittanut: jorma, 01.06.2007 10:20


Ihan vapaasti, sitä on vähän odoteltukin.
Koetan kuitenkin itse parhaiten tietää, mitä kirjoitan.


Kirjoittanut: MikkoL, 01.06.2007 10:42


sehän se tässä on ongelma, että kirjoitat noin harkitusti ja tietäen mitä teet


Kirjoittanut: jorma, 01.06.2007 10:50


Kirjoittaako Mikko itse harkitsemattomasti?

Edelleen katson itseni viisaimmaksi tietämään, mitä sanon ja tarkoitan. Jos tämä ei sinulle sovi, jätetään kuitenkin tämä aihe. Se ei muutu miksikään.

Onko teologia nyt menettänyt mielenkiintonsa, kun persoonan mollaaminen saa tällaisen huomion?


Suomen Kirkkohist Seura kertoo, että Puolassa ja Liettuassa oli 1500-luvun lopulla runsaasti protestanttisia seurakuntia, noin 15% koko määrästä. Aatelistossa kannatus oli vankkaa.

Täälläkin ihannoidun Trenton kirkolliskokouksen jälkeen alkoi jesuuiittojen toimeenpanema vastaliike.
Vuonna 1595 koettivat protestantit saada niin ikään vähemmistössä olevien ortodoksien kanssa yhteistyötä, mutta sitä ei syntynyt. Kirkkoja poltettiin ym.

Kirjoittanut: MikkoL, 01.06.2007 17:31


Talvet kaleerissa

Ranskan kuninkaan kaleerit, uivat vankilat, tuotiin satamiin lokakuun lopussa. Laivat puhdistettiin läpikotaisin ja orjien oli oltava niissä. Jokaisella on päällsytakin tapainen, jonka peitossa hän yönsä nukkuu. Jos ilma on oikein kylmä, kaleerin ylle laitetaan villasta kudottu katos. Tulta ei saan käyttää eikä vangeilla ole huopia.

Talvi on hieman helpompaa aikaa, koska ei soudeta. Jotkut saavat luvan pystyttää pieniä puoteja laituriin kaleerin lähelle ja koettaa siellä tehdä suutarin tai räätälin töitä ja ansaita vähän rahaa. Vartijat kahlitsevat nämä vangit puoteihinsa.



Laivan aliupseerit järjestivät ajankuluksi silloin tällöin näytelmiä kaleerissaan ystävilleen. Amadee koki nämä itselleen hyvin alentavina ja häpäisevinä.

Kaleeri pestiin ja putsattiin ja vangit pukeutuivat punaiseen asuun ja lakkiin, joka oli heidän univormunsa silloin kun heillä oli yllään ylipäätään mitään vaatteita. Soudettaessa he olivat alastomia, kuten sanottu.

Orjien on istuttava penkkien välissä niin että vain punaiset lakit näkyvät laivan päästä päähän. Heidän on tervehdittävä jokaista vieraaksi saapuvaa miestä tai naista kolme kertaa surumielisellä "Hau" sanalla, joka sanotaan tarkasti yhtä aikaa, niin että on kuin vain yksi sen sanoisi.




Tervehdysten aikana rummut pärisevät ja parhaissa asuissaan olevat sotilaat marssivat kaleeriin aseineen. Mastoissa on pienet purjeet, kajuutta ja keula on koristeltu punaisin kullalla koristelluin kankain.

Keulan patsas on koristeltu ja eri värein maalatut airot nostettu ylös kuin siivet. Koko kaleeri on todella upea ilmestys näin koristeltuna.

Vieraat, joiden joukossa siis myös naisia, kulkevat kaleerin päästä päähän ja takaisin istuutuen seuraamaan kolmensadan orjan antamaa esitystä.

Upseeri viheltää, ja orjat riisuvat punaisen hattunsa. Toisella vihellyksellä punaisen takin ja kolmannella ihokkaansa, niin että miehet ovat nyt alastomia.

He makaavat ensin soutupenkeillä niin etteivät katsojat näe heitä.



Upseerin vihellysten mukaan he nostavat näkyviin ensin sormen, sitten käden, sitten jalan kunnes lopulta seisovat kaikkien nähtävissä.

Nyt alkaa "apinaesitys", jossa miesten on auottava suutaan, halattava toisiaan, asetuttava omituisiin asentoihin. Tämän pelleilyn jyrkkänä vastakohtana ovat heidän ruoskien raatelemat selkänsä ja tyhjät, ilottomat silmänsä.

Vierailijat seuraavat näytöksen loppuun asti ja varmaan monin tavoin osoittavat kiitollisuuttaan upseereille hienosta suuren alastoman miesjoukon näytelmästä.




Vapaus koittaa Amadeelle tammikuun 17, 1713 kuoleman marssin jälkeen Marseillen kaupunkiin. Hän oli ollut kaksitoista vuotta kaleereissa ja selvinnyt niistä hengissä.

Englannin kuningatar Anne oli saanut Ranskan kanssa aikaan sopimuksen, jonka perusteella 136 kaleeri-orjaa vapautettiin sillä ehdolla, että he omalla kustannuksellaan poistuivat kotimaastaan Ranskasta.

Amadee oli näiden vapautettujen joukossa.

Ja niin, eräänä kauniina sunnuntaina pieni joukko kristittyjä kaleeriorjia saapui pieneen kylään lähellä Geneveä odottamaan kaupungin porttien avaamista kello neljä iltapäivällä.



Sana oli kulkenut ja kun räsyinen ja kovia kokenut pieni miesjoukko marssi kello neljä portista sisään, miltei koko Geneve oli siellä heitä ottamassa vastaan. Aikuiset, vanhukset ja lapset ja nuoret, uskonsankarit saapuivat.

"Veljeni" "Isäni" "Mieheni" huudahdeltiin eivätkä sanat voi oikein kertoa sitä tunnelmaa.

Amadee kertoo "Seurasimme arvohenkilöitä, jotka kuljettivat meitä voittosaatossa kaupunkiin kansan hurratessa suurella äänellä. Hallitusmiehet kunnioittivat meitä orjia, joiden raataminen oli ohi, meillä oli nyt vapaus palvella Jumlaa omantuntomme mukaan"



"kunnioitettavat Sanan palvelijat lohduttivat, rohkaisivat ja suorastaan ylistivät meitä kestävyydestämme, Oi mikä Sapatin ilta tämä olikaan"

"Kuinka erilaista kuin se mihin olimme tottuneet, uupuneina tiellämme raskaissa kahleissa ja kansan meitä pilkatessa, anoen nälkäisinä ohikulkijoilta tippaa vettä puisiin kuppeihimme, saaden vain ylimielisiä herjoja vastauksena"

oli näiden kulkueiden välillä kontrastia, niin sanoakseni.



Genevessä toki tiedettiin, mistä miehet tulevat ja kaupunki oli varustautunut ottamaan heidät sairaalaan.

Mutta kansa ei sitä sallinnut vaan kaikki vietiin hyvään yksityishoitoon ja jokainen sai yöpaikan jostain vieraanvaraisesta kodista.

Oli hiljaisen kiitosrukouksen aika.




Otteita Amadeen alkuperäisestä ranskalaisesta omaelämänkerrasta (josta kohta lisää) julkaistiin Yhdysvalloissa hugenottien historiasta kertovassa suurteoksessa

The Huguenots In France and America Hannah F. Lee Cambridge, Massachusetts, 1843. pp. 132-164



Laitan tähän Amadeen kertomuksen lopuksi ainoan suomalaisessa virsikirjassa olevan hugenotti virren, Hädässä huudan Herraa (268)

Kalvinistisessa kirkossa lauletaan vain psalmeihin perustuvia virsiä

1.
Hädässä huudan Herraa
kaikesta sielusta.
Ah, auta tällä kertaa,
oi Jeesus, auttaja!
Korvasi avaa vielä
ja kuule huutoni
ja anna murheen tiellä
armosi, apusi.

2.
Jos oikeuden mukaan
tahtoisit tuomita,
ei kestää voisi kukaan,
täytyisi hukkua.
Vaan, Herra, katuville
et kosta milloinkaan,
kiiruhdat syntisille
anteeksi antamaan.



3.
Lupaukseesi varmaan
nyt panen toivoni.
Saan siitä avun armaan,
jos kuinka kävisi.
Kuin päivää aamuun asti
odottaa vartija,
niin Herraa luottavasti,
sieluni, odota.

4.
Israel, lujaan luottaa
saat Herran hyvyyteen.
Hän aina avun tuottaa,
vie viimein autuuteen,
anteeksi synnit antaa
armostaan suuresta,
kansansa kuormat kantaa,
sen päästää tuskasta.

Clement Marot psalmin 130 pohjalta 1539. Saks. Ambrosius Lobwasser 1573, ruots. Lars Wivallius 1625,
suom. 1685. Virsikirjaan 1692.




Amadeen kertomus teki minuun lähtemättömän vaikutuksen juuri sen tähden, että se todistaa niin ihmeellisesti Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta.

Luulin sitä ensin vain tarinaksi, mutta kun ymmärsin, että se on omaelmänkerta, ainoa silminnäkijän kertomus kaleeriorjasta, ryhdyin vähän selvittelemään, taustoja poikani Antin kanssa.

Löysimme englannin meriarkistoista kuvauksen tuosta samasta kamppailusta Thames joen suulla ja onnistuimme löytämään tietoja sekä fregatista että ranskalaisista kaleereista.

tätä kautta kävi ilmi, mistä Hanna F. Lee on sen suureen hugenotti historiaansa ottanut.




Kyseessä on todellakin omaelämänkerta, jonka kirjoittajan oikea nimi on Jean Marteilhe. H.F. Lee kätki sen jostain syystä Amadee nimen taakse, ehkä kertomuksen koruton alastomuus sai hänet suojelemaan henkilöä.

The Huguenot Galley-Slave: Autobiography of a French Protestant Condemned to the Galleys for the Sake of His Religion (Paperback)
Jean Marteilhe. 260 s.

Ainutlaatuisesta teoksesta on otettu uusia painoksia ja se on käännetty mm saksaksi ja nyt japaniksikin.

Kirjan pohjalta on äskettäin (2006) kirjoitettu Englannissa romaani, mutta en suosittele sitä. Amadeen aito ja vilpitön ääni on sieltä kadonnut.

Voit hankkia koko teoksen amazon.com kautta 27.50$ hinnalla plus postitus tai koettaa löytää kirjastostasi.



Kerrottakoon vielä pienenä oheistarinana, että poikamme Antti teki tuota Amadeen nimen takana olevan henkilön salapoliisi etsintää ja kirjoitti etsinnästä pienen aineen ylioppilaskirjoituksiin.

Hänen nokkela ratkaisunsa tunnistaa alukset englannin laivaston historiallisten lähteiden kautta nosti pojan historian arvosanaa päästötodistukseen.

Siitäkin olemme rohkealle kristillisen uskon esikuvalle, Amadeelle eli Jean Marteilhelle, kiitollisuuden velassa.




Hädässä huudan Herraa
kaikesta sielusta.
Ah, auta tällä kertaa,
oi Jeesus, auttaja!
Korvasi avaa vielä
ja kuule huutoni
ja anna murheen tiellä
armosi, apusi.


--------
ja anna murheen tiellä armosi, apusi.

Herra totisesti vastasi Amadeelle tähän rukoukseen